Väsynyt matkalainen

Minnekköhän tämä Yalla neito oli menossa? Ja mitä hän teki täällä niin likaisena ja matkustelun uuvuttamana? Hänen kasvonsa ovat hyvinkin aatelisen näköiset ja vartalonmuodossa on jotain sellaista joka lavertelee korsettejen käytöstä. Käyttäähän niitä lähes jokainen nainen, mutta rikkaampien ihmisten täytyy jostain syystä ahtaa itsensä kaikista pienimpiin korsetteihin. Sitä Evorthor ei ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt. Tekeekö luonnottomuus nykyään naisesta kauniin?

Hän katsoo kun haltia neito menee kylpyhuoneen puolelle hovineidon kanssa. Toivottavasti hän olisi tyytyväinen peseytymiseensä ja kylpyhuoneeseen. Olisihan se ikävää jos hän ei olisi tyytyväinen. Evorthor kerää ajatuksiaan huomatessaan ajattelevansa taas aivan jonnin joutavia.

”Kuinka paljon haluat siitä kun tulen laivallasi?”, Yalla kysyy yhtäkkiä. Evorthor peittää taitavasti suuren hämmennyksensä. Pitäisikö hänelle joku hinta laatia matkasta? Voi kuinka mieluusti Evorthor sanoisikaan että pari yötä olisi riittävä hinta, mutta kysymys on ensinnäkin loukkaava ja toisekseen ei olisi kovin montaa neitoa joka sellaiseen suostuisi. Sitäpaitsi neito vaikuttaa melko viattomalta..? Ei, ei hänen pitänyt sellaista miettiä.

"No.. Tee tarjous", hän sanoo lopulta siirtäen kaiken ajattelun Yallalle.

Alayna kuunteli toisten keskustelua istuutuen samalla tuoliin, jossa oli äskenkin istunut. Hymynkare viivähti hänen kasvoillaan kun hän vilkaisi ulos ja näki edelleen jatkuvat ilotulitukset, jotka alkoivat kyllä muistuttaa pikemminkin liikkuvia maalauksia. Säkenöivä leijona hyppäsi kohti smaragdinvihreää ruohikkoa syövää kaurista, mutta äkkiä ohilentävä lohikäärme sieppasi sen kynsiinsä ja liihotti kuun ohi. Tällaista näytöstä ei Geranissa ihan heti unohdettaisikaan... Näyt heijastuivat tummaa taivasta vasten vain joitakin sekunteja ennen kuin ne hajosivat tähtisateeksi, mutta se ei suinkaan vähentänyt niiden kauneutta. Haltia nojasi päänsä käsiinsä jääden katselemaan maagikkojen esitystä. Kohta hänen pitäisi lähteä takaisin torille ostamaan vielä jokusia tavaroita, mutta ainakin toistaiseksi hän saattoi olla rauhassa sisällä, missä oli huomattavasti lämpimämpää ja mukavampaa. Hän käänsi katseensa ikkunasta takaisin Yallaan ja Evothoriin. Mitäköhän Yalla mahtoi pelätä niin, ettei uskaltanut jäädä Geraniin pidemmäksi aikaa ja senkin ajan minkä hän täällä oli, hän yritti parhaansa mukaan pysyä poissa ihmisten näköpiiristä? Entä keitä olivat olleet ne mustaviittaiset miehet ulkona?

Melkein hämmästys nousi Yallan kasvoille. Suostuiko toinen tosiaan noin helposti hänen sanoihinsa? Hymy leveni neidon kasvoilla ja hän huokaisi huomaamattomasti.
”Voisin antaa vaikka kultarahan ja voin sitten siivota tai tehdä hieman töitä.” Ruskeahiuksinen sanoi hymyillen. Pian hän kuitenkin lisäsi:
”En kyllä pahemmin osaa siivota, mutta kai nyt kuka vain osaa luututa lattioita!” Nainen naurahti ja risti jalkansa hameen alla. Se oli ehkä soveliaampi istumistapa aatelisnaiselle.

Yallankin mietteet katkesivat hyväksi aikaa kun hän tajusi ulkona räiskyvän vielä kunnolla. Hän katsoi ikkunaa haltioituneena, mutta pian hän käänsi katseensa pois. Ulkona olleet miehet muistuivat hänen kuviinsa ja hän nousi ylös. Hän käveli ripeästi ikkunalle – näyttäytyen siinä kuitenkin vain puoliksi, ettei kukaan hoksaisi häntä sieltä – ja katseli ilotulituksen sijaan väkijoukkoa. Sydän pompahti kurkkuun ja kädet puristuivat nyrkkeihin hänen huomaamattaan. Hän näki yhä pari viittamiestä, jotka eivät todellakaan olleet tervetulleita keskeyttämään hänen matkaansa. Vaikka nainen ei ollutkaan sata prosenttisen varma olivatko miehet hänen isänsä lähettämiä, hän muisti kuitenkin ne monet kerrat jolloin samanlaiset miehet olivat ottaneet hänet kiinni monilla muilla karkumatkoillaan. Se laittoi hänet varovaiseksi. Ja jos hän yhtään isäänsä tunsi, nuo karmivat, mustaviittaiset miehet olivat hänen lähettämiään vartijoita ja etsijöitä.
Nuori nainen poistui ikkunasta kankeasti ja kasvoillaan oli nyt lukematon ilme. Katse oli suunnattuna alas, sillä siitä pystyisi hyvin lukemaan hänen ahdistuneisuutensa, pelkonsa ja vihansa. Miksi hänen isänsä ei voinut jättää häntä jo rauhaan?

//Gaah, anteeksi, olen tyhmä enkä ole kyennyt vastaamaan :S//

Evorthor hymähtää ja nyökkää. "Se käy mainiosti jos vaaditte saada tehdä jotain", hän lopulta sanoo hiukan huvittuneena. On outoa että moinen aatelisen kaltainen nainen tahtoo tehdä työtä kun ilmainen kyyti olisi tarjolla. Hän ei kyllä antaisi neidon tehdä mitään suurempaa, heti kun he olisivat merellä hän pakottaisi neidon käsistä luutun ja tekisi seuralaisensa. Juuri niin, näin hän tekisi.

Miehen katse siirtyy ikkunaan josta se jatkaa jonnekkin ohitse ilotulitusten. Hänen ajatuksensa risteilevät laivasta kirjaan ja matkaan, matkasta neitoihin, neidoista Yallaan ja Yallasta mustahuppuisiin miehiin..

Aivan kuin nainen pakenisi jotain

Evorthorin katse siirtyy tähän sievään neitoon. Kukakohan häntä mahtoi noin pelotella? Se ihminen ei kyllä ole laisinkaan kohtelias, kiusata nyt moista sievää naista.

//Koeviikko on aiheuttanut pientä kiireentapaista... o.o//

Alayna aavisteli, että pikapuoliin kylmyys ajaisi kauppiaat pois markkina-alueelta. Hän kohautti olkiaan ja nousi seisomaan.
"Minun pitää vielä ostaa muutamia tavaroita ennen kuin markkinat loppuvat. Sallinette siis, että poistun seurastanne tässä vaiheessa?" hän kysyi vilkaisten ensin, ettei ollut unohtanut mitään ja kääntäen sitten katseensa Yallaan ja Evothoriin. Samalla hän mietti mielessään jatkoa. Ensin tavarat, sitten pitäisi hankkia oma huone... rahoja pitäisi kyllä säästellä, mutta toisaalta hänestä tuntui, että hän olisi ansainnut kohtuullisen mukavan huoneen ja kuuman kylvyn. Kyllä, se kuulosti osapuilleen oikealta... Kylvyn jälkeen hän voisi joko opiskella hieman taikuutta tai vaihtoehtoisesti mennä suoraan pehkuihin. Valitettavasti hänen rahansa eivät kyllä riittäneet palvelijaan, mutta ehkäpä hänen kannttaisi opetella tulemaan toimeen ilman. Suunnitelma kuulosti ihan mukavalta, hän totesi itsekseen. Ehkäpä johonkin väliin voisi lisätä vielä iltapalankin. Loistavaa.

// Jep, koulu se minullakin hieman pellamista viivyttää :S //

Yalla palasi ikkunalta tavaroidensa luokse ja nosti ne syliinsä kuullessaan sivukorvalla Alaynan sanat. Hän oli uppoutunut mietteisiinsä. Hän ei antaisi isänsä pilata taas hänen suunnitelmaansa. Hänen oli pakko päästä hakemaan vastauksia Fenistä. Täältä niitä kun ei annettu.
"Minunkin pitäisi varmaan mennä varaamaan huone itselleni. Tällaisena iltana majatalo voi hyvinkin täyttyä pian." Nainen sanoi nostaen katseensa saaden siihen taas hieman sitä kiitollisuutta ja iloisuutta, jota hän tunsi törmätessä noihin kahteen muukalaiseen. Onni kävi kerrankin hänen kohdallaan eikä ollut sivuuttanut häntä niin kuin yleensä.

"Taidanpa mennä nukkumaan huoneen varattuani, jotta jaksan herätä aikaisin aamulla merimatkaa varten. Vai koska ajattelitte lähteä?" Ruskeaverikkö kääntyi nuoren miehen puoleen hymyillen kevyesti. Eihän hän tiennyt Evorthorin suunnitelmista eikä hän halunnut olla hänen suunnitelmiensa esteenä. Tietenkin mies itse päättäisi milloin hänen laivansa irtaantuisi satamasta.
Yalla turvasi kuitenkin hieman selustaansakin ilmottaessa mennessä nukkumaan. Ehkä hänen olisi parempi pysyä sisällä, jotta hän ei vahingossakaan joutuisi joitekin käsiin joiden hän ei haluaisi.

//Anteeksi, anteeksi, anteeksi kun minulta on kestänyt 2 ikuisuutta vastata! >://

"On ollut ilo viettää aikaa kanssanne Alayna neiti", Evorthor sanoo hymyillen ja suutelee kyseisen naishenkilön kättä. "Toivon teille kaikkea hyvää matkallenne." Sitten herra kääntyy Yallan puoleen.

"Tämä oli viimeinen vaapaana oleva majoitus, mutta koska tämä on huoneisto voin helposti järjestää sinulle vapaan huoneen täältä. Tietenkin vain jos se sopii teille?" Evorthor hymyilee jälleen hurmaavaa hymyään ja jatkaa "Täältä teidän olisi helppo lähteä mukaamme heti aamusta, eikö?"

//Eipä tuo haittaa. ^^//

Alayna hymähti hiljaa, käveli ovelle ja avasi sen.
"Näkemisiin siis. Oli hauska tutustua teihin molempiin. Toivottavasti tapaamme vielä", hän totesi hymyillen ystävällisesti ja astui käytävälle. Alhaalta kuului ihmisten puheensorinaa täpötäydestä majatalon salista ja hän oli näkevinään takkatulen loimun heijastuvan seiniin. Tunnelma oli kotoisa ja rauhallinen. Vilkaistuaan vielä viimeisen kerran Yalla ja Evothoria hän heilautti kättään ja painoi oven kiinni. Sitten hän lähti suuntaamaan kohti alakertaa toivoen mielessään, että Evothor olisi väärässä vapaiden huondeiden suhteen. Paikka vaikutti mukavalta, paremmalta kuin useimmat. Hameenhelma viisti portaita hopeahaltian laskeutuessa alempaa kerrokseen ja kadotessa ihmisjoukkoon.

//Poistuu. Kiitos pelistä. ^^//

// Onhan niitä kiireitä itsekullakin .> Kiitos pelistä Snowfaerie! ^^ Toivottavasti törmätään taas .> //

"Näkemiin, toivotaan todellakin niin." Yalla sanoi hymyillen ystävällisesti ja haikea mieli karkasi hänen kasvoilleen haltijan kadotessa ovesta. Pian hän tiedosti taas Evorthorin, joka ei ollut ihan heti hylkäämässä häntä. Olivathan he matkakumppanit nyt kun suuri laivamatka olisi edessä päin.
Nainen kääntyi mieheen päin ja kasvoille nousi haikea hymyntapainen hänen sanoessa:
"Käyhän sekin jos siitä ei ole mitään vaivaa... En halua tungetella. " Nainen kävelee taas ikkunan luo ohittaen miehen. Hymy kasvoi hänen tultaessa ikkunan luo. Evorthor jännitti häntä.

Iso haukotus karkaa naisen huuliilta ennen kuin hän ehtii keskittyö näkemäänsä ulkona. Hän poistuu ikkunan luota.
"Olisiko jo nyt hyvä levon hetki?" Nainen kysyi vilkaisten ruskeahiuksiseen. Hänellä oli ollut raskas päivä ja se väsytti häntä suuresti.

//Pelaillaan taas joskus (: kiitos pelistä!//

Evorthor hymähtää vielä hiukan haltian katoavalle selälle. Mukava neito. Hän antaa ajatuksen livahtaa mielestään ja kääntyy Yallan puoleen. Tämä näytti kovin ihastuttavalta kuunvalossa.

Mies antaa naisen ohittaa hänet ja kääntyy tyynesti katsomaan tätä. Yallan puhuessa hän tutkii naisen kasvonpiirteitä hellästi. Väsymys on taivoittanut häntäkin.

"Miten vain neito tahtoo", Evorthor sanoo hymyillen lempeästi ja ottaa askeleen varovasti lähemmäs. "Missä tahtoisit nukkua? Minun huoneessani on ylimääräinen sänky, joten voin siirtää sen palvelijan kanssa minne tahdot."

"Tämä sohva käy mainiosti jos se vain teille sopii, että yövyn siinä. Minua ei häiritse kenenkään kulkemiset eivätkä äänet ja herään yleensä varsin aikaisin." Nainen sanoi laski tavaransa sohvalle. Ajatuskin Evorthorin huoneesta sai naisen hämmillensä ja se nosti hailakan punan naisen vaaleille poskille. Hän ei ikinä ollut nukkunut samassa huoneessa miehen kanssa, paitsi ihan pienenä isänsä ja veljensä kanssa, mutta he olivatkin perheenjäseniä eikä hänellä ollut ollut äitiä, jonka kainaloon hän olisi voinut ryömiä. Hän oli kasvanut miehien kanssa - mutta tuttujen miesten kanssa.
"Ja nyt on jo niin myöhäinen, että kohtahan me jo nousemmekin tätä vauhtia." Yalla sanoi naurahtaen ja käänsi kasvonsa ikkunaan, josta tulvi kalmeaa kuunvaloa. Se ei pelottanut tyttöä. Hän oli onnellinen, että valoa tulvi sisään, sillä pimeää hän ei sietänyt, eikä hän halunnut näyttää kaikkia heikkouksiian muille. Hänellä kun niitä tuntui koko ajan löytyvän lisää...

Evorthor otti toisenkin askeleen lähemmäs ja hymähtää. Tottahan se oli, oli jo kovin myöhä ja jos tämä tahti jatkuisi he tuskin nukkuisivat lainkaan. Toisaalta taas, neidon valvottamana oleminen tuskin suuresti haittaisi häntä.

"Voithan sinä toki nukkua minunkin huoneessani, en salli noin kauniin neidon joutuvan nukkumaan sohvalla", mies sanoi pistäen viehätysvoimansa peliin ja suuteli Yallan kättä. "Minä voin aina ottaa sohvan, tuskin sinä minua viereesikään tahtoisit?", hän sanoo sävyyn josta ei voinut olla aivan varma kysyikö tämä sitä tosissaan vai vitsailiko tämä.

// Pitäisikö kohta lopettaa tämä peli täällä? Mietin, että haluatko pelata sen meripelin vai haluatko hypätä sen yli? Itselleni on ihan sama, ja voisin ihan mielelläni pelata sen pelin merelläkin jos vain sinulle sopii? ^^ //

Yalla liikahti vaivautuneesti ja hämmentyneesti Evorthorin ottaessa hänen kätensä ja suudellessaan sitä. Toisen sanat saivat naisen huulille nousemaan aran hymyn ja sinisen katseen laskeutumaan alaspäin.
"Ei minulla teitä mitään vastaan ole, mutta eikö olisi sopimatonta nukkua samassa huoneessa?" Yalla sanoi hieman naurahtaen ja irrotti kätensä miehen kädestä. Hän soi miehelle soman hymyn.
"Mutta en halua teidän luopuvan sängystänne minun takiani, joten voimme tehdä kompromissin tämän kerran. Ehkä voimme nämä muutamat ajan rippeet nukkua samassa huoneessa. Pakkohan meidän on saada unta ennen suurta merimatkaa." Nainen sanoi ja kääntyi katsoen huonetta ympäriinsä yrittäen arvioida missä päin oli makuuhuone.
Ruskeahiuksinen nosti tavaransa syliinsä ja katsahti kysyvästi Evorthoriin. Hän piilotti kasvoiltaan onnistuneesti hermostuneisuutensa, mutta silmissä pilkehti pieni jännitys ja hämmentyneisyys. Tämä oli ihan uutta tälle nuorelle naiselle. Mutta hehän vain nukkuisivat, eikö niin? Mitä siinä muka pahaa olisi?

//Anteeksi jälleen etanointiani, koeviikko imee datisaikani S: juu, voidaan toki lopetella (: ja kuinkavain, jos jaksat ropettaa tälläisen hidastelijan kanssa niin toki voin pelata jonkun meripelinkin (://

Evorthor katseli naista tämän puhuessa. Tämän soman punertavia ja pehmeän näköisiä huulia tämän puhuessa, tämän lattiaa pyyhkiviä sinisiä silmiä ja tämä hiuksia jotka koristelivat naisen kasvojen ympärystä. Miten soma tämä olikaan.

"Arvostaisin kompromissiä". Hymähtäen Evorthor nostaa hellästi naisen katseen omaansa nostaen tämän päätä hellästi leuasta ylemmäs. "Älä huoli, minä en tekisi mitään noin kauniille neidolle mitä hän ei itse tahtoisi."

Väläyttäen taas hurmaavaa hymyään Yallalle, hän ottaa tämän tavarat kannettavakseen ja lähtee edeltä kävelemään rauhallisesti makuuhuoneeseen päin.

// Ei minulla ole mitään etanoita vastaan, itsekin taidan olla sellainen, joten voimme mainiosti pelata meripelin! ^^//

Iho väreili kananlihalla miehen nostaessa Yallan leukaa. Leuka painui kuitenkin taas pian alemmas, sillä nainen oli liian hämmentynyt toisen sanoista, ja hänellä oli työtä pitää kasvonsa peruslukemilla. Häntä alkoi jännittämään koko ajan enemmän ja enemmän. Hänen isänsä kasvot kävivät Yallan mielessä vilaukselta ja hän tiesi, että ne olisivat kieltäneet häntä astumasta samaan makuuhuoneeseen miehen kanssa, joka ei ollut hänen aviomiehensä, sillä Yallan isä osasi olla varsin tiukka varsinkin tällaisissa asioissa.

Ruskeahiuksinen meinasi sanoa jo vastaan toisen ottaessa hänen tavaransa, mutta sulki suunsa. Ehkä hänen pitäisi nyt tyytyä tähän. Jos hän sanoisi jotain ja vaatisi itse saada kantaa tavaransa, se vaikuttaisi epäilyttävältä. Hän siis antaisi Evorthorin luulla, ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että toinen kantoi hänen tavaransa.
Nainen kiiruhti äkkiä miehen kannoille ja väkisinkin hän vilkuili vähän väliä tavaramyttyään. Se oli hänelle tärkeä, eihän siinä ollut muuta kuin kaikki, mitä hän omisti tällä hetkellä! Ja tikari, jonka hän halusi pitää piilossa...

Huone oli suuri ja sieltä löytyi suuri sänky. Yalla katsoi ympärilleen, mutta mitään sohvantapaista tai muuta ei löytynyt. Lattia olisi ainut vaihtoehto hänen nukuttavakseen, mutta sänky houkutteli häntä. Se näytti mukavan pehmeältä. Nainen vilkaisi Evorthoria ja otti tältä tavaransa ja vaatteensa ja kiitti toista niiden tuomisesta. Hän vilkaisi vielä sänkyä ja kiitti Luojaa, että sänky oli niin iso, että heidän välilleen jäisi kunnon väli, jos hän nukkuisi aivan sängyn laidalla.

//Voit vaikka lopettaa tämän pelin jos haluat tai sitten voin vielä jatkaa kerran peliäsi, mutta sitten kannattaa varmaan siirtyä meripeliin, vai kuinka? .)//

//Khyllä (: Lopetan tämän tähän, jos vaikka aloitat meripelin? Tai no, mitenvain (://

Evorthor asettaa naisen tavarat toiselle puolelle sänkyä, piirongin päälle. "Voit käyttää tätä", hän hymähtää ja kävelee toiselle puolelle sänkyä.

Molempien vaihtaen päälleen pyjaman tai jonkun sen tapaisen, Evorthor hillitsee mielensä ja on vilkuilematta neitoa. Sellainen ei olisi lainkaan soveliasta, ei edes hänelle. Miehellä on löysät housut mutta hänen treenattu ja lihaksikas ylävartalonsa on täysin naisen nähtävillä. Näin hän aina nukkuu, tuskin sen neitoa kauheasti haittaisi?

Evorthor sammuttaa valot ja mies ja nainen kömpivät molemmat omille puolilleen sänkyä nukkumaan. Mitä Evorthor antaisikaan jos nainen yöllä painautuisi nukkuessaan häntä vasten. Pieni virne kasvoillaan hän sulkee silmänsä.

"Hyvää yötä Yalla neiti."

//Pelin loppu.//