Väsynyt matkalainen

//Eiköhän se sovi. Mitä mieltä olet, Chianna? Ja anteeksi että kesti, flunssa pääsi yllättämään.//

Alayna otti kauppiaan tarjoaman kirjan käteensä ja selasi sitä kiinnostuneena. Mitään erityisen mahtavaa siinä ei näkynyt, mutta sen sijaan useat loitsut olisivat erittäin käyttökelpoisia aloittelijalle, mikä lisäksi kirja selitti myös muita magian perusasioita. Täydellistä.
"Hmm... otan ainakin tämän. Entä olisiko teillä..."
Hetken kuluttua hopeahaltialla oli edessään kolme kirjaa, pieni pullollinen parantavaa taikajuomaa ja maaginen kristalli, jota voisi käyttää apuna tietyissä loitsuissa.
"Paljonko haluatte näistä?" hän kysyi myyjältä ja sai tämän ällistymään pahemman kerran maksamalla silmää räpäyttämättä pyydetyn kultakolikon. Sitten hän poimi tavaransa ja vilkaisi kirjojen kansia nopeasti. Yksi niistä oli myyjän alunperin tarjoama loitsukirja ja kaksi muuta olivat taikaolennoista, -eläimistä ja -kasveista kertovia kirjoja. Hän piti erityisesti kirjojen kauniista, yksityiskohtaisista kuvista. Tunnistamisvaikeuksia tuskin tulisi. Hän valitsi toisen taikaolentokirjoista ja ojensi sen Yallalle.
"Ole hyvä. Vaikket magiasta innostuisikaan, on tästä silti apua sinulle. Fenyanissa on paljon enemmän tai vähemmän maagisia asioita, ja jos tiedät miten toimia, voit saada apua yllättävältäkin taholta", hän totesi hymyillen. Silmäkulmastaan Alayna huomasi jonkun nuoren miehen istumassa samalla puulla, missä he äsken olivat olleet. Mistä lie oli siihen ilmestynyt.

// Tervetuloa vain CatNip ^^ Yritä parantua siitä flunssasta Snowfaerie :S (: //

Yalla oli salaa tyytyväinen kojun takana olevan haltijan hämmästyneestä katseesta. Hän vain toivoi, että olisi itse voinut vielä tehnä pari maagista temppua, jotta toinen olisi pudottanut nuo kauniit kultaiset silmänsä päästään. Mutta ei. Ei hän osannut ja tyytyminen oli tähän pieneenkin maistiaiseen. Ei kannattanut ahmia liiaksi, sen nainen oli pienenä oppinut.

Ruskeaverikön silmät suurenivat hämmästyksestä toisen tarjotessa hänelle yhtä kirjoistaan. Hän katsoi epäuskoisesti Alaynaa ja hänen ilmeensä todellakin oli näkemisen arvoinen.
"Oletko ihan tosissasi? Minulla ei ole antaa sinulle mitään. Voisin tietenkin mennä katsomaan markkinoilta jos löydän jotain mukavaa." Hän sanoi ja vilkuili taakseen. Siellä ei ollut paljon kojuja, joten hän joutuisi kävelemään vähän kauemmas ja vain toivoa, että joku myyjä olisi vielä paikalla. Hän ei halunnut ottaa koko ajan jotain vastaan haltijalta. Eihän hän ollut antanut toiselle vielä mitään. Se tuntui itsekkäältä vain ottaa tavaroita ja syömisiä toiselta antamatta mitään takaisin. Nainen otti kirjan iloisesti vastaan, mutta sanoi kuitenkin:
"Sitten kun palaamme takaisin, siis sinne markkinoille päin ostan sinulle jotain, mistä pidät, onko selvä?" Yalla kysyi kurkkien vieläkin olkansa yli tähyillen, olivatko markkinat vielä käynnissä. Kaipa ne olivat ihan iltaan asti.

Yhtäkkiä Yalla kompastui johonkin, mutta hän sai pidettyä tasapainonsa. Hänen vaaleanruskeat ja laineikkaat hiuksensa lensivät hänen kasvoillensa. Kirja - joka oli ollut hänen siroissa käsissään - lensi kauniissa kaaressa eteenpäin ja mätkähti maahan. Yalla tiedosti sen heit, sillä olihan Alayna sen hänelle antanut, eikä hän halunnut heti sitä sotkea, minkä hän taisi nyt olla tehnyt. ' Kömpelö minä...' Yalla manasi päässään ja oikoi hiuksensa kuosiin kasvoiltaan ja suoristautui pudistaen hieman leninginsä helmaa. Hän toivoi hartaasti, että kirja olisi kunnossa - ainakin se näytti olevan näin vähän kauempaa katsottuna.

//Mäkin olin just kipeenä ja kauheen moni tuttukin on/oli :/ sitä on nyt liikkeellä, yritä parantua :S//

Evorthor katsoi kun kirja lensi kaaressa tytön kädestä ja lennähti maahan melko lähelle Evorthoria. Kuin tilattuna.. hän virnisti itsekseen, laittoi kirjoituksensa pois ja nosti kirjan.

Kirja koski taikaolentoja, mihinköhän neidit sitä tarvitsevat? No jaa, se ei ollut Evorthorin huoli. Hän pyyhki kirjasta liat ja tuli neidon luo auttaen tämän hurmaavasti ja kohteliaasti ylös.

"Oletteko kunnossa neiti?" Evorthor kysyi kohteliaasti, hymähti neidolle ja suuteli tämän kättä. "Tämä lienee teidän..?" hän jatkoi ja antoi Yallalle tämän kirjan puhtaana takaisin.

//Heh... flunssa-aalto. No jaa, olin jo perjantaina koulussa, joten eiköhän se siitä helpota. ^^ //

Alayna naurahti toisen yllätyneisyydelle. Hän oli huomannut Yallan pitävän taikuudesta, ja jos tämä oppisi lisää taikaolennoista, joku heistä saattaisi pystyä kertomaan tälle enemmän. Lisäksi haltia aavisti, että ihmisten ja taikaolentojen välit jatkaisivat kiristymistä tulevaisuudessa. Jos hän saisi edes yhden ihmisen ymmärtämään maagisia olentoja paremmin, heidän tulevaisuutensa saattaisi olla hieman valoisampi.
"Ei sinun tarvitse mitään ostaa...", hän vastasi hymyillen. Hän ei olisi halunnut ottaa toiselta mitään vastaan, sillä tiesi hyvin, että hän oli todennäköisesti kuitenkin tällä hetkellä Yallaa varakkaampi. Ei tuntunut reilulta ottaa tältä vastaan lahjoja. Toisen äkkiä kompastuessa hän liikahti vaistonvaraisesti auttamaan, mutta rauhoittui toisen säilyttäessä tasapainonsa. Hän vilkaisi lentänyttä kirjaa ja huomasi sen olevan kunnossa. Ehkä vähän tomuinen, muttei pahasti. Nuorukaisen nostaessa kirjan ja palauttaessa sen Yallalle Alaynan kulmakarvat nousivat aavistuksen verran. Tämä nuori mies oli näköjään hieman erikoisempi tapaus... aivan jokainen ei noin olisi tehnyt. Hän ei tapojensa takia edes vaikuttanut tavalliselta. Oliko hänkin aatelinen? Varakkaasta perheestä ainakin...

// Hyvä hyvä (: //

Hän ei ollut huomannut ketään miestä lähimaillakaan ennen kuin kuuli tällaisen äänen. Yalla nosti katseensa tähän komeaan nuoreen mieheen joka oli jo siepannut hänen kätensä ja suuteli sitä nyt niin kuin premmissa piireissä tehtiin. Puna nousi neidon ruskettuneille kasvoille ja hän käänsi katseensa maahan samalla kun vastasi ja otti kirjan vastaan.
"Olen kunnossa, herra. Ja kiitos kirjasta. En halua heti rikkoa sitä." Hän sanoi ja vilkaisi sivusilmällä Alaynaa, jonka ilme nauratti häntä. Ihan kuin haltija mittailisi tuota miestä. Yalla kuitenkin puri hiljaa huultaan, jottei naurua olisi päässyt kaikkien korville ja tukahdutti sen. Saisi nuorukainen varmasti väärän kuvan jos hän menisi nyt nauramaan.

Yalla ei viitsinyt seistä siinä tuppisuuna joten hän ajatteli tiedostella krjansa pelastajan nimeä.
"Saanen kysyä kuka olette?" Nainen otti pienen hymyn kasvoilleen ja sai nyt nostettua katsettaan hieman jo mieheen päin, sillä hailakka puna oli jo melkein laskenut. Ruskeaverikkö vilkaisi Alaynaa sivusilmällä ja yritti saada selvää, mitä toinen tuosta nuorukaisesta virkkoi. Eihän nykyään kenestäkään enää tiennyt. Mutta eihän tuo toinen näyttänyt vaaralliselta - ainakaan näin aluksi.

//Mullakin on vähä yskää mutta alkaa mennä ohi. Koulu alkaa tosiaan rasittaa mutta onneksi on tulossa kesä.. ^^//

Evorthor hymyili kohteliaasti. Hän kyllä huomasi haltian mittailevan katseen ja hymyili välissä kohteliaasti tällekkin.
Evorthor ei koskaan ollut vihannut haltioita, eikä varmaan tule vihaamaankaan. Pikemminkin hän ihaili heitä, he olivat niin ajattoman kauniita ja viisaita. Nyt hän kuitenkin keskittyi tähän neitoon joka hänen edessään seisoi hiukan punastuneena.

"Olen Evorthor Isereth Faleerin poika" hän sanoi, kumarsi hiukan ja jatkoi "Rodultani vain ihminen". Nyt olisi sopiva tilaisuus punastuttaa neitiä entisestään. "Mutta kauneudestanne päätellen neiti mahtaa olla rodultaan enkeli, vaikka minun täytyykin kummastella minne lienette piilottaneet siipenne". Evorthor on mielissään siitä kuinka olikin keksinyt niin mainion kohteliaisuuden ja keskittyy katsomaan neitoa syvälle silmiin hyvin hurmaavasti. "Mikä mahtaa olla kauniin enkelin nimi? Vai kutsunko häntä vain enkeliksi?"

Alayna katseli miestä arvioiden vielä hetken, mutta päätteli sitten, ettei tämä ainakaan vaikuttanut vaaralliselta. Eikä edes näyttänyt vihaavan haltioita, mikä oli ehdottomasti hyvä merkki. Hän nyökkäsi ystävällisesti vastauksena tämän hymylle, muttei sanonut mitään kun toinen näytti keskittäneen mielenkiintonsa enemmänkin Yallan suuntaan. Sen sijaan hän pisti ostamansa kirjat ja muut tavarat laukkuunsa saadakseen ne pois käsistään ja jatkoi keskustelun kuuntelua. Vaikka hänen kasvoillaan ei näkynytkään mitään ystävällistä hymyä merkillisempiä ilmeitä, hän naurahti silti mielessään miehen kohteliaisuudelle. Montakohan kertaa hän oli kuullut tuontapaisia vertauksia vanhempiensa järjestämissä juhlissa? No jaa, olivathan ne silti olleet aina mukavan kuuloisia... Niistäkin tuntui olevan jo ikuisuus. Siitä hän muistikin, että vielä pitäisi ostaa ainakin eväitä matkaa varten, ynnä tietysti joitain yleishyödyllisiä tavaroita kuten köyttä ja jousi, kenties tikarikin. Niistä hänen ajatuksensa onnistuivat harhailemaan jonnekin tulevaisuutta kohti, joka olikin vielä kovasti hämärän peitossa. Kaikkea sitä pitäisikin vielä miettiä. Mutta ei nyt, kun käynnissä oli kerran mielenkiintoisen kuuloinen keskustelukin. Hän vilkaisi taas kaksikkoa ja sen jälkeen markkina-aluetta. Kaupankäynti oli jo hyvässä vauhdissa, ja jatkuisi pitkälle iltaan. Moni tavara vaihtaisi vielä omistajaa ennen pimeän laskeutumista.

// Noin kuukausi enää koulua ;] //

Alayna näytti hyväksyneen miehen ainakin näin juttuseuraksi. Yalla käänsi katseensa taas kokonaan itsensä esitellyyn Evorthoriin. Nainen hymyili hieman ujosti toisen mainitessa olevansa vain ihminen. Niinhän oli hänkin, mutta hän olisi halunnut olla - joskus - jokin muu. Tällä muulla viittaan haltijaan. Yalla piti haltijoita ihmeellisinpinä olentoina mitä maan päällä kantaa. Ja kyllähän se nyt jo joskus on esillekin tullut.

Puna syveni äkisti naisen kasvoilla ja vielä Evorthorin intensiivisestä katseen takia Yallan oli pakko kääntää päänsä hieman pois päin. Hänelle oltiin ladeltu monia kohteliaisuuksia elämänsä aikana ja jotain tämän tapaistakin hän oli ennen kuullut, mutta aina vain hän jaksoi punastua kehuille. Hän torui itseään mielessään ennen kuin vastasi.
"Tuskin enkeleitä täällä päin liikkuu. Minä olen vain ihminen niin kuin sinäkin. Ja voit kutsua vain Yallaksi." Nainen sanoi pienesti hymyillen ja rohkaisi mielensä nostaen katseensa urheasti miehen tummanruskeisiin silmiin. Yalla siveli sylissään olevan kirjan pintaa, sillä se tuntui niin pehmeältä ja tasaiselta. Hänen teki jo niin mieli lukea sitä kirjaa, mutta olisihan hänellä aikaa lukea laivassa vaikka kuinka!

Yalla huomasi Alaynan vilkuilun markkina-aluetta päin. Niin, hän itsekin tarvitsi vielä vaikka mitä. Joku pieni kassikin olisi varmasti käytönnöllinen jos hän ruokaa ajatteli kuljettaa mukana, vaihtovaatteista puhumattakaan.
"Kestävätköhän markkinat vielä kauankin?" Yalla mietti puoliääneen ja katsoi sitten kysyvästi seuralaisiaan. Hänen olisi paras palata markkinoiden vilkkaille kaduille pian, sillä koskaan ei tiennyt mikä kulman takana odotti.

//Jeeeeee (: koulu loppuu... (://

"Varmaankin, ainakin toivottavasti.." Evorthor hymähti ja ajatteli ääneen. "Palvelijoitteni on joskus hyvinkin vaikeaa löytää uudesta kaupungista kaikki tarvittava.." Näin oli nimittäin joskus käynyt. Hän on lähettänyt palveliat asioille ja he olivat onnistuneet eksymään uudessa ja oudossa kaupungissa. Nyt he olivat jo tottuneet suunnistamaan, mutta he edelleen tarvitsivat ylimääräistä aikaa siihen.

//sori ku tuli tosi lyhyt :S//

//Puuh... seitsemän tuntia shoppailua. x_x //

Alayna kuunteli edelleen keskustelua puolella korvalla.
"Geranin markinatko? Yleensä ne jatkuvat pitkälle iltaan", hän totesi katsoen toisia. Tämän hän oli kuullut lähinnä opettajanaan toimineelta vartijalta, joka oli käynyt täällä erinäisiä kertoja markkinapäivinä. Kuullessaan miehen puhuvan palvelijoista hän mietti olleensa oikeassa ainakin yhden asian suhteen. Rahaa tällä ainakin oli, sillä palvelijat eivät suinkaan olleet halpoja... Hän olisi itse jo mieluusti palannut torialueelle, mutta olisi toisaalta sääli keskeyttää Yallan ja Evothorin keskustelu, joten hän ei vieläkään maininnut näille mitään. Jos toisetkin haluaisivat takaisin markkinoiden keskusalueelle, niin toki se hänelle sopisi. Pieni tuulenvire heilautti hänen hiuksiaan ja hän hymähti katsellen taivaalle kohti aurinkoa, joka oli jo jonkin aikaa sitten saavuttanut lakipisteensä taivaankannella ja olisi kohtapuoliin vajoamassa alemmas ja alemmas, kohti puidenlatvojen tasoa. Markkinat jatkuisivat vielä jonkin aikaa pimeän laskeuduttuakin, eli kiirettä ei tulisi olemaan. Kuitenkin haltiaa kiehtoivat nuo kojut, joiden luota hän voisi vielä löytää yhden jos toisenkin mielenkiintoisen esineen.

// Hehee, minun ennätykseni on noin 4-5 tuntia :D (shoppailua siis ^^) //

Yalla nyökkäsi toisille heidän vastatessa. Evorthorin mainitessa palvelijoistaan, naienn kohotti huomaamatta kulmaansa. Mies oli näköjään varakkaampi kuin hän oli kuvitellut, mutta hyvä hänelle. Rahalla sai melkein mitä vain. Tai niin ainakin hänen isänsä usein sanoi. Mutta hänen isänsä olikin periaatteiden ja järjen mies, ei tunetdien, niin kuin Yalla. Tämä nainen oli kallistunut enemmän tunteiden puoleen.
"Niin. Uusi kaupunki voi olla joskus oikukas." Hän myönsi hiljaa kääntäen katseensa markkina-alueelle. Sitten hän vilkaisi kirjaansa, joka oli hänen sylissään ja huokaisi. Häne olisi parasta palata markkinoille, se olisi hänelle turvallisinta.

Yalla suoristi hieman tummansinistä hamettaan ja kohensi huppunsa asentoa. Se oli oiva lisä hänen viittaansa, sillä hän pystyi edes olemaan vähän näkymättömissä.
"Minun pitäisi varmaan palata markkinoille. Minulla on vielä niin paljon ostettavaa ja niin vähän aikaa." Hän sanoi ja hymyili kauniisti seuralaisilleen. Tietenkin hän huolisi jomman kumman - jos ei molemmatkin - mukaansa jos he vain haluaisivat tulla. Olihan se mukavampaa kun oli seuraa, jolle voisi jutella. Ainakin hänelle tulisi turvallisempi olo. Eihän sitä todellakaan tiennyt, mitä tuolla markkinoilla liikkui ja ketä sinne oli jo ehtinyt...

//Mulla se riippuu missä shoppailee. Ennätys on kans semmoset 6-7 tuntia.. (://

Evorthor huomasi haltian kiinnostuksen olevan jossain muualla. Koska hän ei kiinnostanut haltiaa yhtään, hän päätti olla yrittämättä ja keskittyä tähän toiseen neitoon. Evorthor huomasi kuinka tämän kulmat hiukan kohosivat saadessaan tietää tämän olevan rikas. On ihan tyytyväinen siitä, koska silloin ei hän ei ainakaan vaikuttanut liian hemmotellulta tai töykeältä niinkuin rikkaat yleensä ovat. Yallan sanoessaan lähtevänsä takaisin markkinoille Evorthor nyökkää. "Saisinko kunnian olla neidin tai neitien kavaljeerina markkinoilla?" hän kysyy hymyillen kohteliaasti. Hän mielellään viettäisi päivän neitojen kanssa, tämän ihmisneidon kanssa mielellään yönkin..

//Olin kaverin kanssa Porissa shoppailemassa. Kiva kun saatiin hakea yhtä kauppaa kissojen ja koirien kanssa, ja lopuksi kuultiin ettei se ole ollut siellä viiteen vuoteen. -_-'' Ilmeisesti kaikki nettisivut eivät vaivaudu päivittämään tietojaan kovin usein.//

Alayna käänsi katseensa takaisin toisiin näiden alkaessa puhua markkinoille palaamisesta. Hän mietti hetken ja totesi, ettei hänenkään kannattaisi lähteä harhailemaan kovin kauas Yallasta ja Evothorista. Hän sattui kuitenkin olemaan haltia, ja jotkut ihmiset eivät suhtautuneet sellaiseen kovinkaan suvaitsevaisesti. Sitä paitsi hän halusi saada uusia ystäviä aina kun se vain oli mahdollista, ja Yallaa hän piti jo ystävänään. Ja hän oli utelias.
"Voisin tulla mukaan, jos se sopii teille", hän ehdotti hymyillen ystävällisesti. Hän kävi mielessään ostoslistaansa läpi pariin kertaan varmistaakseen että ei ollut unohtanut mitään, josta saattaisi olla apua myöhemmin. Ties milloin hän seuraavan kerran pääsisi hankkimaan lisää varusteita. Varmistuttuaan siitä, että muistaisi mitä vielä piti hankkia hän asteli muutaman askeleen kohti markkinakojujen suurta rykelmää ja katsoi sitten taakseen odottavasti, pieni hymy edelleen huulillaan. Kun häntä katsoi, oli lähes mahdotonta aavistaa että vain viikkoa aiemmin hän oli vielä ollut yläluokkaan kasvatettu neito, jolla ei ollut harmainta aavistustakaan suunnilleen mistään käytännön asioista. Kenties pitkä kävelymatka halki metsän oli sittenkin opettanut hänelle jotakin.

// Jos minä en löytäisi yhtä kauppaa melkein heti, varmaan luovuttaisin sen etsimisessä ^^' //

"Neitien sitten." Yalla sanoi hymyillen kuullessaan Alaynankin liittyvän heidän seuraansa. Olisihan hän voinut mennä kahdenkin Evorthorin kanssa - toinen vaikutti mukavalta nuoreltamieheltä - mutta aina naisseurakin kelpasi. Ja riittäisi heillä ainakin jutunjuurta porukassa.
Nainen lähti markkina-aluetta päin ja piilotti kirjansa viittansa alle. Ei koskaan tiennyt ketä markkinoilla liikkui. Varsinkin taskuvarkaat olivat yleisiä, tai ainakin Merkyssä ne olivat yleisiä. Joskus Yallalle oli käynyt niin, ettei hän ollut huomannut varkaudesta mitään. Vasta kotona hänen isänsä oli kysynyt esinettä ja hän oli huomannut sen kadonneeksi. Tietysti Aram - Yallan isä - hälytti melkein etsintäpartion esineen perään, mutta ruskeaverikkö sai isänsä toiseen aatoksiin. Eihän yksi esine voinut olla noin arvokas, varsinkaan Yallalle se ei ollut, ehkä sen varastajalle se oli.

Viitan alla nainen koetti vielä taskuaan, jossa näytti kaikki olevan kunnossa. Häne kukkaronsa, joka oli piripintaan täynnä oli vielä tallella. Se oli nyt kaikkein tärkeintä.
"Saanko udella mistä te olette tulleet?" Yalla päätti kysyä keksustelun avaamiseksi. Pian ei voisi paljon keskustella enää yksityisesti, sillä markkina-alue - jossa riitti vilskettä ja vilinää - siinsi jo heidän edessään. Meno siellä ei ollut lainkaan rauhoittunut, päinvastoin, Yallan mielestä se oli vain yltynyt. Mutta takaisihan se turvallisemman oleskelun. Heti kun hän saisi kaikki tarpeellisensa, hän suuntaisi satamaan. Voisihan sieltä jo joku laiva lähteä ennen iltaa, jolloin satamassa olisi varmasti ruuhkaa.

Evorthor käveli neitojen keskellä, molempien kavaljeerina. Tämä ei häntä lainkaan haitannut. Kaksi kaunista neitoa, hänellä oli tosiaan käynyt tuuri.

Evorthor piti neitoa neitona, oli tämä sitten ihminen tai haltia. Hän usein jopa puollusti haltianeitoja ja ei olisi ensimmäinen kerta kun olisi suudellut tai ollut sängyssä yhden kanssa. Neito olisi aina tulemaan Evorthorille neito, rotuun katsomatta.

"En viitsi alkaa kyllästyttämään ketään sellaisilla tiedoilla. Sitäpaitsi, asia on monille hyvin arkaluontoinen." Hän vastaa Yallan kysymykseen hymyillen. "Jos mielummin kertoisimme kaikki minne olemme seuraavaksi menossa? Se kuulostaa jotenkin.. Positiivisemmalta." hän jatkoi. "Minä olen vuokraamassa jonkin sortin laivan tai muun väliaikaisesti palvelukseeni ja menen sillä..." Evorthor lopettaa hetkeksi ja miettii. "No, en ole vielä päättänyt" hän toteaa naurahtaen.

Alayna jatkoi matkaansa toisten seurassa ja kuunteli keskustelua. Hän hymyili kuullessaan Evothorin ehdotuksen siitä, että menneen sijaan puhuttaisiin tulevasta. Hän mietti hetken vastaustaan.
"Kenties. Elämäntarinani ei sinäänsä ole kovin merkillinen, mutta viime aikojen tapahtumia en mielelläni kertaa kovin usein", hän totesi olkiaan kohauttaen. "En ole vielä aivan varma siitä, mihin olen menossa. Ostan varmaan markkinoilta sen mitä tarvitsen ja katson sitten, keksisinkö mitään", hän kertoi hymyn palatessa hänen kasvoilleen. "Ehkä jään tänne asumaan vähäksi aikaa ja suunnittelen rauhassa tulevaa, jos löydän tarpeeksi turvallisen paikan", hän jatkoi. Nyt kun majatalonpitäjät saivat itse valita asiakkaidensa rodun, majapaikan löytäminen saattaisi vaikeutua jonkin verran. Mahdotonta se ei varmaankaan olisi, mutta... no, se olisi sen ajan murhe. Kenties majatalo löytyisi nopeastikin. Kojujen lähestyessä hän alkoi pitää silmällä niiden tarjontaa. Viime vuoden huonon sadon takia leipä alkoi olla hyvinkin vähissä ja rehun kalleuden takia myös lihasta alkoi olla pulaa. Hän toivoi silti löytävänsä tarpeeksi eväitä matkaansa varten, mutta kenties senkin suhteen tulisi ongelmia.

Arkaluontoinen? Yalla hymyili hieman ujosti toiselle. Hänen oli tietenkin pitänyt mennä avaamaan suunsa. Eihän sitä koskaan tiennyt mitä toiset olivat puuhailleet menneisyydessä ja ehkä he halusivat unohtaa menneet. Sitä nainen ei ollutkaan tullut aatelleeksi. Hän itse eli niin kiinni menneisyydessä ja oli nyt matkallakin paikkaan, jossa hän saisi tietää jotain menneisyydestään; äidistään nimittäin. Pakkohan tuohon miehen ehdotukseen oli suostua ja ehkä se oli todellakin parempi näin. Puhua tulevasta. Ehkä se antaisi hieman toivoa tulevalle. Yallaa ainakin hirvitti että kohta hän purjehtisi meren yli Madarenista pois. Hän ei ikinä ollut ollut muualla kuin Madarenissa ja nyt hän sitten oli päättänyt lähetä, tosin ilman lupaa, mutta kuitenkin. Ja lupaa siihen hän ei olisi ikinä saanut ainakaan hänen isältään, toinen halusi niin kovin pitää oman prinsessansa kotona ja turvassa vaikka väkisin. Mutta Yalla oli mitä oli, eikä hän voinut vain istuskella kotona ja odottaa jotain tapahtuvan. Ei, hänen piti itse avittaa sitä jotain mitä tapahtuisi.

"Laivan?" Yalla sanoi hämmästyneenä ja käänsi kiinnostuneen katseensa Evorthoriin. Oliko tämä vain silkka onnenpotku, että toinen oli vuokraamassa laivaa? Tosin, eihän hän tiennyt minne mies oli suuntaamassa.
"Sinä et siis tiedä minne suuntaat sillä?" Nainen kysyi hieman jo innostuksesta hymyillen. Jos toisella ei kerran ollut päämäärää, voisihan hän hieman avittaa toisen suuntaa. Ainakin se olisi hänelle hyödyksi.
"Minä en voi jäädä tänne niin kuin Alayna, vaikka tämä tuntuu ja varmasti onkin viehättävä kaupunki. Minun on päästävä mahdollisimman pian Feniin." Yalla selitti ja hän oli kääntänyt katseensa jo puolessa välissä lausetta markkina-alueeseen päin. Se läheni koko ajan eikä hän viitsinyt huudella asioitaan kaikille tuntemattomille. Ties vaikka hänen isän tiedustelijat saisivat tietää jotain ja sitten hänen suunnitelmansa kariutuisivat. Niin ne eivät saaneet tehdä. Jos hän nyt jäisi kiinni, hän ei pääsisi enää koskaan minnekään.

Tuuli sieppasi Yallan hupun hänen kasvoiltaan pois ja se kiepsahti hänen päästään kokonaan pois. Hänen vaaleanruskeat kiharansa tanssivat tuulen mukana ja siniset silmät pälyilivät vilkkaasti ympärilleen. Hetken ajan hän yritti vetää huppuaan päähän huonoin yrityksin, mutta kohta hän oli taas peitossa. Hän ei saanut näyttää itseään julkisesti niin avoimesti. Väkijoukosta ei koskaan tiennyt.

"Tämä vaikuttaa oikein mukavalta kaupungilta, vieläpä varsin haltiaystävälliseltä mikä on nykyään harvinaista.." hän sanoo Alaynalle rohkaisevasti ja ystävälliseen sävyyn.

Evorthor oli mielissään. Neito mukaan laivalle? Mahtavaa. Hänen ei tarvitsisi seurustella palvelijoittensa kanssa. Ei hänellä mitään heitä vastaan ollut, mutta heidän kanssaan hän on jo ehtinyt jutella kyllästymiseen saakka.

"Fen kuulostaa hyvältä.." Evorthor toteaa hymähtäen. "Minulla ei ole nähkääs määränpäätä. Matkustan vaistonvaraisesti ja yritän saada inspiraatiota kirjaani" hän selittää. "Joten Fen käy aivan yhtälailla kuin mikätahansa muukin määränpää. Yövyn täällä ja lähden melko varhain aamulla. Voit liittyä seurueeseeni jos vain tohdit? Neito Haltiakin voi halutessaan tulla viettämään iltaa majapaikkaani?" sen jälkeen Evorthor tuumaa hetken. Mitä hän voisi luvata neidoille ohjelmaksi illalla....?

"Ainakin ruokaa olisi tarjolla jos ei muuta.." hän toteaa lopulta ja naurahtaa komeasti. Kun Yallan huppu lähtee, Evorthor ei voi olla ihailematta tämän kauneutta. Syitä hupun taakse piilotteluun hän ei nyt kysy, ehkä myöhemmin jos muistaa.

//Anteeksi, että kesti näin kauhean kauan... o_0 Ensin koeviikko, sitten päättäjäiset ja ei kun laitesukellusleiriä heti perään. Mutta täällä sitä taas ollaan!//

Alayna nyökkäsi toisen lauseelle.
"Onneksi tällaisiakin paikkoja vielä on", hän vastasi katsellessaan ympärilleen. Maagikkokin oli saanut kaupustella tavaroitaan rauhassa. Geran oli kieltämättä mukavan tuntuinen paikka.
Kuullessaan Evothorin ehdotuksen hän hymähti itsekseen. Kenties hän tulisikin tämän majapaikkaan ainakin illaksi, mikäli pitäjä ei ajaisi häntä ulos. Jos näin ei tapahtuisi, hän saattaisi jopa törmätä toisiin haltioihin ja kuulla, missä voisi oppia paremmaksi maagikoksi. Toki uudesta loitsukirjastakin olisi apua, mutta jossain vaiheessa se ei enää riittäisi. Ehkä toistaiseksi. Nyt hän päätti jättää tulevaisuuden murehtimisen hetkiseksi ja keskittyä markkinoiden antiin. Kojut ympäröivät heidät jälleen ja neito arvioi niiden antia kävellessään. Yksi koju kiinnitti hänen huomionsa ja hän poikkesi hieman reitiltä päästäkseen katselemaan sen tarjontaa tarkemmin. Aseitahan kauppiaalla oli, mutta millaisia! Hän otti käteensä kauniin marjakuusijousen ja liu'utti kättään sen sileää vartta pitkin. Kaaren keskivaiheille oli kiinnitetty metallinen pakotuksin koristeltu parikymmentä senttiä pitkä kädensijantapainen ja jousessa olevaan jänteeseen oli tehty keskivaiheille pieni paksunnos helpottamaan kiinnipitämistä ja tähtäystä. Myös kaaren päissä oli pienet metallilieriöt, osin koristeina ja osin tekemään aseesta kestävämmän. Jousi oli esimerkillistä työtä ja kestäisi hyvässä käytössä vuosia. Samassa kojussa hän huomasi myös kauniin hopeisen tikarin, jonka kahva oli muotoiltu siipensä levittäneeksi lohikäärmeeksi. Joka suomu oli tarkaan valmistettu ja silminä oli kaksi pientä safiiria. Terä kiilsi auringon viime säteissä ja haltia näki hyvin, että se oli terävä. Erittäin terävä.
"Kiinnostavatko? Eräitä parhaista tekeleistäni. Parempia et näiltä markkinoilta löydä", kauppias totesi saapuessaan hänen eteensä. Alayna nyökkäsi ja hymähti.
"Mitä ajattelit pyytää näistä?" hän kysäisi katsahtaen kauppiaaseen.
"Hmmh... normaalisti kumpikin yksistään olisi jo kuuden hopeakolikon arvoinen, mutta sinun suhteesi voisin tehdä poikkeuksen. Saat molemmat yhdellä kultarahalla. Hintaan sisältyvät myös nämä nuolet", kauppias totesi nostaen pöydälle viineen täynnä siroja hyvälaatuisia nuolia, "ja tämä tuppi", hän jatkoi laskien nuoliviineen viereen koristellun, tikarille sopivan tupen. Alayna punnitsi tarjousta mielessään.
"Noo... sovittu", hän vastasi kaivaen pussistaan yhden kultakolikon. Sitten hän poimi jousen, nuolet ja tuppeensa pistetyn tikarin. Hymyillen hän palasi toisten luo. Näitä tavaroita hän tulisi todennäköisesti tarvitsemaan ennemmin tai myöhemmin.

//Eipäs mitään ^^ Mäki haluaisin sukeltamaan! Oliko kivaa? :D //

Yallan silmät laajenivat ilosta toisen sanoessa Fenin kuulostavan hyvältä. Hän kiitti ylmepiä voimia - vaikka ei niihin niin uskonutkaan - onnestaan, joka oli ainakin vielä hemmotellut häntä. Onni oli, että hän oli törmännyt Evorthoriin ja onni oli ollut myös mukana, kun hän oli tavannut uuden ystävän Alaynan. Hän vain toivoi, ettei tämä loistava alku tarkoittaisi huonoa onnea sitten myöhemmäksi. Sitä hän ei halunnut. Hän halusi päästä Feniin ja löytää isoäitinsä. Hän tarvitsi kipeästi vastauksia.
"Se olisi mukavaa." Yalla sanoi hymyillen komealle nuorukaiselle aurinkoisesti ja kiersi pienen viiman saattelemana kätensä ympärilleen. Se lämmitti vähän ja varsinkin kun he saapuivat väentungokseen sää tuntui hieman lämpenevän. Ehkä se johtui ihmisistä, tai sitten pienistä auringonsäteistä, jotka pääsivät maahan asti. Hymy pysyi Yallan huulilla vielä, eikä mikään tuntunut saavan sitä pyyhittyä hänen kasvoiltaan.

Ruskeaverikkö seurasi Alaynan akeleita asekauppiaan kojun eteen ja hänkin ihaili kaikenlaisia kojeita. Hän tuskin tunnistikaan muuta kuin jousen, tikarin ja miekan, mutta se ei neitosta haitannut. Hän pärjäisi pienen tikarinsa kanssa mainiosti. ' Jos se vaan lakkaisi hiertämästä jalkaani...' Nainen nurisi mielessään ja puri pikaisesti huultaan hymyn haihtuessa hänen kasvoiltaan. Hän joutuisi pian ottamaan tikarinsa pois hameensa alta kengästään, jos sen hiertäminen ei loppuisi. Eihän hän voinut nyt kävellä kivistävän jalkansakaan kanssa!

Hän siirtyi pian toiseen vieressä olevaan kojuun, jossa oli kauniita leninkejä. Hän katsoi omaansa ja pieni irvistys nousi hänen kasvoilleen. Sininen samettihame oli todellakin pesun tarpeessa ja hän tarvitsisi siksi ajaksi jonkun uuden leningin. Aatelisneito hypisteli hameiden kankaita ja päätyi lopulta vaaleansiniseen - hieman paksumpaan puuvillaiseen - mekkoon, jonka etumus oli leikattu kauniisti venemäisesti ja siinä oli hieman kultakoristeita. Hame oli muuten yksinkertainen, mitä nyt vyötäröltä hieman kapeampi, mutta Yalla uskoi mahtuvansa siihen. Ainakin hinta oli hänen pussukalleen sopiva, joten hame liittyi hänen matkaansa. Sitten hän kääntyi Alaynan ja Evorthorin puoleen käärien hameen pieneksi mytyksi käsivarsilleen ja peittäen sen sitten viittansa alle, ettei se likaantuisi kaikkien näiden ihmisten joukossa.

//Mä oon ihan kateellinen (: mä vaan jumitan kotona koko kesän :'D Noh, kysyn samaa kuin Chiannakin, oliko kivaa? (://

Evorthor on tyytyväinen saadessaan neidoilta myöntäviä vastauksia. Tästä illasta tulisi vihdoinkin hauska, ainakin verrattuna pariin viimeiseen palvelijoitten kanssa vietettyyn viikkoon.

Olivathan palvelijat mukavia, mutta hän kaipasi kipeästi vaihtelua heistä. Palvelijoissa oli nimittäin se ongelma että Evorthor oli aina heille "herra" ja heidän pomonsa. Joten kunnon väittelyä tai uusia näkökulmia Evorthor ei heiltä saanut, vaikka niitä olisikin halunnut kuulla, koska palvelijat aina lopulta antoivat hänelle periksi, uskoen heidän olevan vain väärässä.

Hän huomaa naisten ostokset, muttei sano niistä mitään. Jotenkin häntä aina vähän epäilyttää asetta kantava nainen, mutta toki hän ymmärtää että heidän täytyy puollustautua jos kerran matkaavat yksin. Mekkoa hän katsoo hymähtäen. Se sopii täydellisesti Yalla neidille.

Tyttöjä katsellessaan hän huomaa molempien olevan jotenkin matkan kuluttamia. Ainakin nuori herra saa sellaisen vaikutelman että tytöille varmaan kelpaisi lepo ja ruoka.. Voisikohan hän olla avuksi? Rahaa hänellä ainakin on.

"Neidot kauniit, minua vähän hiukoo. Soisitteko minulle ilon ostaa teillekkin jotain syötävää?" Evorthor lopulta keksii sanoa, käyttäen omaa ruuantarvettaan tekosyynä ruokkia matkan uuvuttamia neitoja.

//Sukeltaa Itämeressä toukokuun lopussa? Veden lämpötila suunnilleen +10 astetta normaalissa sukellussyvyydessä ja siellä sitten pitäisi viihtyä vähintään vartti? No ei sillä... ihan kiva paikka se oli. Sukellettiin yhdelle hylyllekin. Kuunari Siiwo, uponnut joskus 1800-luvulla. Enää keula oli muodossaan, muuten se oli aika lailla lautakasan näköinen. Mutta aika hämärää siellä alhaalla on... hämärää ja vihreää. Aavemaista. o.o//

Alayna sujautti tikarin laukkuunsa ja ujutti jousen olalleen niin, ettei se olisi niin selkeästi näkyvillä. Nuoletkin hän heilautti selkäänsä ja kiinnitti kunnolla. Saatuaan näin ostokset pois käsistään hän pystyi taas keskittymään enemmän ympäristön tapahtumiin. Hän huomasi Yallan ostavan kaunista vaaleansinistä mekkoa ja hymyili mielessään. Se sopi nuorelle naiselle hyvin. Evothorin kysymyksen kuullessaan hän mietti hetken. Hänhän oli omalta osaltaan jo syönyt sekä leivän että sokeriomenaa. Haltia ei normaalisti syönyt paljoa ja nytkin hänen nälkänsä oli jo lähtenyt. Toki Yalla voisi haluta jotain...
"Kiitän kohteliaasta tarjouksestanne, mutta ainakaan itse en halua mitään juuri nyt", hän vastasi hymyillen ja nyökäten pienesti. Ruokaa enemmän neitoa kiinnostivat tällä erää lämmin kylpy ja huone jostain hyvästä majatalosta, mutta hän ei vielä ollut aivan valmis lähtemään markkinoilta. Jos hän kerran yöpyisi kaupungissa niin eväitä saisi huomenna majatalostakin, mutta huopia hän saattaisi vielä tarvita jos aikoisi tulevaisuudessa yöpyä taivasalla. Hänen pieni laukkunsakaan ei ehkä riittäisi tulevaisuudessa... jonkinlainen reppu voisi olla käytännöllisempi. Ratsuunkin hänellä kenties riittäisi rahaa, mutta sellaisen hankkiminen ei ainakaan vielä ollut ajankohtaista. Parempi jättää jotain säästöönkin.

// Hui, vesi oli varmasti kylmää, mutta aikamoinen kokemus kuitenkin :] (ainakin omasta mielestäni) x) //


Yalla käänsi katseen Evorthoriin. Ruokaa. Niin, sitä hän oli jo saanut. Taivaallinen liemi oli täyttänyt hänen mahansa jo samoin kuin ihanainen makea omena. Mutta jalkaa kivisti niin kovasti, että naista ei haitannut ollenkaan, jos he johonkin pysähtyisivät. Ja ainakin hänellä oli jano.
"Syönyt olne, mutta jotain voisin juoda kylläkin." Ruskeahiuksinen sanoo pienesti hymyillen yrittäen kuitenkin pinnistellä koko ajan kasvavan kivun alla. Hänen todellakin tarvitsisi pysähtyä, muuten hän ei kävelisi pian ainakaan päivään, eikä se sopinut hänen aikataululleen lainkaan.
"Tietääkö jonmpikumpi hyvää majapaikkaa? Lepo olisi ainakin minulle pian tarpeen." Neito sanoi ja yritti kuulostaa aivan normaalilta ja mielestään onnistuikin siinä vallan mainiosti. Hänen jalkansa oli jo tulessa, vaikka hän seisoikin. Aina välillä hän joutui väistämään ihmisiä, sillä markkinoilla oli tungosta - niin kuin varmaan aina.
Kylmä viima värisytti taas neitokaista ja hän kiersi viittaansa premmin ympärilleen vetäen myös huppuaan paremmin pään peitoksi.

//Mut on kuitenkin varmaan upeaa että voi sanoa tehneensä noin (://

Evorthor hymähtää, hän olisi mielellään ostanut neideille ruokaa mutta on iloinen että voisi ostaa edes juomista. "Juotavaa siis", Evorthor sanoo ja hymyilee komeasti.

Evorthor on tarkkaillut neitoja jo hetken ja on huomannut Yalla neidin oudon käytöksen, aivan kuin tällä olisi vaikea kävellä..? Eihän sellainen käy päinsä. "Yalla neiti..? Onko teillä vaikeuksia kävellä? Haluaisitteko että kannan teidät jonnekkin istumaan hetkeksi?" Evorthor tekee kohteliaan tarjouksen ja hymyilee ystävällisesti. Toki hän ei jättäisi neitoa pulaan jos tällä on vaikeuksia kävellä.

Samalla hän hiukan katselee ympärilleen sopivaa paikkaa istuutua ja hakea jotain juotavaa.

//:) Mielenkiintoinen juttu sekin. Seuraavaksi pääseekin sitten nuohoamaan lähijärvien pohjamutia. :3 //

Alayna oli kuulevinaan Yallan äänessä aavistuksen kivusta tämän kysyessä majapaikkaa. Evothorin kysymys vahvisti hänen epäilyksiään ja sai hänet kummastelemaan, miksei hän itse ollut huomannut asiaa aiemmin. Yalla oli ilmeisesti yrittänyt salata asian parhaansa mukaan. Miksiköhän? Haltiakin tunsi viileään tuulahduksen ja totesi, etteivät myöskään taivaanrantaan kerääntyvät tummat pilvet luvanneet hyvää. Markkinat saattaisivat päättyä pikapuoliin, jos sää huononisi liiaksi. Tosin pilvet olivat vielä kaukana... kestäisi ainakin tunnin verran ennen kuin ne ehtisivät lähimaillekaan ja siihen mennessä neito oli jo toivonut olevansa lämpimässä ja kuivassa majatalossa. Hän tyytyi kietomaan viittaa hieman paremmin ympärilleen ja katsoi sitten toisia. Mikäköhän Yallan jalkaa vaivasi? Hän tiesi, ettei osaanut parantaa tehokkaasti mitään haavoja pahempaa, mutta parempaa sekin kuin ei mitään. Kenties hänen taidoistaan olisi vielä apua... Äkkiä hän tajusi auringon painuneen horisontin taa, mikä pudotti jopa melko täyden markkina-alueen lämpötilaa jonkin verran.