Feliin pakoon sydänsuruja

Kapteeni, joka on aina pyrkinyt toimissaan pysyttelemään laillisilla urilla, on yllättynyt siitä, miten helppoa ihmisten manipulointi valheilla näyttää olevan. Tämäkin kauppias on heti valmis jättämään piikansa, nyt kun uskoo tytön olevan varas. Mikäli Donahue olisi kertonut avoimesti epäilevänsä miestä uhkauksista ja pahoinpitelystä, he olisivat vängänneet naisen kohtalosta puoli päivää, nyt asian selvittämiseen ei ole mennyt kuin muutama lause.

Kenties lakia seuraamalla ei tosiaan aina pääse parhaaseen tulokseen, kapteeni ajattelee. Hän kumartuu poimimaan sormuksensa ennen kuin se pääsee katoamaan ihmisten jalkoihin.

Paikalle tullut vartiomies pitää edelleen kättään miekan kahvalla ja vilkuilee kauppiasta ja Renteä. Hän on huomannut haltian hermostuneen käytöksen ja pitää sitä epäilyttävänä. ”Mitä haluatte meidän tekevän, sir?” mies kysyy Keebleltä.

Jos minä päästän hänet menemään, hän luultavasti hankkii jonkin toisen nuoren tytön, jota kohtelee kaltoin, Don pohtii. Toisaalta kaikkia ei vain voi auttaa. Parempi, että hän lähtee paikalta mahdollisimman nopeasti.

”Häipykää”, kapteeni sanoo tylysti kauppiaalle. ”Minä huolehdin siitä, että tämä tyttö saa sen mitä ansaitsee. Pitäkää tekin varanne! Varmasti kerron teistä paikallisille vartijoille ja kohta koko saari tietää pitää teitä silmällä. Olette erittäin suurissa ongelmissa, jos joku vielä väittää teidän tai jonkun muun palveluksessanne olevan henkilön tehneen jotain epäilyttävää…” Don kuulostaa pahaenteisen uhkaavalta viimeisten sanojensa kohdalla. Hän vilkaisee alaistaan, joka tiedusteli lisäohjeita. ”Auttakaa tätä kauppiasta pääsemään nopeammin matkaan”, hän käskee.

Vartija irrottaa miekastaan. ”Kyllä, sir!” mies vastaa ripeästi ja alkaa riuskoin ottein siirrellä kauppamiehen tavaroita tämän kärryille. Kirjat ja kapistukset suorastaan lentelevät kyytiin ja merimies on sen näköinen, että jos kauppias yrittää puuttua tavaroidensa tylymmänpuoleiseen ’pakkaamiseen’ mitenkään, niin kauppias itse tullaan heittämään tavaroidensa perään, eikä yhtään helläkätisemmin.

Pienehkö hymy käväisi Renten huulilla tämän nähdessä kauppiaan ilmen merimiehen heitellessä tämän tavaroita. Pian hymy kuitenkin katosi hermostuneisuuden tieltä. Katsojista tosin suurin osa oli lopettanut tölläämisensä, mutta ei vielä tarpeeksi moni, että Rente rentoutuisi. Hän kuitenkin poisti kätensä veitsen kahvalta.

Nyt kun hän ei ollut enää kovin hermostunut, hän alkoi taas ajatella tarkemmin. Typerinkään roisto ei esittelisi viattomuuttaan tyhjentämällä paikan, jonne on ryöstösaaliinsa piilottanut. Tässä on jotain epäilyttävää, Rente ajatteli. Sitten hän huomasi erään häntä itseään kiinnostavan asian. Raamattu oli vielä hänellä, eikä kukaan näyttänyt siitä enää välittävän. Ei Rente varsinaisesti epärehellinen ollut, mutta tilaisuus tekee varkaan. Olisihan kauppias jotain velkaa Rentelle henkisistä kärsimyksistä, joita hänen oletettavasti rikollinen orjansa oli hänelle tuottanut paljastuessaan.

Huomaamattomasti Rente sujautti raamatun piiloon yhteen laukuistaan ja toivoi ettei kukaan huomaisi. Jos hän paljastuisi, niin hän voisi tietysti antaa rahat.

Kauppias on aivan liian hämmentynyt muistaakseen Renten raamatun ostamista. Kovin viisas mies hän ei ollut eikä kovin oppinutkaan, mutta tässä tilanteessa hän ymmärsi olla hiljaa ja antaa miesten pakata tavaransa. "Kiitosta herra kapteeni. Tiiätte varmasti minkä rangaistukse likka ansaitsee" hän kiittää kuitenkin. On onni että hänet päästetään vaikka häntä epäilläänkin ryöstön edesauttamisessa tai jotain sellaista. Kun tavarat on vihdoin pakattu, kauppias nousee vaunun kuljettajan paikalle ja lähtee menemään melko nopeasti.

Ceratha tärisee kauttaaltaan ja katselee kun kauppiaan vaunu katoaa kokonaan maisemasta. Vaikka Ceratha onkin hyvin hyväksyvä ja kiltti ihminen, hän ei voi sanoa olevansa pahoillaan tämän lähdöstä. Tosin mitä se häntä nyt hyödyttäisi jos hänet tapetaan kuitenkin..

"Herra.. olkaa kiltti.. voin vannoa Jumalan edessä Neitsyt Marian nimeen etten ole teiltä mitään varastanut.. Olen kovin pahoillani että sormuksenne on päätynyt taskuuni.. Ettehän kiduta ja hirtätä minua..? Pyydän.. rukoilen teitä.." Ceratha ei tiedä mitä sanoa säästääkseen henkensä. Ruumistaan hän ei suostu tarjoamaan herralle vaikka luulisi sen tepsivänkin, Ceratha on nimittäin jo monesti huomannut herran katseen lepäävän vartalollaan, enimmäkseen rinnoillaan. Nyt hän huomaa myös tämän joukkojen tarkkailevan tätä, kaikki luultavasti odottaen kapteenin käskyjä tytön suhteen. Ceratha nielaisee ja lisää "Enkö voisi työskennellä laivallanne korvatakseni tämän harmillisen vastoinkäymisen?"

Renten onneksi kukaan ei tunnu kiinnittävän huomiota siihen, että tämä sujauttaa Raamatun omien tavaroidensa joukkoon kauppiaan katseen välttäessä. Tällä hetkellä miehellä tuntuukin olevan liiaksi ajattelemista, jotta edes näyttäisi muistavan sen, että on hieronut kirjasta kauppoja kyseisen haltian kanssa.

Kapteeni heilauttaa kättään miehilleen merkiksi siitä, että kauppiaan kärryt tulee päästää lähtemään satamasta ja niin miekkonen köröttelee matkoihinsa. Don huoahtaa kevyesti ja vilkaisee sitten Cerathaa. Hän kaivaa takkinsa alta esille laatan, johon on kaiverrettu vartioston symboli ja näyttää sitä tytölle. Haukkakuvio välkähtelee auringonpaisteessa. "Hyvä on, koska todisteita ei oikeastaan voida esittää suuntaan tai toiseen ja koska vannot Jumalan nimessä, ettet ole tehnyt mitään, niin tämän tapauksen tutkintaa on turha jatkaa. Vartioston kapteenina vapautan sinut kaikista epäilyistä ja totean, että syyllistä on mahdotonta osoittaa. Oletettavasti kyseessä oli väärinkäsitys." Koskapa hänen alaisensa on vieressä kuuntelemassa hän ei aio suoraan myöntää keittäneensä itse koko tilanteen kasaan.

Ja mitä pitäisi sanoa tytön tarjoukseen siitä, että tämä voi työskennellä laivalla? Piian hylkääminen aivan yksin vieraaseen kaupunkiin ei olisi juuri sen inhimillisempää kuin tämän jättäminen äskeisen kauppiaan matkaan. "Mistä olet kotoisin?" kapteeni jatkaa. "Mikäli Dankerin reitti kulkee lähiaikoina kyseisen kaupungin ohitse, voin palauttaa sinut vanhempiesi luokse. Harkitse jatkossa tarkemmin kenen palvelukseen oikein pestaudut."

Kapteeni vilkaisee Renteä. "Teistä oli äsken apua", hän myöntää hieman hankalaan sävyyn. Haltioiden kehuminen ei suju häneltä kovinkaan luontevasti. "Voitte katsoa auttaneenne vartiostoa sen, eh, virkatehtävissä, joten kiitos siitä."

Rente katseli kauppiaan menoa pienellä hymyllä. Olipa se helppoa, kävi hänen mielessään kauppiaan kadottua näkyvistä. Sitten hän kääntyi katsomaan kapteenia ja tyttöä. Hän näki juuri parahiksi kapteenin näyttävän merkkiään tytölle.

"Hyvä on, koska todisteita ei oikeastaan voida esittää suuntaan tai toiseen ja koska vannot Jumalan nimessä, ettet ole tehnyt mitään, niin tämän tapauksen tutkintaa on turha jatkaa. Vartioston kapteenina vapautan sinut kaikista epäilyistä ja totean, että syyllistä on mahdotonta osoittaa. Oletettavasti kyseessä oli väärinkäsitys." Kapteenin sanat yllättivät Renten. Harvemmin kukaan rikoksesta epäilty pääsi noin helpolla. Renten ajatukset ohjautuivat taas tytön omituiseen viattomuudenosoitusyritykseen. Hän hymyili hiukan tajutessaan asian oikean laidan. Juoniveikko tuo kapteeni, Rente ajatteli, mutta jätti sen sanomatta ääneen. Rente oli hiukan iloinen tytön puolesta, kuullessaan kapteenin tarjoavan tälle mahdollisesti työtä ja kotimatkan.

"Teistä oli äsken apua, voitte katsoa auttaneenne vartiostoa sen, eh, virkatehtävissä, joten kiitos siitä." Taas kapteeni yllätti Renten, joka ei osannut odottaa kiitosta. Hänhän oli vain hämännyt kauppiasta hetken. "Eipä tässä mitään. Oli ilo auttaa, vaikken paljoa tehnyt. Minä en muuten tainnut vielä esittäytyä. Olen Rente Florente Aquaris, bardi. Hauska tutustua", Rente esittäytyi kohteliaasti.

Ceratha huokaisi helpotuksesta. Hän saisi ELÄÄ vielä. hän kiitti mielessään jumalaa ja tunsi hetken syvää mielenrauhaa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Pieni hymykin käväisi hänen huulillaan pitkästä aikaa. Nyt olisi kuitenkin taas kohdattava seuraava ongelma, mutta nyt paljon helpommin ja vähemmän peläten.

Vai ihan vartioston kapteeni.. Ceratha ajatteli katsoen kapteenia kunnioittavasti. mahtaa olla korkeassa asemassa. "Mikäli Dankerin reitti kulkee lähiaikoina kyseisen kaupungin ohitse, voin palauttaa sinut vanhempiesi luokse. Harkitse jatkossa tarkemmin kenen palvelukseen oikein pestaudut." Kapteeni lisää vielä. Miten Ceratha selittäisi ettei kapteeni oikeastaan voi viedä häntä perheelleen tai sukulaisilleen? Ennenkuin Ceratha avaa suunsa, kapteeni kääntyy haltian puoleen ja kiittää tätä.

"Minä en muuten tainnut vielä esittäytyä. Olen Rente Florente Aquaris, bardi. Hauska tutustua", Rente esittäytyi kohteliaasti. Aivan, onko Cerathakin ollut niin epäkohtelias ettei ole edes esittäytynyt? Hän hymyilee, niiaa ja sanoo "Ja minä olen Ceratha Narciq Everlycin tytär jos en ole sitä vielä sanonut. Joskin siinä tapauksessa olen hyvin pahoillani epäkohteliaisuudestani". Koska molemmat kiinnittivät tähän huomiota, nyt olisi varmaan hyvä myös mainita eräs toinenkin asia.

"Mielelläni tulisin laivanne kyydillä kotiin jos sellaisen omistaisin. Nähkääs asia on niin että vanhempani ovat menehtyneet, rauha heille, ja muita sukulaisia minulla ei ole koskaan ollutkaan. Joten jos tahdon elättää itseni niin minun täytyy etsiä töitä. Ja koska en ole kovin taitava missään, minulla ei ole työnanatajasta valinnan varaa. Näin olen päätellyt".

Ceratha miettii hetken sanomaansa ja tulee tulokseen että turvallisin paikka tällä hetkellä olisi varmaan vartiostolaiva, sillä ainakin hän tuntee kapteenin. Haltialla tuskin on hänelle työtä jos on itse bardi. "Jos herra kapteeni voisi harkita minua vaikkapa viikon koeajalle? Jos ette siedä minua niin lähden pois, vaan jos olette työhöni sangen tyytyväisiä niin voisin teidän alaiseksenne pysyvämminkin jäädä?"

On erinomaista, että haltia ja isännältään pelastettu piika eivät nosta meteliä siitä erittäin ilmeisestä tosiasiasta, että kauppias on huijattu häipymään paikalta väärin perustein. Olisi kiusallista, jos tyttö alkaisi huomautella hänelle vääristä syytöksistä. Onneksi Ceratha kuitenkin näyttää käsittävän oman etunsa ja tuntuu suorastaan kiitolliselta, vaikka tulikin matkan varrella haukutuksi varkaaksi.

Don silmäilee seuruettaan näiden esittäytyessä kaikkien kohteliaisuussääntöjen mukaan. Hän painaa molempien nimet mieleensä. ”Kapteeni Keeble”, ihmismies esittelee itsensä lyhyesti. Hän ei mainitse etunimeään, eikä myöskään isänsä nimeä, kuten hyviin tapoihin kuuluisi. Vielä vähemmän häntä huvittaa esittäytyä ’Sir Donahuena’, mikä hänen oikeutensa aatelismiehenä toki olisi. Vartioston palveluksessa ollessaan hän on oppinut suhtautumaan varautuneesti liiallisten tietojen antamiseen itsestään täysin vieraille henkilöille. On paljon miellyttävämpää pysytellä useimmissa tilanteissa vain porvarillisen anonyyminä ’herra Keeblenä’, jonka tausta ja suku saattavat olla mistä tahansa kolmoissaarten alueelta. Mitä tarkempia tietoja itsestään antaa, sitä helpommin on kenen tahansa jäljitettävissä. Kapteeni tiedostaa kehittäneensä itselleen vuosien kuluessa joitain vainoharhaisuutta lähenteleviä piirteitä, mutta hänen ammatissaan se on sangen yleistä.

Cerathan kertoessa olevansa yksin maailmassa, Don pyyhkäisee hiuksiaan ja näyttää rasittuneelta. Tämä tästä vielä puuttui, hän pohtii. Nyt hän jää minun vastuulleni! Olisi pitänyt arvata, että hän on orpo, kun liikkui sellaisessa seurassa.

Kapteeni ei sinällään vastusta naisia laivoilla. Vartioston palveluksessa ei naisia ole, ei sellaisissa tehtävissä, joissa joudutaan käyttämään aseita tai päädytään hengenvaaraan, mutta varsinaista kieltoa ottaa naisia esimerkiksi valmistamaan ruokaa tai paikkaamaan vartijoiden vaatteita ei ole olemassa. Lisäksi Danker seilaa satamasta toiseen sen verran usein, että aluksen miehet pystyvät säännöllisesti hankkimaan huvituksensa maissa, eikä elämä laivalla niin ollen muodostu liian suureksi riskiksi nuoren naisen siveydelle. Miehistö tietää kapteeninsa suhtautuvan erittäin huumorintajuttomasti kaikenlaisiin palvelusrikkomuksiin, joihin tytön raiskaus epäilemättä kuuluisi.

Don silmäilee Cerathaa näitä seikkoja pohtien. ”Elämä laivalla on aivan liian hankalaa sinunlaisellesi tytölle pitemmän päälle”, mies toteaa sitten. ”Minulla on sukua…” hän epäröi hivenen, jälleen haluttomana paljastamaan itsestään tarkkoja tietoja. ”…sukua Anthomenissa. Voin pitää sinua laivalla siihen asti, että seilaamme kotikaupunkiini seuraavan kerran ja jos olet osoittautunut ahkeraksi, voin suositella sinua jonkin tuttavani palvelukseen.” Hän epäröi jälleen hivenen, pohtien Dankerin reittiä. Hän on merkinnyt lokiin, että aikoo Fenistä lähtönsä jälkeen purjehtia Madarenin suuntaan. ”Tähän voi kulua jonkin verran aikaa”, hän lisää sitten.

Sen verran keskittyneesti hän on suhtautunut Cerathan ongelmiin ja niiden selvittämiseen, että on täysin unohtanut, mitä oli meneillään ennen kuin hän päätti poistua Dankerin kannelta. Asia muistuu hänen mieleensä kun hän sattuu vilkaisemaan aluksensa suuntaan ja näkee varsinaiseksi häiriötekijäksi muodostuneen feliläisen luutnantin lähestyvän heitä. Mies on varmasti alkanut tuntea itsensä jo hieman hylätyksi tultuaan jätetyksi laivalle.

”No voihan…!” Viime hetkellä kapteeni nielaisee mieleensä tulleen kirouksen ja katsahtaa nopeasti Renteä. ”Kuulkaa, herra Aquaris, en ehdi nyt selittämään tarkemmin, mutta jos tuo mies tuolla ehdottaa teille, että te ja minä söisimme yhdessä aterian, niin kieltäytykää ehdottomasti. Sanokaa vaikka olevanne kiireinen. Minä, hm, korvaan kyllä sen teille.”

Hän on aivan liian väsynyt ja kiireinen jaksaakseen enää ottaa osaa Felin ’rotujen väliseen sovitteluun.’ Varsinkin, kun hän ei juuri pidä haltioista.

Rente tunsi hiukan myötätuntoa Cerathaa kohtaan tämän kertoessa perheestään. Muistutti kovasti hänen omaansa. Hänen isänsähän oli käynyt kotona kerran pari vuodessa ja äiti oli kuollut hänen ollessaan 23-kierroksinen, eli varsin nuori haltioissa. Isoveli oli ruvennut opiskelemaan taikuutta ja muuttanut Elvyriin 10-kierroksisena, joten Rente oli ollut kohtalaisen yksin jo 31 kierrosta. "Rauha vanhemmillesi", Hän sanoi Cerathalle.

Oli mukava kuulla, että herra Keeble oli valmis hankkimaan työtä tytölle, vaikkakin kaukaisesta Anthomenista. Sitten Keeble aloitti kirouksensa, mutta keskeyttikin sen ja pyysi palvelusta. "Jaa, kaihan tuo sopii. En minä aikonutkaan viipyä täällä kovin kauaa", Rente suostui Keeblen omituiseen pyyntöön. "Minusta muuten Cerathalle maistuisi ruoka paremmin. Jos tuo mies pakottaa teidät lounastamaan jonkun kanssa, niin hän olisi varmasti parempi vaihtoehto", hän lisäsi vielä tietämättä, että Keeblen piti syödä ateria jonkun taikaolennon kanssa.

Sitten hän tunsi pientä kutinaa vatsassaan. Hän tunsi tunteen, se iski häneen usein hänen ollessaan meren tai joen rannalla. Sei ei ollut tunne pulahtaa veteen. "Haittaako teitä jos soitan? Tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että pitäisi soittaa. Onko teillä mielessä mitään sopivaa kappaletta?" Rente kysyi ja kaivoi huilunsa esiin.

"Kiitos herra Aquaris.." Ceratha kiittää ja hymähtää nopeasti "Herra Keeble.. olette ystävällinen ja pidän teistä. Silti en haluaisi että otatte minut vastuullenne vain koska olen.. orpo." Ceratha vetää hiukset pois kauniilta kasvoiltaan, nyt kun on turvallista, ja katsoo lumoavilla silmillään kapteenia ystävällisesti. "Älkää tehkö, tai jättäkö tekemättä mitään mitä myöhemmin katuisitte. Niin isäni minulle aina sanoi."

Cerathaa ei niinkään haittaa vaikka joku pitää hänestä huolta, ei tietenkään. Häntä huolestuttaa enemmän se että pitkällä aikavälillä rupeaa kiintymään ihmisiin jotka pitävät hänestä huolta. Sitten kun he eivät haluakkaan tätä ja sysäävät muille niin Cerathan sydän särkyisi taas.

"Mutta kyllä, työskentelen mielelläni laivallanne. Jos työ on aivan liian raskasta niin voin etsiä töitä maista". Tätä Ceratha kyllä epäilee. Hän on aivan varma että mikätahansa tehtävä häntä odottaakin niin se ei vedä vertoja sille jota kauppias tällä teetti. "Ja ei minua tarvitse ruokkia, sain muutama vuorokausi sitten leipää ja olen saanut aamulla juotavaa". Vaikka muille tämä saattaa kuulostaa järkyttävän vähältä ruualta, on Ceratha jo siihen tottunut eikä tiedä mistään paremmasta.

Kun Rente mainitsee haluavansa soittaa, tulee Cerathallekkin kova into saada laulaa pelastajilleen. "Voisin teille laulaa jos osaatte kappaleen "Yksinkertainen"? Vain jos haluatte tietenkin.." hän sanoo, katsoen nyt Renteä jadenvihreillä silmillään.

Kapteeni on tyytyväinen, kun Rente suostuu yhteistyöhön. Hänellä ei varsinaisesti ole mitään miestä vastaan – päinvastoin hänen mielestään haltia on rotunsa edustajaksi kohtalaisen miellyttävä – mutta ateriointi tämän kanssa olisi silti tässä vaiheessa liikaa vaadittu. Onhan tässä jo muutenkin tuhlattu aikaa tyhjänpäiväisyyksiin. Don vilkaisee Cerathaa. Tai ei tyhjänpäiväisyyksiin… mutta yhden ihmisen pelastaminen ei vielä hyödytä yhteiskuntaa juuri mitenkään.

”Soittakaa toki”, hän sanoo Rentelle. Sitä hän ei tosin osaa sanoa, mitä haltian pitäisi soittaa, mutta onneksi Cerathalla on ehdotus, jonka kapteeni hyväksyy ääneti. Hän ei vastusta laulua, ainakaan mikäli kappale on sanoiltaan säädyllinen.

”Saat syödäksesi myöhemmin”, hän lupaa Cerathalle pikaisesti, ja jossain määrin vaivautuneena. Hyväntekijän rooli, tai nuorten naisten pelastelu, ei sovi hänelle hyvin. Hänestä tuntuu, että hänen pitäisi sanoa vielä jotain ystävällistä, muttei keksi mitä se voisi olla. ”Siitä ei ole vaivaa, jos työskentelet laivallani”, hän saa todettua. ”Olenkin kaivannut jotakuta, joka ottaisi vastuun yleisestä siisteydestä sisätiloissa. Matruusit ovat ajoittain huolimattomia. Naiset ovat vain luonnostaan parempia sen kaltaisissa toimissa.”

Saatuaan näinkin pitkän pätkän puhetta aikaiseksi kapteeni mumisee jotain siitä, että hän vaihtaa pari sanaa arvon luutnantin kanssa, ja että Rente ja Ceratha voisivat sillä aikaa aloittaa musiikkiesityksensä. Keeble vetäytyy kauemmas kaksikosta ja astelee luutnanttia vastaan. Samalla hän miettii, onko hän tehnyt oikean päätöksen luvatessaan ottaa tytön alukselleen. Tämän naiselliset muodot jotenkin häiritsevät häntä. Niitä on vaikeaa olla katsomatta.

”Ah, luutnantti hyvä, meillä on huonoa onnea”, hän toteaa saavuttaessaan paikallisen vartijan. ”Keskustelin juuri tuon haltian kanssa tästä, eh, ateriasta, joka olisi tarkoitus järjestää. Hänellä on aivan liian kiire, jotta hän ehtisi osallistua. Vaikuttaa siltä, että koska tässä on ollut jo pari epäonnista yritystä, niin tästä ei yksinkertaisesti tule mitään.”

Luutnantti huokaa. ”Oletteko varma? Ehkä me voisimme taivutella hänet…”

”Ehdottomasti ei!” Keeble toteaa. ”Tarkoitan vain, että miehellä on kiire. Mitä jos vain unohtaisimme asian…” Hän epäröi ja sanoo sitten varovaisesti. ”Voittehan kertoa omalle kapteenillenne, että kaikki sujui suunnitelmien mukaan.”

Luutnantti vaikuttaa yllättyneeltä, kun häntä kehotetaan valehtelemaan. Kapteeni Keeblellä on maine miehenä, joka pysyttelee jääräpäisen tiukasti totuudessa. Onkohan tämä jokin testi…? ”Mmm, ehkäpä…” luutnantti toteaa yhtä varovasti ja katselee arvioivasti Donia. ”Onhan se mahdollista.”

”Hyvä! Ehkä sitten teette juuri niin”, kapteeni sanoo päättäväisesti. Tämä totuuden kiertäminenhän on helppoa, hän pohtii. Ensin pitää vain päästä alkuun ja loppu sujuu kuin itsestään.

"Aha, Yksinkertainen. Totta kai se minulle sopii. Ala vain laulaa, kun haluat", Rente sanoi Cerathalle ja veti huilunsa esiin. Hmm, Yksinkertainen. Aika iloinen kappale, sopii hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen, Rente ajatteli. Hän vilkaisi vielä ympärilleen. Keeble näyyti juttelevan luutnantin kanssa ja Ceratha varmaan odotti jo musiikkia. Rente sulki silmänsä ja alkoi soittaa.

Soittaessaan hän ajatteli merta. Hän ajatteli kotiaan erään joen suulla. Hän muisteli miltä tuntui uida jokea vastavirtaan ja ankkuroitua vahvimman virran kohdalle kivien väliin katselemaan ohi virtaavaa vettä ja kaloja. Joskus ihmisiä meni ohi tai tuli kalastamaan jokeen tietämättä mitään joenpohjassa lepäilevästä haltiasta. Tämän jälkeen hänen olisi ehdottomasti mentävä merelle.

Ceratha kuuntelee säveltä ja antaa musiikin viedä hänet mennessään. Hänen äänensä on uskomattoman kaunis ja lumoava. Hän alkaa laulamaan ja saa ihmiset kuuntelemaan:
"Jatketaan kyselemättä
mitä on tämä "onnellisuus"
Jos tämä on sitä, niin haluan lisää
Silloin kun tunnun sen unohtavan
Haluan taas vannoa äänettömiä valoja
Vaikka se olisi auttanut vain ensimmäisellä kerralla

Yksinkertaisesti, ollaan onnellisia
se on virallinen tavoite
Huominen on parempi kuin eilinen
Ollaan rakastavaisia
kävellään käsikädessä
rakastetaan toisiamme enemmän kuin mitään

Yksinkertaisesti, ollaan onnellisia
Surua käyttäen
olemme rakentaneet siihen oikoteitä
mutta tavataan nyt heti
Muistot ovat menneitä
Huominen on parempi kuin eilinen

Haluten tietää mitä seuraavaksi käy
Kysyin sitä jumalalta
Hän sanoi ettei sitä kerro
Monta kertaa kamppaillen
Päädyn sille samalle ovelle uudestaan
Jos et mulle ojenna kättäsi

Yksinkertaisesti, ollaan onnellisia
jääräpäinen totuus ja
todenmukaisuus tulee yllättäen
Ei päätetä asioista vielä
tämä hetki ei ole varma
sen takia tahdon olla sinun

Yksinkertaisesti ollaan onnellisia
tekosyyt ovat turhia
vaikka kulkisimmekin pidempää tietä
pärjäämme kyllä
tietojemme tuolla puolen
jos vain yritämme tosissamme

Onnellisuus on luonnollinen halu
Huominen on parempi kuin eilinen
Tehdään lupaus
kävellään läpi tämän yön
ja ollaan yhdessä aina

Yksinkertaisesti, ollaan onnellisia
Surua käyttäen
olemme rakentaneet siihen oikoteitä
mutta tavataan nyt heti
Muistot ovat menneitä
Huominen on parempi kuin eilinen"

”Ehkä minä sitten poistun miettimään tätä asiaa”, luutnantti ehdottaa. Mahdollisesti hänkin on helpottunut siitä, että pääsee kuin koira veräjästä tästä velvollisuudestaan raahata vastahakoisia henkilöitä saman ruokapöydän ääreen. ”Jos olette varma, että se sopii teille…?”

”Menkää toki”, Keeble sanoo ja onnistuu olemaan hymyilemättä tyytyväisesti. Hän katsoo poistuvan feliläisen perään ja päättää painaa tämän päivämäärän mieleensä. Ensi vuonna tähän aikaan hän pitäisi ainakin huolta siitä, että Danker seilaa jossain muualla – mielellään maan toisella laidalla. Sitten hän vilkaisee Renteen ja Cerathaan.

Tyttö lauloi hyvin, se kapteenin on myönnettävä. Hän astelee lähemmäs ja kuuntelee hiljaisena Cerathan ja Renten musisointia, kunnes kaksikko lopettaa. Sävelmä on kepeä, mutta laulun sanoissa on jotain liikuttavan… yksinkertaista. Yksinkertaisesti, ollaan onnellisia. Kaunis tavoite ja Cerathan sointuvaa ääntä kuunnellessa seesteiseen tulevaisuuteen on melkein mahdollista uskoa.

Oikeassa elämässä onnellisuuden saavuttaminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin lauluissa.

Don on hetken hiljaa senkin jälkeen kun kaksikko on lopettanut. Sitten hän rykäisee ja kääntyy Renten puoleen. ”Taisin luvata teille äsken, että korvaisin teille sen, että olette olleet niin yhteistyökykyinen”, hän toteaa. Musiikkiesityksestä hän ei sano mitään, sillä hän on aina ollut huono esittämään kehuja.

//Mutta minä sanon, jos Don ei osaa. Olipa nätti laulu/runo, oletko itse keksinyt sen, CatNip?//

//Olen samaa mieltä Shadowin kanssa. Tosi hyvä laulu.//

Vaikka edellisestä kerrasta ei ollutkaan kulunut kovin kauaa, yllätti Cerathan ääni Renten uudestaan kauneudellaan. Nyt kun vielä Rente sai soitettua taustalle, kuulosti kappale hänestä täydelliseltä. "Te laulatte todella hyvin Ceratha-neiti", hän sanoi ja pisti huilunsa takaisin vyölleen, "teillä voisi olla tulevaisuutta laulajana tai jonain muuna taiteilijana."

Keeblen puhuessa korvauksesta, alkoi Rente miettiä asiaa tarkemmin. korvaus kyllä kuulostaa asialliselta, mutta pitemmän päälle voisi olla parempi, että vartioston kapteeni on palveluksen velkaa. "Kiitos tarjouksesta ystävä hyvä, mutta ei teidän tarvitse. Ainakaan nyt. Kenties tapaamme joskus ja te voitte maksaa palvelukseni takaisin toisella palveluksella", Rente ehdotti. Sitten hän tunsi kiduksiaan kuivaavan ja hän kaatoi hiukan vettä niihin. Lopuksi hän otti itsekin kulauksen vettä ja tarjosi sitä muille: "Otatteko te?"

//kiitos (: suomensin yhden japaninkielisen laulun englanninkielisen version ja muuntelin sitä mieleni mukaan. Eli periaatteessa itse, periaatteessa ei//

Ceratha pitää kovasti huilusta taustalla ja siitä että saa pitkästä aikaa laulaa muille ja avoimesti. Hänellä on aina hyvin onnellinen olo kyseisen kappaleen jälkeen ja hän ei voi muuta kuin hymyillä.

Ceratha niiaa ja hymyilee. "kiitos paljon Rente-herra. Soitantonne on upeaa myös."

Kun kapteeni tulee luokse ja toteaa olevansa Rentelle velkaa, Ceratha katselee tätä. Kapteeni on itseasiassa hyvin komea, eikä ihan kamalan vanhakaan. Ilmeisesti tämän luonteessa on jotain hyvin iäkästä joka vanhentaa kokonaisuutta. Ceratha antaa katseensa vaeltaa tämän kasvonpiirteillä hetken. Hymähtäen hän lopulta katsoo pois ja miettii miksi noin komea ja arvostettu kapteeni on kiinnostunut juuri hänen hyvinvoinnistaan. Hänhän on pelkkä piika..

"Ei kiitos, sain juodakseni aamulla." Ceratha vastaa Renten tarjoukseen hymähtäen. Sillon hänen vatsansa kurnii kovaan ääneen ja tyttö laittaa käden sen päälle vaivaantuneena ja hiukan punastuen. Kun käsi lytistää vaatteet niin näkyy miten laiha Ceratha oikeasti on. Koska vaatteet pullottivat hieman, olisi voinut luulla hänen saaneen syödäkseen melko hyvin. Nyt huomasi että hän todella on laiha, huolimatta muodoistaan.

Kapteeni ei tunnu lainkaan ilahtuvan siitä, että jää kiitollisuudenvelkaan haltialle. Hän näyttää vaikealta. ”Niin, kai se käy”, hän joutuu sitten toteamaan vastentahtoisesti ja manaa mielessään sitä, että meni tarjoamaan Rentelle tällaista avointa palvelusta. En minä kuitenkaan enää kohtaa häntä tämän jälkeen, hän pohtii, mutta tämä on oikeastaan vielä ikävämpi ajatus kuin joutua maksamaan velkansa. Aatelismiehen kuuluisi pitää huolta siitä, että maksaa aina velkansa, vaikka kyseessä onkin tällä kertaa vain pikkujuttu. Periaatteet ovat silti periaatteita. ”Danker pysähtyy kohtalaisen säännöllisesti joka satamassa”, Don jatkaa. ”Minut löytää kyllä, ennemmin tai myöhemmin.”

Renten tarjoamaan veteen hän katsahtaa oudoksuen. Hän ei ole koskaan oppinut ymmärtämään sitä, miten tärkeää vesi on merihaltioille. Tietysti nämä asuivat siinä (miten luonnotonta sekin), mutta tuollainen jatkuva veden kanssa lutraaminen ei voinut olla kovin tervettä. ”Mm, ei kiitos”, kapteeni mumisee ja pudistaa päätään pullolle. Ihmiset tarjoavat toisilleen tällaisissa tilanteissa yleensä naukkua taskumatista… Kyllä haltiat ovat omituisia.

Cerathan vatsan kurnimiseen on vaikea olla kuulematta ja kapteeni vilkaiseekin tyttöä. Hän jää katsomaan tätä, mutta tällä kertaa hänen katseensa ei vaella nuoren neidon naisellisilla muodoilla. Don tulee kiinnittäneeksi huomiota Cerathan laihuuteen, tämän kavenneisiin ranteisiin ja ravinnon puutteen vuoksi hieman liian ulkoneviin poskipäihin. Tyttö on kaunis, mutta muutama kilo lisää toisi hänen muotoihinsa takaisin sellaista täyteläisyyttä, joka tekisi hänestä todellisen kaunottaren. Ruoka varmasti auttaisi – ja pala saippuaa, ja hiusharja, ja uusi vaatekerta.

Kapteeni katsoo Cerathaan, tajuaa tuijottavansa ja katsoo sitten taivaalle. Hän teeskentelee tarkkailevansa paria pilveä, jotka ovat ilmaantuneet horisonttiin. ”Tänään taitaa illalla sataa”, hän töksäyttää sitten. ”Täytyy hoitaa sitä ennen vielä asioita. No, Ceratha, sinä siis ilmeisesti aiot nousta laivaan. Minun pitää kirjata sinun nimesi ylös laivan miehistölistaan. Lain mukaan kapteenin pitää tietää keitä hänen aluksellaan on.”

Hän toivoo, ettei tyttö huomannut, miten pitkään hän tätä äsken tuijotti.

//Eiköhän tämä ala olla tässä minun kannaltani. Jos sopii poistun pelistä ensi kierroksella.//

Rente kaatoi vielä hiukan lisää vettä niskaansa, ennen kuin pisti pullon pois. Kun Cerathan vatsa kurisi, Rente virnisti. Eihän siitä ollut kovinkaan kauaa, kun tyttö sanoi ettei hän tarvitse ruokaa. Sitten Rente tajusi olleensa vähän röyhkeä ja hän vakavoitui. Ceratha oli tosiaan laiha. Rente muisteli joskus nähneensä pitkään aliravittuja ihmisiä ja joitain haltioitakin, eivätkä ne olleet kovin hyviä näkyjä. Cerathan ei vielä kuitenkaan vaikuttanut niin laihalta, että olisi vaarassa.

Mitä tuli kapteenin ennustukseen säästä, Rente piti sateesta. Kenties hän etsisi mukavan joen, jonka pohjaan hän voisi mennä lepäilemään ja miettimään tulevaa. Sitten kun hän nousisi vedestä, hän voisi kirjoittaa kirjaansa. "Jaa, minä varmaan tästä sitten lähdenkin. Kuten sanoin, minulla ei ollut aikomusta viipyä täällä kovinkaan kauaa", Rente lopulta sanoi, "se on sitten hyvästien paikka. Kapteeni Keeble, oli mukava tavata teidät tänään. Nähkäämme sitten joskus, niin voipi käydä sillain, että lopussa minä olenkin teille palveluksen velkaa. Ceratha-neiti, oli myös mukava tavata teidät. Kenties voimme soittaa ja laulaa yhdessä kun seuraavan kerran tapaamme."

//Okih, pelaillaan taas joskus Taleteller (://

Ceratha huomaa kuinka molemmat katsovat tätä vatsan kurniessa ja hän vähän punastuu. Hän katsoo kapteenia joka katselee Cerathaa hyvin pitkään, vaikkei sillä aikaisemmalla sovinistisella tavalla. Kun katseet kohtaa niin kapteeni kääntää katseensa nopeasti pilviin ja toteaa sateen tulevan.

”Täytyy hoitaa sitä ennen vielä asioita. No, Ceratha, sinä siis ilmeisesti aiot nousta laivaan. Minun pitää kirjata sinun nimesi ylös laivan miehistölistaan. Lain mukaan kapteenin pitää tietää keitä hänen aluksellaan on.” Kapteeni sanoo puheenaihetta vaihtaen. Ceratha hymähtää ja katsoo tätä huvittuneena silmiin. "Herra Kapteeni, ei minua haittaa vaikka katselisittekin minua.. Toivoisin vain olevani hiukan edustavamman näköinen.." Ceratha toteaa ja jatkaa kuin olisi lukenut kapteenin ajatukset "pala saippuaa, hiusharja ja ehjät vaatteet tuskin olisivat pahitteeksi.."

Kun Rente alkaa heittää hyvästejään Ceratha kääntyy tämän puoleen.
"Ceratha-neiti, oli myös mukava tavata teidät. Kenties voimme soittaa ja laulaa yhdessä kun seuraavan kerran tapaamme."
Ceratha nyökkää ja halaa tätä varovasti "Kiitos kaikesta Rente-herra, en voi maksaa mitään avustanne sillä en omista mitään, mutta lupaan joskus taas laulaa kanssanne. Olkoon onni matkassanne."

Sitten Ceratha irroittaa otteensa ja katsoo kapteenia. "Me varmaan menemme laivaan..? En haluaisi mennä yksin, miehet eivät välttämättä ymmärrä missä tarkoituksessa tulen laivallenne.."

//Kiitos pelistä, Taleteller! Sitten vaan miettimään, et mikä vois olla sopiva palvelus, jota Rente joskus vois pyytää… :) //

Don nyökkää päätään Rentelle. ”Oli… mielenkiintoista tutustua teihin, herra Aquaris”, hän sanoo, sillä mielenkiintoinen on sana, jota voi käyttää lähes tilanteessa kuin tilanteessa loukkaamatta ketään tarpeettomasti. Mutta hän sentään oli siedettävä haltiaksi, kapteeni muistuttaa itseään. Kiinnostunut kristinuskostakin. Ehkä hänellä jopa on jonkinlaista toivoa pelastuksesta, mikä on harvinaista hänen rodulleen. ”Etsikää sitten minut käsiinne, jos joskus haluatte lunastaa palveluksen, jonka olen teille velkaa.” Ajatus saa Keeblen hivenen levottomaksi. Vaikka Rente sattui vain hieman auttamaan häntä tytön pelastamisessa, niin tällaisilla asioilla on tapana ajan kuluessa kasvaa korkoa. Kuka tietää, mitä haltia tulisi pyytämään, jos he kaksi vielä kohtaisivat.

Kun Ceratha ilmaisee huomanneensa, että häntä on katseltu, menee Donahue täysin mykäksi. Hänen ei onneksi tarvitsekaan sanoa hetkeen mitään, sillä Ceratha kääntyy hyvästelemään Renteä ja tällä välin kapteeni saa kiusaantumisensa työnnettyä jonnekin taka-alalle. Lakkaa tuijottamasta tuota tyttöä, jollet halua, että hän pitää sinua täydellisenä tomppelina! hän käskee itseään. Olethan sinä ennenkin naisia nähnyt, joten älä käyttäydy kuin olisit kymmenen vuotta nuorempi kuin olet! Hän ei oikein pidä siitä, että Ceratha halaa Renteä, mutta ei sano asiasta mitään. Onhan tytöllä oikeus tuntea hieman kiitollisuutta tätä haltiaakin kohtaan.

Siinä vaiheessa, kun Ceratha kääntyy takaisin hänen puoleensa, Don vaikuttaa jälleen tyyneltä. ”Toki, tule mukaan”, hän toteaa. Hän välttää myöntämästä tai kieltämästä sitä seikkaa, että olisi tuijottanut naista ja toivoo, että tämäkin unohtaisi koko asian.

//Taleteller vastaa siis vielä kerran ja sitten on vaan Shadow ja minä? Varmaan jatketaan vielä täällä Felissä? (://

//Juu, näin minä ajattelin. Kiitos teille ensimmäisestä foorumiroolipelistäni! Ja Shadow, eiköhän se palvelus joskus keksitä...//

"Näkemiin sitten ystäväiseni", Rente hyvästeli ihmiset ja kumarsi taas mahtipontisesti, jolloin hänen hattunsa sulka viisti maata "nähkäämme taas, jos kohtalo niin suo." Sitten hän lähti kävelemään pois kaupungista. Matkalla hän näki paljon ihmisiä asioillaan, mutta kukaan ei vaikuttanut samalta kuin hänen äsken tapaamansa henkilöt. Hän muisteli kotikylässään kaikkien haltioiden olleen enemmän tai vähemmän samanlaisia. Ihmiset olivat niin kiinnostavia lyhyine elämineen ja kokemuksineen joita he kokivat sen aikana. Kotikylässään hän oli kokenut ensimmäisten kahdenkymmenen kierrostensa aikana vain yhden mieleenjääneen kokemuksen, ja se oli kun hänen veljensä lähti opiskelemaan taikuutta. Pitäisi olla useammin yhteydessä ihmisiin, Rente ajatteli poistuessaan kaupungista.

Hetken kuluttua Rente oli piilottanut vaateensa ja tavaransa kivenkoloon ja hän itse oli uimassa rauhallisesti vastavirtaan joessa. Samalla hän ajatteli tapaamiaan ihmisiä ja kuinka he sopisvat hänen tarinaansa, joka odotti kivenkolossa, paitaan käärittynä.

Ceratha katselee kun Rente lähtee. Sivusilmällä hän kyllä huomasi kapteenin itsensä hillinnän ja tämän katseen kun halasi Renteä ja se jää vaivaamaan Cerathaa hiukan. Kapteenin toiveitten vastaisesti Ceratha muistaa asian vielä.

"Hmm.. Vaivaako teitä jokin herra Kapteeni..?" Ceratha kysyy varovasti ja hiukan kummastuneena. "Käyttäydyitte hiukan kummallisesti kun sanoin siitä katselustanne ja kun halasin Rente-herraa.. Enhän vain ole vaivaksi teille tai mitään?" hän jatkaa hiukan huolissaan siitä että aiheuttaisi kapteenille kovastikkin vaivaa.

Samalla hän kulkee tiukasti kapteenin rinnalla, ehkä hiukan taka-alalla, laivan kannelle. Ceratha ei tiedä minne ollaan menossa joten tyytyy seuraamaan herra kapteenia. "Tuota.. sanalla sanoen, olen melko saastainen.. Olisiko paikkaa jossa voisin peseytyä? Voisin myös pestä vaatteeni, uusiin minulla ei ole varaa.." hän toteaa ja katsoo reikäisiä ja monesti paikattuja vaatteitaan.

//Ja väki vain vähenee. Onnea vielä TT:lle ensimmäisestä pelistä! Se suju paljon hienommin, kuin oma ensimmäiseni, jossa mm. vastailin väärällä vuorolla yms…//

On tiettyjä asioita, joita kunnon kotikasvatuksen saanut mies ei yksinkertaisesti voi tehdä. Yksi niistä on yksityiskohtaisen keskustelun avaus nuoren naisen kanssa siitä, minkä seikkojen takia mies oikein on katsonut kyseisen neidon vartaloa. Kapteeni on siis entistä tiukemmin vastaamatta Cerathan huomautukseen siitä, että hän on kohdistanut tähän mielenkiintoa. Samalla hän tulee hieman nopeuttaneeksi askeleitaankin, joten tytön pitää kipittää hänen perässään kohti laivan laskusiltaa. ”Ei sinusta ole vaivaa minulle”, hän toteaa lyhyesti, mutta siitä huolimatta, että vastaus on vilpitön, hän onnistuu hetkellisesti kuulostamaan lähes tylyltä. Vaikka hänellä on sisar, hän on viime aikoina ollut harvoin tekemisissä naisten kanssa, eikä enää oikein osaa puhua näille asiaan kuuluvalla pehmeydellä. Miesten kanssa keskustellessa äänensävyä ei koskaan tarvitse miettiä erikseen. ”Älä kuitenkaan ota tavaksi halata jokaista miestä, jonka kanssa joskus olet vaihtanut pari sanaa. Sellainen käytös voidaan helposti tulkita väärin.”

Saatuaan ilmaistua Cerathalle tyytymättömyytensä sen johdosta, että tyttö on hyvästellyt ystävällisesti Renten, kapteeni siirtää huomionsa vauhdikkaasti muualle. He ovat astelleet laskusiltaa pitkin, Don etunenässä. Hänen ryhtinsä suoristuu vielä hivenen hänen laskiessaan jalkansa Dankerin kannelle: laiva on hänen valtakuntaansa ja hän on erittäin tietoinen lähes yksinvaltaisesta asemastaan aluksella.

”Huomio! Kapteeni kannella!” huikkaa laskusillan pielessä päivystänyt vartiomies ja tunnelma laivalla sähköistyy. Miehistö tietää, että Keeblen ollessa lähimailla ei kannata vetelehtiä, sillä palaute moisesta käytöksestä tulee nopeasti ja varmasti – eikä se ole ystävällistä. Nyt monet uteliaat katseet kuitenkin suuntautuvat Donahuen perässä seuraavaan tyttöön, vaikka kukaan ei suoraan kehtaakaan tuijottaa tähän. On outo näky ylipäänsä havaita kapteeni Keeble jonkun naisen seurassa, saati että tämä toisi sellaisia laivalleen asti.

Don katkaisee miehistön arvailun Cerathan asemasta alkuunsa. Hän korottaa ääntään: ”Puosu!” Merimiesten joukosta irtaantuu iäkkäämmän puoleinen merikarhu, joka katsahtaa leppoisasti Cerathaan ja vastaa sitten kapteenilleen: ”Sir?”

Keeble kohdistaa sanansa alipäällystön edustajalle, mutta puhuu sen verran äänekkäästi, että kaikki lähistöllä olevat kyllä saavat hänestä selvää: ”Tässä on neiti Ceratha Narciq Everlycin tytär, asemaltaan palvelijatar. Hän purjehtii jonkin matkaa kanssamme ja vastaa vaatehuollosta, sekä auttaa kokkia.” Hän puhuu tarkoituksellisen tunteettomaan sävyyn, kuin keskustelisi uudesta esinehankinnasta alukselle, eikä katso Cerathaa sanojensa aikana. Hän ei halua, että miehistö alkaisi kuvitella hänen tuoneen itselleen henkilökohtaista viihdykettä. Tytön maineen takia hän esiintyy loukkaavuutta lähentelevällä välinpitämättömyydellä.

”Järjestäkää hänelle mahdollisuus peseytyä. Ilman häiriötekijöitä”, kapteeni jatkaa. ”Tuokaa hänet sitten keskustelemaan kanssani.” Näine hyvineen ja edelleen Cerathaan vilkaisematta kapteeni astelee paikalta ja jatkaa määräysten jakamista: ”Herra Warene, tulkaa mukaan, haluan keskustella tulevasta kurssistamme. Timpuri, te olette seuraava, etsikää puutavaralista valmiiksi.”

Ceratha ja puosu jäävät kahden laivan laskusillan luo. Kaikki on tapahtunut hyvin äkkiä. ”No, tyttö, tulehan mukaan”, vanhempi mies sanoo, ihan ystävällisesti, ja lähtee kulkemaan laivan reelingin viertä kohden keulaa, toiseen suuntaan loittonevasta kapteenista. ”Tervetuloa Dankerille.”

//En sitten tosiaan tiedä merenkulusta, purjelaivoista, yms. yms. yhtään mitään (: Katsotaan mitä tästä miljöön kuvailusta tulee.//

//En minäkään :'D olisit voinut selittää vaikka mitä ja minä olisin tyytyväisenä sitä lukenut ihaillen :'D//

Ceratha hiukan pelästyy kapteenin välinpitämätöntä sävyä puhuessa, mutta ainakin se on hyvin asiallinen. Hetken päästä Ceratha on tilanteeseen tyytyväinen, ainakaan kukaan ei luule että hänet on huvinvuoksi ja hauskuudeksi otettu mukaan laivalle.

Cerathaa hiukan hermostuttaa kaikkien miesten katseet. Yleensä miehet katsovat tarkasti hänen jokaista kurviaan ja liikettään, kuvitellen miltä hän näyttäisi alasti ja kuinka he saisivat tämän selätettyä. Ajatus hiukan puistattaa Cerathaa. Hän pelkäisi ellei herra kapteeni olisi hänen vieressään.

Hän ilahtuu hiukan kun kuulee pääsevänsä peseytymään ja takaisin kapteenin puheille, kapteeni ei siis oikeasti olekkaan niin välinpitämätön kuin mitä tämän äänensävy antaa ilmi. Pian, tajuamatta mitä juuri tapahtui, miehet säntäilevät eri suuntiin kapteenin käskystä ja Ceratha jää kaksin tämän iäkkäämmän herran kanssa. Varovasti hän seuraa tätä. ”Tervetuloa Dankerille.” toteaa mies. "Kiitos herra.." Ceratha sopertaa vastaukseksi hetken päästä. Kävipä kaikki nopeasti..

//Pelaanko myös sivuhahmoja laivalla..? kuten nyt herra Warenea ja Timpuria? (://

”Thim Emell Thimin poika”, sanoo puosu ja pysähtyy ohimennen kättelemään Cerathaa. ”En minä ihan varsinaisesti mikään herra ole, vaikka olenkin seilannut näitä vesiä koko pienen ikäni ja minulta yleensä tullaan kysymään neuvoa, jos laivan suhteen on jotain ongelmia.” Hän on vanhemman puoleinen, mutta edelleen riuska ja ahavoitunut mies, joka katsoo Cerathaa ystävällisesti. Hänelle on siunaantunut kolme tytärtä ja kaksi tyttärentytärtä ja ne ajat, kun hän tuijotteli nuorten naisten perään sillä silmällä, ovat jo takanapäin. ”Jouduin minä opettamaan tuolle meidän kapteenillekin yhtä sun toista Dankerista silloin, kun hän otti komennon. Tämä on näpsäkkä alus, mutta tämän kanssa pärjäämisessä on omat metkunsa.”

Mukavia puheleva herra Emell johdattaa Cerathaa eteenpäin pitkin laivan kantta ja sitten avonaisesta luukusta alas portaikkoon, joka johtaa aluksen sisuksiin. ”Hops, varokaa ihmeessä sitä kynnystä, neiti, se on korkea. Laivalla kannattaa katsoa jalkoihinsa, ettei kompastu mihinkään ja putoa mereen.”

Ceratha johdatetaan kannen alle ja pieneen hämärään soppeen, joka vaikuttaa tyhjillään olevalta varastotilalta. ”Täällä ei oikein ole mitään pesutilaa naisille, mutta jos minä tuon teille pari ämpärillistä vettä ja palan saippuaa, niin voitte yrittää siistiytyä”, Thim toteaa. ”Olettekos ennen ollut millään purrella töissä?”

//Saat ihan vapaasti pelailla porukkaa laivalla aina jos siltä tuntuu. Tosin luulen, että Don käy parhaillaan jotain niin kuivaa ja teknistä keskustelua aluksen kurssista sun muusta, että voin jättää hänet ihan mielelläni muutamaksi kierrokseksi rauhaan viilaamaan pilkkuja (: //