Feliin pakoon sydänsuruja

//Okih (://

Cerathaa pelottaa hiukan. Vaikka mies onkin kovin ystävällinen, Cerathan aikaisempi kokemus senkokoisten ja ikäisten herrojen kanssa kuin herra Emell ovat olleet kaikkea muuta kuin mukavia.

Kauppiaan mukana Ceratha on oppinut varomaan askeliaan, siispä herra Emellin varoitus on turha. Kauppias saattoi juovuksissaan heitellä maastoon pulloja ja muutaman kivuliaan lasiin astumisen jälkeen Ceratha oppi varomaan askeliaan.

Ceratha ei puhu mitään, se voisi olla epäkohteliasta koska häntä ei ole suoranaisesti puhuteltu. Emellin kertoessa voivansa tuoda vettä ja saippuaa, tyttö vihdoin havahtuu. "Herra, olisiko siitä liikaa vaivaa jos voisin saada hiukan ruokaöljyä ja jotain hiusharjan tapaista..?" hän sopertaa. Hiukset ovat aivan pörröllä takuista ja muusta, niitä ei muulla saisi auki.

”Olettekos ennen ollut millään purrella töissä?” mies kysyy sitten. "En, en ole edes nähnyt laivaa muutakuin kirjoissa ennen herra.. Tuota.. Eihän kukaan tule katsomaan kun peseydyn, eihän..?" Ceratha vastaa ja kysyy arasti.

Tytöstä näkee että tätä on kohdeltu huonosti aiemmin ja ettei tämä luultavasti omista mitään. Kun portaissa tytön on siirrettävä hiukset pois kasvoiltaan, huomaa että hän on todella kaunis. Kun tätä tyttörukkaa jolla on hiljainen ääni, mustelmia ja rikkinäinen ja likainen olemus katselee, ei voi olla ihmettelemättä mitä hänelle on tapahtunut ja miksei hänellä ole miestä.

Puosu kieltämättä ihmettelee näitä seikkoja ja lisäksi sitä, miksi kapteeni Keeble on päättänyt tuoda Dankerille naisen, jolla ei ole entuudestaan mitään kokemusta laivoista tai merenkäynnistä. Sopeutuminen elämään purrella veisi aikaa ja ensimmäisessä kunnon myrskyssä tyttönen olisi sairas kuin kissanpentu. Thimin asia ei kuitenkaan ole kyseenalaistaa päällikkönsä päätöksiä, vaikka tämä onkin lähes puolet nuorempi kuin kokenut puosu. Jos herra Keeble tahtoi naisen laivalle, niin nainen tuli laivalle, ja se siitä - olivat kapteenin tarkoitusperät sitten mitkä tahansa.

”Eiköhän täältä löydy vähän öljyä teille”, Thim sanoo. ”Minun Saeri – muijani siis – laittaa sitä aina joskus hiuksiinsa, tekee kuulemma hyvää. Tuosta harjasta en ole ihan varma, meillä kun ei näitä naisia juuri näy.” Mies rapsuttaa leukaansa ja pyyhkäisee sitten omia, melkoisessa pörhössä olevia hiuksiaan tarkkaillen samalla Cerathaa. Tyttö näyttää hänestä jotenkin piestyn oloiselta. Ei ehkä ulkoisesti, vaikka pari mustelmaa tässä näkyykin, mutta hiljaisessa ja arassa olemuksessa on jotain perin kaltoin kohdeltua. ”Ei tänne ketään tule”, puosu lupaa. ”Olkaa ihan rauhassa vain. Minä menen katsomaan sitä vettä valmiiksi, voitte odotella tässä sillä aikaa.”

Ceratha huomaa tämän katseen, mutta se ei ole samanlainen kuin kapteenilla. Tämän herra Emellin katse on jotenkin hiukan säälivä ja enemmänkin tutkiva kuin kiinnostunut. Miehellä taitaa olla itsekkin tyttäriä, sen huomaa olemuksesta. Ceratha kiittää miestä ja katsoo tämän loittonevaa selkää kun tämä menee hakemaan vettä.

Ceratha huokaisee ja istuu alas yksinäiselle jakkaralle. Häntä rauhoittaa herra Emellin lupaus siitä ettei kukaan tule. Siksi hän säikähtääkin sitä suuremmin kun kaksi, arviolta 20-25-vuotiaita, merimiestä tulee varastotilaan. Puheesta kuuluu että he etsivät jonkinsortin köyttä, muuta Ceratha ei saa tietää kun merimiehet huomaavat hänet. Jotenkin hämillään miesten saapumisesta hän ei ehdi vetää hiuksia kasvojensa peitoksi, eikä muutenkaan niin sanotusti "näytellä rumaa".

Ceratha nielaisee ja katsoo kahta hiukan virnistävää ja hiljaa lähestyvää miestä edessään. Lopulta hän saa soperrettua "Anteeksi, olenko tiellä..?"

//ajattelin tehdä asiasta mielenkiintoisemman sen sijaan että jätän Cerathan istumaan pariksi vuoroksi varastoon (: if u don't mind?//

Miehet vilkaisevat toisiinsa, kun Ceratha saa soperrettua pahoittelunsa. Toinen virnistää ja katsoo jälleen tyttöön, joka on yllättäen tupsahtanut varastotilaan. Harvoin sitä köyttä etsiessään onnistuu näkemään nättejä naisia laivan ruumassa. ”Et sinä ole yhtään tiellä”, vaaleampi kaksikosta vakuuttaa. ”Päinvastoin, minä en pistäisi pahakseni, vaikka törmäisin tuollaiseen pakkaukseen vähän useamminkin... ja läheisemmin.” Hän astelee lähemmäksi ja nojaa toista kättään seinään Cerathan vieressä, estäen näin tyttöä tehokkaasti poistumasta paikalta.

Ja minne Ceratha menisikään? Hän saattaa tietysti aina yrittää juosta takaisin kannelle etsimään turvaa yleiseltä paikalta, mutta väki täällä on hänelle tuntematonta lukuun ottamatta vanhaa Thim Emelliä, joka on kadonnut jonnekin hakemaan vettä ja saippuaa, sekä kapteeni Keebleä, jonka olinpaikka on vieläkin tuntemattomampi. Cerathan kannattaa vain toivoa, ettei tällä kaksikolla ole mitään ikävää mielessään.

//Minähän en koskaan vastusta asioiden mielenkiintoistamista.//

Cerathaa pelottaa hiukan entisestään, saati sitten kun toinen mies nojaa seinään estäen tätä menemästä pois.

Ceratha miettii vaihtoehtojaan ja nielaisee kuuluvasti. Vaistomaisesti hän painautuu seinään, vetää otsatukan nopeasti kasvojen eteen ja kääntää päänsä pois.

"Herra, minua ahdistaa, jos voinette nojata jossain muualla..? Pyydän.." Ceratha sopertaa ja tärähtää hiukan. "Herra Emell tulee pian veden ja saippuan kanssa ja minun tulisi peseytyä, joten jos ette tarvitse köyttä juuri nyt niin voisitteko mitenkään tulla hakemaan sitä hiukan myöhemmin..?" hän lisää. Ääni on hiljainen ja hyvin nöyrä.

Seinään nojaillut mies kyykistyy alas aivan Cerathan vieressä ja yrittää sitkeästi saada tähän katsekontaktia. Se on muuttunut vaikeaksi nyt kun tyttö kääntää kasvojaan poispäin ja haroo hiuksia päättäväisesti silmilleen, kuin kätkeytyäkseen niiden taakse pahalta maailmalta. Naisen nätit, vaikkakin hieman nuhruiset piirteet katoavat kokonaan pitkäksi kasvaneen otsatukan peittoon, paikalla olevien nuorten miesten suureksi pettymykseksi. Dankerilla naiskauneutta ei pääse kovin usein tarkkailemaan lähietäisyydeltä.

”No, äläs nyt”, Cerathan viereen tullut kaveri sanoo. ”Kyllä sinä peseytyä saat. Ei se minua ainakaan häiritse yhtään mitenkään!” Hän vilkaisee toverinsa suuntaan ja katsoo sitten jälleen virnistäen Cerathaan. ”Minä voin jopa auttaa siinä ja vaikka saippuoida sinut valmiiksi. Selkää on vaikea pestä yksinään.”

Mies kuvittelee kai olevansa kovinkin hauska. Ainakin hän vaikuttaa tyytyväiseltä itseensä.

Ceratha on ollut useastikkin vastaavanlaisessa tilanteessa, eikä hän vieläkään tiedä mitä oikein tulisi tehdä. Hän miettii vielä kovasti vaihtoehtojaan. Voisiko hän vielä juosta pois?

Miehen vitsaillessa toiselle saippuoimisesta, Ceratha värähtää inhosta. Miehet ovat melko komeita, mutta Ceratha ei jaksa enää kuunnella miehiä jotka vitsailevat ja halventavat tätä omaksi huvikseen.

"Ei kiitos, olen notkea, osaan itsekkin.." Ceratha sopertaa ja nousee ylös. Nielaisten hän peruuttaa hämärässä kyykistyneestä miehestä, suoraan toisen miehen syliin. Nopeasti hän käännähtää ympäri, selkä nyt kyykistynyttä miestä päin, sydän pamppaillen ja rintakehän kohoillen hänen hiukan kiihtyneemmän hengityksen tahtiin. Vaikka miehet ovatkin vartiostolaivalla töissä, ei tarkoita etteivätkö he voisi koskea häneen.

Hän pitää otsatukan visusti kasvoillaan, toivoen etteivät miehet ala siirtämään sitä pakolla pois.

Kyyristyneenä ollut merimies suoristautuu jaloilleen, kun Ceratha nousee ylös huteralta jakkaralta, jolla on istunut. Nuorukainen vaikuttaa pahastuneelta siitä, ettei uusi tulokas suostu tirskuen saippuointitarjoukseen, tai osoita muutenkaan mitään kiinnostusta flirtistä. Päinvastoin tyttö tuntuu yrittävän tehdä lähtöä.

”Vai ei apu kelpaa”, mies tuhahtaa. ”Sinä taidat olla vähän ylpeää sorttia.” Hän ei lainkaan pidä ylpeistä naisista, joiksi hän laskee kaikki sellaiset tapaukset, jotka eivät hymyile hänen puheilleen. ”Taidat kuvitella olevasi vähän turhan hieno tällaiseen seuraan.”

Hiljaisena pysytellyt toinen nuori mies puuttuu puheeseen ja osoittaa sanansa toverilleen: ”Eikä ihme, jos kuvittelee. Kai sinä näit, kenen seurassa tämä nousi laivaan.” Seuraa lyhyt, harkitseva tauko, jonka aikana molemmat nuorukaiset katselevat Cerathaa. Sitten ensimmäinen, vaaleampi kysyy: ”Sitä ollaan sitten kapteenin nainen, niinkö?”

Vastaaminen tähän kysymykseen onkin hankala tehtävä. Jos Ceratha kieltää, miehet saattavat päättää kohdella häntä vapaana riistana. Toisaalta kuka tietää millaisia seurauksia moisen asian myöntämisellä olisi pitemmällä tähtäimellä – ja mitä kapteeni itse sanoisi, jos kuulisi Cerathan väittäneen miehistölle jotain tällaista?

Kun Cerathaa syytetään ylpeydestä, tyttö hämmentyy. Hän on hyvin nöyrästi koittanut kieltäytyä. "E-ei, en minä ylpeä ole.. Tarkoitan vain etten tarvitse apuanne kiitos.."

”Sitä ollaan sitten kapteenin nainen, niinkö?” Nyt Ceratha yllättyy. Periaatteessa hän voisi sanoa olevansa kapteenin mutta taas...

Lopulta Cerathan liian nöyrä, kiltti ja rehti perusluonne ei anna hänen väittää mitään sellaista kuin että olisi kapteenin nainen. Vaikka miehet varmaankin käyvät tähän nyt käsiksi, on se parempi vaihtoehto kuin valehtelu.

"Ei.. katsokaas herrat, kapteeni Keeble oli ystävällinen ja otti minut töihin, ei muuta.. Olen hänelle hyvin kiitollinen, mutta en minä hänen naisensa ole.."

Ceratha ajattelee nyt ensimmäistä kertaa ajatusta tästä ja kapteenista. Tuskin hän kapteenille edes kelpaisi, hänhän on vain piika. Silti ajatus kapteenista ei ole yhtä vastenmielinen kuin ajatus miehistä yleensä. Kyllä Ceratha Keeble herrasta pitää, mutta ei hän ihastunut voi kapteeniin olla.. Vai voisiko?

Cerathan kanssa puhelleet miehet tuntuvat olevan helpottuneita siitä, että tyttö kieltää olevansa virallisesti kenenkään seuralainen, sillä se olisi tiennyt ongelmia. Nykyinen tilanne kuitenkin tarkoittaa sitä, että kukaan ei henkilökohtaisesti pahastu siitä, vaikka Cerathaan yrittäisi tehdä lähempääkin tuttavuutta. Sitä miehet yrittävätkin, enemmän äänessä ollut mies aktiivisemmin hänen seuralaisensa lähinnä tarkkaillessa asioita – ja siinä samalla Cerathan muotoja.

Vaalea nuori mies laskee käden Cerathan käsivarrelle ja silittää sitä. ”Voi rukkaa, eikö sinulla ole miestä lainkaan?” hän naurahtaa. ”Älä kuitenkaan sitä sure, tuollainen tyttö löytää jonkun nopeasti, jos ei kulje liian nokka pystyssä.” Hän puristaa varoittavasti Cerathan käsivartta kuin osoittaakseen, ettei moinen ylpistely kannata, vaan viisainta olisi ottaa kuka vain, joka on kiinnostunut. ”Minullakaan ei muuten myöskään ole ketään…” Hän siirtää kätensä suorasukaisesti Cerathan mekon miehustalle ja koskettaa tätä toisen rinnan kohdalta. ”Mehän voisimme tutustua toisiimme vähän lähemmin tämän matkan aikana ja katsoa, josko siitä vaikka kehkeytyisi jotain.” Hän virnistää, eikä näytä olevan aikeissa vetää kättään pois.

Ceratha huomaa miesten helpotuksen ja näitten katseet jotka lepäävät tämän muodoilla. Otsatukka edelleen kasvojen peittona, Ceratha on tyytyväinen kun häneen ei ole vielä koskettu.

Hän tärähtää kovasti kun mies alkaa silitellä hänen käsivarttaan, se sattuu hiukan koska iho on vielä arkana herra Keeblen aikaisemmasta roikottamisesta. "Olen vasta 17.. Ehkei minulla vielä tarvitse miestä olla.."

Kun mies puristaa käsivartta, Ceratha inahtaa kivusta ja vetäisee kätensä nopeasti tältä pois. "Ky-kyllä minä miehen löydän... En kulje nokka pystyssä.."

"Minulla ei myöskään ole ketään.." herra sanoo. Ceratha nielaisee ja tärisee vähän kun miehen käsi siirtyy tämän rinnoille ja hipaisee toista nänniä. Se tuntuu inhottavalta. Kun mies lisää haluavansa tutustua ja haluaisi pitää Cerathaa naisenaan, Ceratha hätääntyy.

Jos hän vastaisi "kyllä", hän ei tietäisi mihin joutuisi alentumaan. Kun taas jos hän sanoo "ei", hänet epäilemättä pakotettaisiin johonkin kuitenkin.. Missä herra Emell viipyy? Ceratha päättää pelata aikaa.

"Tuota.. Ehkäpä olet oikeassa.. vaikutat kunnolliselta mieheltä.. Mutta jos suostuisin naiseksesi niin missä asemassa sinulle olisin? Palvelija, huora..? Ja mitä kaikkea haluasit tulevan naisesi tekevän..?" Ceratha miettii hetken ja lisää "Ja ottaisitko minut vaimoksesi saakka vai ottaisitko minusta vain huvin irti?"

Cerathaa kohtaan kiinnostusta osoittava merimies uskoo tyytyväisenä, että tyttö alkaa jo lämmetä hänelle. Ainakaan torjunta ei enää ole ehdotonta ja esitetyt kysymykset todennäköisesti kertovat kiinnostuksesta. Viisaastihan tuollainen pikku hupakko tekeekin, jos kiinnostuu, sillä tyttö toki on kaunis, mutta luultavasti myös erittäin köyhä. Jos joku kunnollinen mies osoittaa mielenkiintoa, niin siitä pitää olla lähinnä kiitollinen.

”Kyllä seitsemäntoistavuotiaan pitää jo katsella sillä silmällä ympärilleen”, mies toteaa. ”Jos asian hoitamisen jättää vanhemmaksi, niin kaikki hyvät on jo varattu.” Kaverin rehvakkaasta sävystä voi päätellä, että hän laskee itsensä näiden hyvien valintojen joukkoon. Cerathan kyselyihin hän vastaa hieman ympäripyöreästi: ”Saattaisihan sinusta vaimon saadakin. Nätti tyttö sinä olet.” Hän arvelee, että Ceratha haluaa kuulla näin. Periaatteessa hän toki saattaisi ihastua naiseen ja vaikka vihkiä tämän omakseen, mutta on aivan yhtä mahdollista – oikeastaan paljon todennäköisempää – että huviteltuaan tytön kanssa hän kyllästyisi ja etsisi jonkun toisen. Tämä nuori seilori kokee olevansa itse vielä hieman liian nuori asettuakseen elämään yhden naisen kanssa, sillä mitä enemmän tyttöjä hän ehtii vuoteeseen iskeä, sitä parempi. Miehen seurassa ollut hiljaisempi kaveri vilkaisee toveriaan. Hän ei selvästi usko, että toinen haluaisi Cerathasta mitään muuta kuin päästä samojen vällyjen alle. Sinnikäs ’kosija’ jatkaa kuitenkin muina miehinä: ”Minä kohtelen naistani taatusti hyvin, eikä sinulla olisi mitään valittamista.”

Miehen käsi jatkaa myyntipuheen aikana uteliaasti ja suorasukaisesti Cerathan miehustan kopelointia. Kenties kaveri tosissaan kuvittelee, että naiset pitävät tällaisesta pyytämättä tapahtuvasta kähminnästä. Hän ei vielä ole edes tullut kysyneeksi Cerathan nimeä - tosin ehkä hän sattui kuulemaan sen kannella, kun kapteeni esitteli tytön sangen kovaäänisesti puosu Emellille.

Cerathasta miehen kopelointi tuntuu äärettömän inhottavalta. Hän tietää tasan mitä mies haluaa ja tietää ettei halua samaa. Hän ottaa miehen käsistä hellästi kiinni ja siirtää ne pois hyvin rauhallisesti. "Anteeksi, tuo tuntui inhottavalta.."

Entä nyt..? Mies tavallaan odottaa suostumusta naisekseen tai sänkyynsä. Mitä Ceratha voisi sanoa, esittää jatko kysymyksiä? Ei, Ceratha haluaa vain miesten luota pois.

"Tiedän kyllä mitä oikeasti haluatte herra. Voin kertoa etten ole sellainen tyttö.." Ceratha perääntyy tästä hiljaa. "Minua ei kiinnosta tulla samojen vällyjen alle teidän huvitukseksenne herra.. Olen pahoillani mutten tule naiseksenne.." Ceratha vavahtaa hiukan kun selkä osuu seinään.

Samaan aikaan kannella kolmas nuori merimies etsii kahta ystäväänsä. Hän huomaa kapteenin kannella ja tulee tämän luo. "Ei sir kapteeni olisi sattunut näkemään ystäviäni? He lähtivät hakemaan sinne jonnekkin varastotilaan köyttä eikä heitä ole sen koommin näkynyt..". Nuori mies näkee kapteenin mietteliään ilmeen vaeltavan laivalla ja osuen herra Emelliin joka häärää jotain veden kanssa. "Herra Emell meni sen tytön kanssa myös sinne ja tuli itse takaisin" nuorimies raportoi. "Ceratha, eikö ollutkin? Häntäkään ei ole näkynyt.. Mutta älkää huoliko kapteeni! Laitan puutavarat valmiiksi sitten yksinäni jos ne kaksi muuta eivät tule." hän hymähtää ja menee laskusiltaa pitkin satamaan hoitamaan puutavaraa.

Jos Kapteenilla on nyt ollenkaan järkeä hän tajuaa ettei kaikki ole aivan kohdallaan jos Ceratha ja kaksi merimiestä on kadonnut varastotiloihin eikä heitä ole sen jälkeen nähty...

//Ajattelin vetäistä Keeblen mukaan peliin kun hän on varmasti ehtinyt hoitaa puutavarat ja kaiken muun (://

//Tottahan toki. Siirrän hänet paitsiosta takaisin kentälle. (Pahoittelen vastaamattomuuttani, näin ennen kesää pitää kirjoittaa kasa raportteja, jotta ne ehtivät ennen lomia. Työläin on nyt takanapäin.)//

”Hm?” Kapteeni vilkaisee nuorukaista, joka on tullut kysymään häneltä tovereistaan. Hän on ollut ajatuksissaan, miettinyt äsken laivalle ottamaansa tyttöä ja tämän uutta asemaa miehistön jäsenenä. Totuuden nimessä on todettava, että hän on lisäksi pohtinut Dankerin fokkapurjetta, jonka kiinnitysköydet pitäisi uusia. Don ei ole sen sortin miehiä, jotka tuhlaisivat kaiken ajatuskapasiteettinsa jonkin naisen ongelmien vatvomiseen.

”Ei, en ole nähnyt heitä”, hän vastaa, kun ymmärtää mitä häneltä oikein halutaan. ”Parasta, että hoidat asian yksin.” Hän silmäilee poistuvan nuoren vartijan perään. Tämän koulutus oli alkanut laivalla vasta puolisen vuotta aiemmin, mutta mies vaikutti silti lupaavalta – toisin kuin kaksi toveriaan. Mitään suoranaista ongelmaa näiden kohdalla ei ole ollut, mutta kapteeni ei silti oikein pidä kavereista. Hän epäilee, että nämä ovat sen sortin miehiä, jotka viettävät aikansa mieluummin juottoloissa ja tyttöjen helmoissa kuin messussa. Keeble rypistää kulmiaan. Tietenkään hän ei voi – eikä aio! – vahtia Cerathan jokaista askelta laivalla, eihän hänen aikansa riitä sellaiseen, mutta ehkä on kuitenkin paikallaan käydä vilkaisemassa, että tytöllä on kaikki hyvin.

”Komento kannella teillä, herra Warene”, kapteeni sanoo lähistöllä tarkkaavaisena seisovalle ensimmäiselle perämiehelleen. Hän kääntyy ja astelee alas kannen alle johtaviin rappusiin.

Tällä välin Cerathan torjunta ei ole lainkaan ilahduttanut hänen tuoretta ”ihailijaansa”, joka nappaakin tytön käsivarresta kipeästi kiinni. ”Mietipä uudestaan”, mies sanoo tulistuneena. ”Tuollaisesta käytöksestä ei pidä kukaan, eikä tyhmiä tyttöjä kauan katsella tällaisella laivalla! Ethän halua, että syyspimeällä horjahdat kannelta alas mereen…” Viimeinen lause on selvästi uhkaava. Miehen toveri näyttää hieman kiusaantuneelta. ”Et sinä sitä tuolla tavalla saa”, hän katsoo aiheelliseksi opastaa ja kurottautuu sitten itse koskettamaan Cerathan hiuksia. ”Aina tuo on tuollainen, ei kannata pelästyä. Eiköhän sovita riita ja voit sitten pitää hauskaa meidän molempien kanssa…?”

//Okih. Mutta ethän sä ollu ees pois ku pari päivää (://

Ceratha huomaa miehen tulistuneen ilmeen tämän lähestyessä häntä melko uhkaavasti. Kun tytön jo valmiiksi kipeään käteen tartutaan kovaa niin hän kiljahtaa. Tästä ei takuulla hyvää seuraa kun mies käyttää tarttumiseen niin paljon voimaa.

”Mietipä uudestaan”, mies sanoo tulistuneena. Ei Ceratha halua miettiä uudestaan. Hän on täysin varma siitä ettei halua sänkyyn tämän kanssa.

”Tuollaisesta käytöksestä ei pidä kukaan, eikä tyhmiä tyttöjä kauan katsella tällaisella laivalla! Ethän halua, että syyspimeällä horjahdat kannelta alas mereen…”. Nyt Ceratha pelästyy. Hänen pitäisi siis suostua tämän herran tahtoon tai hänet tiputetaan mereen? Ceratha tärisee hiukan ja toteaa itkuisena ja hiljaa "A-ai.. jos en anna mitä haluat niin..?". Ceratha nielaisee lauseen päätteeksi. Ei hän halua huoran leimaa otsaansa, muttei häntä huvittaisi hukkuakkaan.

”Et sinä sitä tuolla tavalla saa”, sanoo toinen mies opastaen. Ihan kuin Ceratha ei tajuaisi mitä tämä sanoo, vaan olisi vain jonkin sortin eläin jota ollaan houkuttelemassa pyydykseen. Kun tämä toinen mies alkaa koskettelemaan tämän hiuksia, Ceratha kavahtaa seinään kiinni ja vetäisee kätensä nopeasti toiselta mieheltä pois.

”Aina tuo on tuollainen, ei kannata pelästyä. Eiköhän sovita riita ja voit sitten pitää hauskaa meidän molempien kanssa…?”. Ceratha nostaa katseensa tähän edelleen peläten. Eivätkö miehet ymmärrä ettei hänellä ole mitään halua kieriskellä, vieläpä molempien kanssa, samoissa lakanoissa? Ceratha pudistaa päätään. "Pyydän herrat, uskokaa jo.. En halua sänkyyn kenenkään kanssa, haluan vain peseytyä ja päästä tekemään töitä.." hän sanoo hiljaa ja armoa anovasti. "Ettekö voisi hankkia huvinne nyt maissa..? En minä halua.."

//Hyvä, jos aika ei tuntunut sitä pidemmältä (: //

Kapteeni Keeble astelee laivan sisuksissa kulkevaa kapeaa käytävää eteenpäin. Hän kuulee ääniä pienestä varastotilasta ja suuntaa kulkunsa kohti niitä. Donin astahtaessaan oviaukkoon hän havaitsee, että hänen äsken ajattelemansa kaksi nuorukaista ovat jo löytäneet tiensä Cerathan seuraan. Molemmat seisoskelevat lähellä tyttöä – suorastaan liian lähellä – ja tämä näyttää seinää vasten painautuneena pieneltä ja pelästyneeltä. Ceratha kieltää parhaillaan haluavansa jotain. Kapteenille jää epäselväksi mitä tämä ei halua.

Keeble astahtaa varastotilan kynnyksen ylitse. ”Onko matruuseilla täällä jokin ongelma?” hän tiedustelee rauhallisen sävyttömästi, kuten hän yleensäkin puhuu itseään alempiarvoisille ihmisille. Molemmat miehet käännähtävät katsomaan häntä ja napsahtavat asentoon. ”Sir! Ei ole, sir!” vaaleampi heistä ilmoittaa nopeasti.

Don silmäilee miehiä ja katsoo sitten Cerathaa. Hän antaa tällekin tilaisuuden sanoa jotain, jos tytöllä jotain sanottavaa on. Vaalea nuorukainen vilkaisee Cerathaan varoittavasti. Hänen ilmeensä tuntuu sanovan, että jos nainen nyt lörpöttelee ohi suunsa äsken käydystä lauseidenvaihdosta, niin siitä ei pitemmänpäälle hyvä seuraisi!

Ceratha helpottuu silminnähden kun herra kapteeni astuu sisään. Mitä hänelle oltaisiin tehtykään jos kapteeni olisi saapunut hetkeäkään myöhemmin?

Ceratha hiukan hätkähtää miesten nopeasta asentoon menosta ja huudosta, mutta irroittautuu kuitenkin vähän seinästä. Se olisi nyt turvallista kapteenin läsnäollessa.

Kapteeni jää kuin odottamaan Cerathaltakin jotain vastausta. Jos hän sanoisi asiasta kapteenille nyt niin hän varmaan saisi miehet jättämään hänet rauhaan. Silloin vaaleampi miehistä katsoo tätä tiukasti ja Cerathalle palaa mieleen uhkaus heittää tämä mereen. Nielaisten hän painautuu takaisin seinään ja kykenemättä sanomaan seuraavaa katsoen kapteenia silmiin. "E-ei meillä kai ole mitään ongelmaa sir.."

Näkyy selvästi että tyttö oikeasti haluaisi sanoa jotain. Cerathaa helpottaa kuitenkin kovasti kun miehet lähtevät varastosta hoitamaan töitänsä. Nyt hän on varastotilassa kaksin Keeblen kanssa. Mekon miehusta on hiukan tavallista alempana ja Ceratha vetää sen nopeasti ylemmäs. ". . . Kiitos kun tulitte sir."

Miehet lähtevät kiireen vilkkaa oikeiden töidensä pariin ja unohtavat siinä samalla kokonaan köyden, jota tulivat alun perin etsimään. Poistuessaan he vilkuilevat vielä varoittavasti Cerathan suuntaan. Ilmeet kertovat selvästi, että siitä mitä äsken tapahtui, on parasta olla puhumatta eteenpäin.

Don jää kahden kesken Cerathan kanssa. Hän katsoo kohteliaasti toisaalle, kun tyttö nykii mekkonsa etumusta ylemmäksi. ”Ei kestä”, hän vastaa, puhuen edelleen etupäässä seinälle. ”Tällä laivalla on paljon miehiä. Heidän seurastaan ei kannata hermostua, vaikka tietty varovaisuus… niin, varovaisuus ehkä on paikallaan.” Hän ei ole tottunut opastamaan nuoria naisia suojelemaan itseään maailman vaaroilta ja puhuu siksi hieman kankeasti. ”Jos jotain ongelmia sattuisi ilmenemään, niin kerro minulle.” Hän olettaa, että tyttö on vain säikähtänyt siitä, että miehiä ylipäänsä on tullut paikalle. Don ei ole naivi luonteeltaan, mutta hän kuvittelee silti, että hänen laivallaan vallitsee sen verran hyvä järjestys, ettei naismatkustajia heti ryhdytä ahdistelemaan.

Kapteeni vilkaisee Cerathan suuntaan ja havaitsee, että tyttö on saanut mekkonsa kohdalleen, joten hän katsoo jälleen avoimemmin tähän. Ennen kuin hän ehtii sanoa muuta, Thim Emell ilmaantuu paikalle kantaen kahta suurta vesiämpäriä käsissään. Lisäksi miehellä on erinäisiä muita esineitä, joten hän on lastattu kuin kuormahevonen.

”Kas tässä…” mies aloittaa, mutta havaitsee sitten kapteenin ja vaikenee yllättyneenä. Keeble viittaa häntä jatkamaan, joten Emell saa kielensä takaisin ja kääntyy puhumaan Cerathalle. ”Toin ensinnäkin vettä”, hän ilmoittaa ja asettaa molemmat suuret ämpärilliset lattialle. ”Kunnon kylpysoikkoa ei ole, mutta tämä on sentään lämmintä. Tässä on pyyhe.” Puosu tarjoaa vaaleaa kankaanpalasta Cerathalle. ”Sitten tässä on hiusharja ja sitä öljyä.” Lisää esineitä vaihtaa omistajaa. ”Se harja on kuulunut Chirin kaupunginjohtajan tyttärelle. Kapteeni varmasti muistaakin, kun tyttö matkusti isänsä kanssa Dankerilla Chiristä Elveriin pari kuukautta sitten?” Thim vilkaisee Keeblen suuntaan, joka nyökäyttää vähän päätään. Toki hän muistaa. Neito oli ollut niinkin lyhyellä matkalla merisairas ja pysytellyt lähinnä kannen alla. Emell jatkaa: ”Harjan kädensija lohkesi vähän, joten hän jätti sen jälkeensä. Samoin hän jätti tämän mekon.” Puosu näyttää Cerathalle syvän metsänvihreää pellava-asua. ”Hän, tuota… hän voi hieman huonosti se yllään, eikä enää kestänyt nähdä sitä silmissään sen jälkeen. Se on tietenkin pesty kunnolla! En raaskinut heittää tällaista poiskaan, mutten tiedä mitä sillä tekisi, kun minun likkani ovat niin isoja ihmisiä, etteivät ne tällaiseen sisälle mahtuisi. Saat sen, jos sinulla on sille käyttöä.”

Ceratha ei viitsi sanoa kapteenille mitään. Jos tämä ei erikseen kysy, niin hän välttyisi vaikeuksilta. Varovainen hän tulisi olemaan, hän ei missään nimessä halua törmätä tuohon kaksikkoon uudestaan...

"Jos jotain sattuisi ilmenemään, niin kerro minulle", kapteeni lisää. Pitäisikö Cerathan sanoa asiasta? Hän korjaa mekkonsa miehustaa vielä. Kun kapteeni kääntyy ja on sanomassa jotain ja kun Ceratha päättää että voisi hienovaraisesti vihjata miesten käytöksestä, saapuu herra Emell.

Kun herra Emell tulee sisään, Ceratha vaivaantuu kovasti tämän kantamuksista. Ei hän haluaisi olla vaivaksi ja näky näyttää siltä että hän on vaivaksi. "Olen pahoillani herra Emell, ei teidän olisi minun takiani tarvinnut tuoda kaikkea, en haluaisi olla vaivaksi.." tyttö sanoo perin huolestuneena siitä että herra olisi suorastaan joutunut kantamaan tälle kaikkea.

”Kunnon kylpysoikkoa ei ole, mutta tämä on sentään lämmintä. Tässä on pyyhe.” Puosu tarjoaa vaaleaa kankaanpalasta Cerathalle. Ceratha ottaa sen ja kiittää "Tämä riittää minulle enemmän kuin hyvin.."
”Sitten tässä on hiusharja ja sitä öljyä.” Ceratha ottaa nekin ja kiittää niiaten.

Kun Ceratha saa tietää harjan kuuluneen Chirin kaupunginjohtajan tyttärelle hän vaivaantuu entisestään. Raaskiiko Ceratha edes käyttää niin hienon ihmisen harjaa? Hän kiittää ja niiaa syvemmin. Vielä mekon saadessaan Ceratha oikein punastuu. "Kiitos hirveästi.. Teen kyllä töitä maksaakseni nämä jotenkin takaisin, lupaan.."

Ceratha katsoo mekkoa ja vetää otsatukan pois kasvoiltaan. Pieni hymy vaeltaa tämän kasvoille kun hän pyörähtää kauniin mekon kanssa kerran ympäri ja katsoo kuinka helma liehuu kauniisti.

"Peseydyn nyt.." tyttö sanoo viimein hymyillen. "Tulenko sen jälkeen puheillenne sir?" hän kysyy ja katsoo kapteenia.

Tyttö kiittelee kovin nöyrästi kaikesta saamastaan, mikä miellyttää kapteenia. Hänestä naisten kuuluukin olla kilttejä ja kuuliaisia. Don myöntää toki, että monet naispuoliset henkilöt saattoivat lisäksi olla älykkäitä ja urhoollisia, mutta paras osoitus älystä oli useimmin se, että ymmärsi käyttäytyä siivosti ja tottelevaisesti.

”Töitä sinä kait olet tullut tänne tekemäänkin”, puosu naurahtaa Cerathan kiitoksille. ”Ota nämä, jos sinulla suinkin on käyttöä. Kauheaa haaskuuta, jos tuostakin hameesta tulisi lattialuuttu sen takia, ettei kukaan sitä halua.”

Kapteeni ei sano tähän mitään. Hän katselee vaiti miten Ceratha pyörähtelee iloissaan mekko sylissään. Tytössä oli aran ulkokuoren alla myös ilon pilkahduksia. Hänellä on viehättävä hymy, Donahue ajattelee. Hän tekee jostain miehestä vielä joskus onnellisen…

…Ei sillä, että se minulle kuuluisi, hän lopettaa ajatuksensa. Äläkä varsinkaan vahingossakaan mieti häntä kylvyssä ilman rihman kiertämää! Välittömästi pari kyseisen kaltaista mielikuvaa nousee hänen mieleensä ja hän kurtistaa kulmiaan itselleen – ei suinkaan Cerathan kysymykselle, joka sattuu tulemaan samaan aikaan. ”Tule kun olet valmis”, kapteeni sanoo lyhyesti. ”Saattakaa hänet sitten luokseni, Emell.”

Don astelee paikalta. Jos hän olisi jokin eläin, hänen korvansa olisivat hermostuneesti luimussa ja häntä viuhtoisi puolelta toiselle. Eihän tästä tule mitään, jos sinä et osaa olla ajattelematta jotain pahuksen tyttölasta ilman vaatteita! Mikä ihme sinulla on!? Kapteeni tuijottaa tiivisti eteensä kävellessään laivansa kannelle. Sinä olet ollut liian kauan ilman seuraa, hän toteaa itselleen. Mutta ei se ole mikään syy ajatella mitä tahansa.

Thim Emell katsoo kapteeninsa perään ja pudistaa hivenen päätään. Hän tulee Keeblen kanssa toimeen paremmin kuin jotkut, ja mielestään tulkitsee tämän käytöstäkin kohtalaisen hyvin. Nyt hänestä tuntuu siltä, että mies ei ole aivan oma itsensä. Kenties kapteenin kannalta ei ollut hyvä ajatus ottaa tätä tyttöä laivalle – tai päinvastoin, kenties se nimenomaan oli hyvä ajatus.

”Peseydy rauhassa, minä vartoan sinua tuolla huutoetäisyyden päässä ja vien sinut sitten juttelemaan hänen kanssaan kun olet valmis”, puosu sanoo Cerathalle ja tarpoo pois varastotilasta odottelemaan, että tyttö olisi siistiytynyt.

//OU JEE. Selvisin peruskoulusta ja pääsykeskiarvokin oli hyvä (: ja nyt voin nauttia kesälomasta ja jännittää lukioon menoa :D//

Ceratha katselee kapteenia uudella tavalla. Nyt hän on huomannut kapteenin komeuden. "Hänellä on varmaan tyytyväinen vaimo jossain.." Sitten Ceratha katsoo punastuneena pois "Vaikkei se nyt minulle kuulukkaan..". Tämä ei voi olla totta, onko hän ihastunut kapteeniin? Hän yrittää kieltää itseään ajattelmasta kapteenia.

Yrittäen päästä eroon näistä ajatuksista, hän saa kapteenilta vastauksen ja nyökkää. Sitten herra Emell kertoo menevänsä ulkopuolelle, Ceratha nyökkää uudestaan. Häntä vaivaa se että vain ajattelee kapteenia. Ehkä tämä on ohimenevää?

Ceratha riisuutuu ja heittää vaatteet kauemmas. Sitten hän levittää öljyn hiuksiin ja alkaa harjaamaan niitä selviksi. Tässä kestää jonkun aikaa, mutta lopulta hiukset ovat aivan selvät. Sitten tyttö alkaa pesemään hiuksiaan ja vartaloaan. Hänestä on ihanaa kun pääsee viimein peseytymään. Onnekseen tyttö löytää varastotilasta jonkun miehen pudottaman parranajoterän. Hän vihaa ihokarvoja jonka takia hän mielellään ajelee ne säännöllisesti. Herra Emelliltä hän ei viitsinyt terää pyytää, häntä voitaisiin pitää hiukan outona. Niinpä Ceratha ajelee kaiken paitsi hiukset ja kulmakarvat. Tyytyväisenä hän vielä huuhtelee itsensä ja kuivaa. Sitten hän enää pukee ja harjaa hiuksensa selviksi.

Jos tyttöä äsken piti kauniina, niin nyt hän on vallan jumalainen. Pitkät, mustat ja silkkiset hiukset lainehtivat hänen ristiselkäänsä saakka, otsatukka siististi kammattuna pois silmiltä, kädet, jalat, kainalot ja muut sileinä ihokarvojen ajelun myötä, kaikki kauniit piirteet paremmin esillä ja mekko täydellisesti myötäillen tämän muotoja. Kauniimpaa tyttöä saa hakea, vaikka Cerathan käsityksen mukaan hän näyttää aivan yhtä normaalilta kuin kaikki muutkin. Hän laittaa vesiämpärit sisäkkäin ja öljyn ja saippuan sinne. Partaterän hän piilottaa varastotilaan seuraavaa pesua varten, kerää vaatteensa ja ottaa harjan mukaansa. Hän ottaa vaatteensa ja harjan syliinsä ja tulee ulos herra Emellin luo.

"En tiedä minne kaikki nämä tavarat menevät herra Emell.. Ämpärit ja saippua ja se öljy ovat vielä tuolla.. Vai menenkö nyt suoraan kapteenin puheille..?" Ceratha sanoo kohteliaasti ja hymyilee vähän. Hän ei selvästi itse tiedosta ylenpaattista kauneuttaan.

//Hienoa! Onnea peruskoulun selvittämisestä.//

Emell on odotellut rauhassa. Hän on omien tyttöjensä kanssa tottunut siihen, että kaikki aina kestää, eikä hän ole vielä ehtinyt edes pitkästyä, vaikka naisihmisen peseytyminen onkin huomattavasti hitaampaa kuin se nopea hutaisu, johon hän itse miehenä on tottunut. Nyt kun Danker on satamassa, ei Emellillä muutenkaan ole kiire. Merille päästyä tilanne muuttuisi.

Vanhempi mies panee myös merkille Cerathassa tapahtuneen muutoksen. On kuin tytön selkäkin olisi suoristunut ja ilme tullut valoisammaksi, kun tämä on saanut itsensä siistittyä ja kammattua. Hän on hyvin nätti tyttö, puosu ajattelee ja hymyilee ystävällisesti Cerathalle, vaikka hänen mielessään käväisee huolestunut ajatus: Mitenköhän tämän laivan nuoret miehet mahtavat tuollaiseen suhtautua?

”Tehän näytätte nyt sievältä”, Emell sanoo. ”Mennääns seuraavaksi tapaamaan sitä kapteenia ennen kuin hän hermostuu. Siinä on mies, joka ei malttaisi odotella turhia. Voitte siivota tavarat paikoilleen myöhemmin.”

Vanha merikarhu lähtee näyttämään Cerathalle tietä. He nousevat laivan mustaksi tervatulle kannelle ja lähtevät astelemaan kohden aluksen perää ja kapteenin hyttiä. Emell ei malta olla vähän kehaisematta laivaa: ”Danker voi näyttää vähän pieneltä, jos vertaa joihinkin suuriin kauppa-aluksiin, mutta neiti voi uskoa, että tätä laivaa ei kannata aliarvioida. Hyvällä tuulella tällä voi purjehtia seitsemän solmun nopeutta, eikä tee edes tiukkaa. Tämä on fregatiksi myös raskaasti aseistettu. Neiti näkee sitten itse, kun käy tykkikannella katsomassa. Ei kannata pelätä, että meidän kimppuumme käytäisiin kovin heppoisin perustein, sillä merirosvot ovat jo oppineet varomaan Dankeria.”

Laivasta jutustellessaan Emell on johdattanut Cerathan kapteenin hytin ovelle ja koputtaa siihen. Heidät kutsutaan sisään.

//Kiitos (://

"Anteeksi kun minulla kesti, normaalisti olisin paljon nopeampi, mutta olin hyvin likainen kun en ollut peseytynyt kunnolla aikoihin.." Ceratha hymähtää vaivaantuneesti. Hän on melkein yhtä nopea kuin miehet peseytyessään, mutta tällä kertaa hänen hiuksensa olivat aivan solmussa ja lika oli pinttynyt ihoon kiinni.

Hän jättää tavarat varastotilaan ja lähtee seuraamaan Emelliä. Miehiä ei näy kannella, missäköhän he ovat? Siihen Ceratha ei kuitenkaan tuhlannut aikaansa, hyvä vaan ettei joutunut kohtaamaan ketään.

Kun Emell selittää laivasta niin Ceratha hymähtää ja nyökkäilee. Oikeasti hänellä ei ole minkäänlaista ideaa miten kovaa laiva kulkee jos se kulkee "seitsämän solmun nopeudella", mutta hän ajattelee että on kohteliasta nyökkäillä. Ennenkuin hän huomaakaan, he ovat hytillä. Ceratha palaa halusta nähdä millainen kapteenin huone on.

Emell tuuppaa oven auki ja päästää Cerathan edellään sisälle huoneeseen. Tila ei ole valtava, sillä laivoilla käytettävissä oleva pinta-ala on aina kortilla, mutta sisustuksen puolesta huone hyvin kelpaa kapteenin asuinpaikaksi. Jos vartiostolla olisi nimetty lippulaiva, asema kuuluisi oikeutetusti Dankerille, joten sen julkisuuskuvaan – ja ulkomuotoon – on panostettu. Huonekalut on päällystetty tummalla sametilla ja pimeän tullen hienot messinkiset lamput on viritelty valaisemaan huonetta tavallisten kynttilöiden sijasta. Näin päiväsaikaan laivan perässä olevasta lasi-ikkunasta tulee sisälle riittävästi valoa, jotta ympärilleen näkee vallan hyvin, joten lamput ovat sammuksissa. Sivummalla seinän vierellä on siististi pedattu vuode.

Kapteeni itse istuu vaikuttavan, raskastekoisen kirjoituspöydän ääressä. Pöytä näyttää niin painavalta, että se tuskin liikahtaa kovemmassakaan sivutuulessa paikoiltaan tuumaakaan. Mies on ilmeisesti ollut syventyneenä papereihin, joita hänen edessään on pino, mutta Cerathan ja Emellin tullessa sisälle hän työntää työnsä syrjään.

Pöydällä on pystyyn tuettuna pieni maalaus iloisesta, tummatukkaisesta nuorehkosta naisesta, joka pitää sylissään hienoihin silkkeihin kapaloitua vauvaa. Toinen miniatyyripotretti esittää arviolta nelivuotiasta somaa tyttöä. Seinillä ei koristeita juuri ole. Kapteenista katsoen vasemmalla roikkuu maalaus Dankerista purjehtimassa merellä täysissä purjeissa – niin sanottu kapteenintaulu, joka esittää aluksen aina parhaimmillaan. Oikealla seinällä on noin metrin korkuinen rautainen risti.

Donahue nousee seisomaan, kun Ceratha astuu huoneeseen. Hän katsoo tyttöä muutaman sydämenlyönnin pituisen ajan aivan ääneti. Sitten hän heilauttaa kättään Emellin suuntaan. ”Kiitän, puosu. Voitte jättää hänet tänne.”

Emell pokkaa ja poistuu. Hän sulkee oven mennessään.

Ceratha katselee ympärilleen. Tämä on juuri sellainen huone jossa kapteenin luulisi asuvan. Vankka ja järjestyksessä. Ceratha hymähtää vähän sille miten hyvin huone ja kapteeni sopivat yhteen.

Onkohan kapteeni kovinkin rikas? Sametti ja lamput puhuvat puolestaan. Ei niin että Ceratha olisi rahan perään, mutta häntä vain kiinnostaa. Rautarististä hän ei ylläty. Mies on uskossa, tiedetään.

Cerathan katse pysähtyy viimein kahteen tauluun. Toisessa nainen ja vauva ja toisessa varmaankin sama lapsi hiukan isompana. Tyttö nielaisee ja katsoo niitä. Vaikka hän tietää ettei kapteeni ole hänestä varmaankaan kiinnostunut, oli tyttö vähän ihastunut tähän ja hiukan pettyy nähdessään että tällä on vaimo ja lapsi. Tai niin hän olettaa.

Ceratha katsoo kapteenia silmiin ja tämä katsoo takaisin. Vaikka aika kestää vain pari sydämmenlyöntiä, tuntuu aika paljon pidemmältä. Kun kapteeni pyytää Emelliä poistumaan, katsoo Ceratha Emelliä hiukan hermostuneena. Hän jäisi taas kapteenin kanssa kaksin ja ties mitä hän ajattelisi. Emell kuitenkin lähtee nopeammin kuin tuli ja Ceratha ja kapteeni jäävät hyttiin. Hitaasti Ceratha kääntyy kapteeniin, hiukan vaivaantuneena ja hymähtää. "Halusitte nähdä minut sir..?"