Tyrsky. (Jatkoa vanhan foorumin pelistä.)

Avuton tyttö tuli varjohaltian taakse, miksi ihmeessä. Luulikohan se tosiaan, että Arwaldilla olisi kiinnostusta taikka kuntoa hänen puolustamiseensa. No se jäi hyödyttömäksi tiedoksi, kun laiva osui johonkin. Vettä rymähti sisään voimalla, ja laivan keikahduksen takia oli Arwald vähällä vetäistä henkeensä vettä samantien.

"Noniin mitäs nyt tehdään? Murretaanko ovi?" Sanoi varjohaltia edelleen pilkallisesti, vaikka tilanne oli toki tukala. Kohta hytin pienin jäsen jäisi varmasti veden varaan, toki kohta sen jälkeen myös isommat yksilöt. Tilanne oli hyvin kaaottinen, äsken siististi paikallaan ollut huone oli yhtäkkiä kumottu . Suolainen merivesi kirveli ikävästi haavoissa.

Paatissa vallitsevassa kaaoksessa ei ollut kuin yksi iso mutta... Chiar ei osannut uida. Missäpä hän olisi uimataidon oppinut, kun ei kukaan ollut koskaan sitä hänelle opettanut? Kauhuissaan poika ponkaisi lattian rajasta hytin puisen pöydän päälle ja koetti hivuttautua varsin vinoon kellahtaneessa maailmassa itsensä pöydän vesirajasta korkeimmalle yltävän jalan päälle. Vesi nousi kuitenkin yllättävän nopeasti, eikä aikaakaan kun se tavoitteli nuhruisen mekon helmaa. Niin vesi hänet nielaisi palkaksi epäkohteliaasta käytöksestä. Voi pyhä Jumala anna anteeksi!
"Murtaa ovi! Murtaa ovi!", pikkupoika raakkui hätääkärsivällä äänellä ja koetti pitää tasapainonsa alvariinsa heiluvassa laivassa. Ilmeisesti laiva oli ajautunut karikkoon, eikä kukaan tajunnut kääntää paattia oikealle reitille, jotta lisävahingoilta vältyttäisiin. Kuka ihme tätä laivaa oikein ohjasi?! Aikoiko se joku tahallaan hukuttaa kapteeninsa?!

"No murtakaa se!", Zhion tiuskaisee muille. Toiset saavat aivan vapaasti yrittää jotain noin epätoivoista, mutta itse hän ei siihen mukaan lähde. Tämä on hänen laivansa, tai ainakin on ollut tähän päivään saakka. Siksi hän tietää, kuinka tukevaa tekoa vankisellin ovi on. Yrityksessä tuhlaantuisi liikaa arvokasta aikaa ja se on käymässä vähiin hälyttävän nopeasti vedenpinnan noustessa. Ja mitä sitten, jos ovea ei saataisikaan auki?

Laivojen lankut valittavat vielä viimeisessä räsähdyksessä, mutta sitten Alanah pysähtyy – eli juuttuu paikoilleen karikkoon. Se ei kuitenkaan tarkoita hiljaisuutta tai rauhallisuutta, ja huudot sekä yleinen hässäkkä kuuluvat jopa paksun oven lävitse. Zhion ei kuitenkaan ehdi uhrata ajatustakaan miehistölle, koska hänellä on oman henkiinjäämisensä kanssa aivan tarpeeksi tekemistä. Hän vilkaisee nopeasti muita, ja varsinkin Gâshtêa. Tämä on ainoa kerta, kun hän on toiselle kateellinen rodun takia. Normaalisti mies ei haluaisi kuvitellakaan kalamaisia ominaisuuksia itselleen, mutta nyt merihaltian verestä ja luonnottomasta uimakyvystä olisi hyötyä.

Puoliksi kahlaten ja puoliksi uiden hän liikkuu Alanahin ulkokylkeä ja repeämää kohti. Huoneen irtaimistot kelluvat ympärillä. Hän ei tiedä, miten muut aikovat pelastautua, mutta itse ainakin aikoo mennä tästä. Ajatus ovesta yrittää pysäyttää hänet, mutta mies vaientaa epäröivät ajatuksensa ja vetää syvään henkeä, toivoen että se ei ole viimeinen kerta.

Ennen sukeltamistaan hän ehtii kuulla Gâshtên äänen huutavan jotain, mutta vedenalainen hiljaisuus sulkee sen pois. Kuuluu vain kumea, kaukainen pauke. Hän ponkaisee kaikin voimin vauhtia tuolinreunasta, ja kiihdyttää vauhtiaan tarttumalla oman, rakkaan laivansa pirstoutuneeseen lankkuun. Se menee rikki, kun hän vetäisee itseään eteenpäin.


(( jos haluatte, saatte keksiä mitä gashte huusi, ja se voi todennäköisesti auttaa kaikkein säälittävintä pysymään hengissä :] ))

Arwald katsoo oveen epäröiden. Tässä oli vain yksi iso pulma. Laiva oli ikävästi vinossa, ja oven puoleinen seinä näytti lähinnä katolta, uhrien kuvakulmasta katsottuna.

Varjohaltian ilme synkkenee huomattavasti hänen katseensa kiertäessä hyttiä. Yksi puuttui, toinen kapteeneista. Hyttiin jäänyt kapteeni yrittää huutaa jotain ja viittoo kovasti lattiaan. Ikävä kyllä varjohaltian korvat tällähetkellä täyttävät veden kohina ja ylhäältä kuuluva yleinen melske.

Muut hytissä olevat saattoivat ehkä nähdä pienen lampun syttyvän varjohaltian päänpäällä, kun tämän aivot kävivät läpi yhtälöä. Eristetty huone johon virtaa vettä. Jossain on siis reikä. Mutta voiko siitä päästä elävänä ulos.

//jokseenkin tulee taas heikkoa kirjallista tuotosta:D//

Veden noustessa yhä korkeammalle, Chiar koettaa epätoivoisesti tarttua kiinni mistä tahansa, joka pitäisi hänet vedenpinnan yläpuolella. Hän ei missään nimessä aio sukeltaa. Ensinnäkään hän ei osaa pidätellä hengitystään veden alla ja toisekseen hänellä oli koko porukan pienimmät keuhkot. Ne täyttyisivät hetkessä vedellä ja sen jälkeen pojan saisikin jättää haiden ruuaksi. Tosiaan... Merivesihän oli täynnä haita ja ties mitä muita petoeläimiä!

Laivan tömähtäessä viho viimeisen kerran ja juuttuessa karikkoon, pienikokoinen varjohaltia rohkaistuu ja hyppää häntä lähinnä olevan miehen syliin. Kohteeksi joutui kukas muukaan kuin luontaisesti hyvät uimataidot osaava Gâshtê. Chiar ei tarkalleen tiedä, miksei merihaltian puolikas sysää häntä hyytävän veden armoille, vaan tarttuu toisella kädellään Arwaldia paidan kauluksesta ja vetäisee mukaansa merten syvyyksiin. Ehkä se johtui omantunnontuskista? Ehkei kakkoskapteeni ollutkaan läpimätä sydämeensä saakka?

Chiar ei pysty avaamaan silmiään suolaisessa merivedessä, vaan rutistaa kaikin voimin ainokaista heistä kolmesta, joka oli kykenevä uimaan lähes täysin ruumiinvoimin. Rikkonaisen lankkulattian reuna onnistuu nirhaisemaan varjohaltian toista olkavartta ja poika erehtyy avaamaan suunsa huudahtaakseen kivusta. Sekunnin murto-osassa Chiar tajuaa sen olleen virhe, sillä häntä alkaa yskittää ja mitä enemmän hän veden alla yksii, sitä voimattomammaksi hän alkaa olonsa tuntea. Hädissään hän onnistuu jopa potkaisemaan pelastajaansa päin näköä pyristellessään pois Gâshtên ja Arwaldin läheisyydestä. Hän on päästävä pintaan ja nopeasti! Neljä lyhyttä raajaa sätkivät mustassa merivedessä kuin sähköiskun saaneina.


//Hittailin vähän, jotta päästään pelissä eteenpäin. Sanokaa, jollei kelpaa.//

(( itse voisin kirjoittaa seuraavan kerran vasta kun hahmot ovat pääsemässä rannalle, seuraavassa töpössä (?). Zhion kun on joutunut suhteellisen erilleen muista hahmoista. Toivottavasti se sopii teille, ja anteeksi että näin lyhyen viestin kirjoittamiseen meni näin kauan. Gâshtêa voi hiittailla niin paljon kuin on tarpeellista, ja sitten sen voi jättää mystisesti jälkeen...))

Sopii. Vedetään tää peli loppuun parilla viestillä Flopero. -Milli

Muut katoavat veden alle ja oven murtaminen näyttää toivottomalta. Varjohaltia vetää keuhkot täyteen happea ja sukeltaa. Reikä ei ole kaukana, mutta siinä on ikävän teräviä reunoja. Arwald kuitenkin välttyy suurimmilta ruhjeilta, käsissä vain pinta naarmuja.

Silmät avatessaan tuntee varjohaltia kuinka merivesi työntyy verkkokalvoa vasten ja suola kirvelee ikävästi. Sen enempää ei ehdi hän miettiä kipua, kun alaspainava isku tulee olkapäähän, vihollinen vai kaveri. Viimeisillä voimillaan ponkaisee Arwald ylöspäin, samalla nostaen tuntemattoman sätkyvän laitteen pintaan.

Ranta näkyikin jo ihan lähellä.

//jäistä...//

//Minun puolestani voidaan jatkaa tämä uuteen topiciin, kun Arwarld kerran ns. pelasti hahmoni hädästä. Voisin aloittaa uuden pelin jonnekin Fenyanin rannikkokaupunkiin, mutta minne? Geraniin kenties? Vai olisivatko merimiehet suunnanneet nokkansa Felistä Elveriin?//

(( jos muistan oikein, niin jossain vaiheessa kuvittelin laivan suuntaavan Gerania kohti. Suurena kaupunkina se olisi tavallaan hyvä "piilopaikka", mutta koska se on pääkaupunki, niin todennäköisesti vartijat ovat siellä ahkerampia kuin pienemmissä paikoissa... Eli minulle käy kumpikin vaihtoehto, Elver voisi olla siinä mielessä mielenkiintoisempi, että sieltä on parhaat mahdollisuudet siirtyä muihin kaupunkeihin (esim Väylän yli jollain konstilla). Kumman kannalla te olette? ))

//Njoo.. Teen Elveriin sen pelin.//