Mea culpa (K-15)

Ceratha pitää suudelmasta kovasti, mutta hänenkin on pakko irroittaa vetääkseen henkeä niin intohimoiselta suudelmalta. Ceratha katsoo Donia silmiin janoten lisää. Jos tyttö olisi kissa hän varmaankin kehräisi.

Ceratha on aivan Donin lumoissa, mutta silti hän tulee ajatelleeksi ettei mikään olisi tämän jälkeen ennallaan. Ehkä asiat olisivat jopa paremmin? Ehkä Don vihdoin ymmärtäisi että Ceratha raukka antaa tämän tehdä itselleen mitävain ja Don voisi vihdoin alkaa avautumaan tälle enemmän?

Ceratha antaa Donin nostaa itsensä syliin ja kantaa sänkyyn. Tyttö katsoo kapteeniaan hellästi ja suutelee tätä uudestaan, samalla napittaen miehen paitaa auki. Hän on jo huomannut Donin housujen etumuksen kiristyneen, muttei se häntä haittaa, Ceratha on itse hyvin tietoinen siitä että hänen alapäänsä alkaa olemaan jo märkä.

Kun paita on saatu auki, Ceratha lopettaa suudelman ja vain ihailee Donin lihaksia. Kyllä hän ne on aikaisemminkin tiedostanut, mutta onhan se aivan eri asia katsella niitä paidan läpi kuin näin, että Ceratha saa niitä hyväillä. Don on niin komea, miten hän onkin kiinnostunut tälläisestä.. Rumasta piian pahasesta..? Ceratha ei voi ymmärtää.

"Haluatko sinä tätä...? Tai siis..." Ceratha katsoo sivulle. "Pidätkö sinä minusta? En ymmärrä mitä näet tälläisessä rumassa piiassa.." Ceratha sanoo vaivaantuneena.

Tyttö on ollut aivan liian paljon seurassa jossa häntä aliarvostetaan ja haukutaan. Jonkun pitäisi arvostaa häntä vaihteeksi. Jonkun pitäisi pitää tästä huolta ja rakastaa tätä.

Don ravistelee paidan yltään ja se päätyy lattialle, kuten takki hetkeä aikaisemmin. Siinä vaiheessa kun kapteeni Keeble muuttuu välinpitämättömäksi vaatteidensa sijaintipaikan suhteen, on hän selvästi itselleen epätyypillisessä mielentilassa. Hän silittää Cerathan poskea ja suutelee sitten tämän kaulan sivua.

” Et sinä ole ruma”, hän mumisee vasten tytön sileää ihoa, kun tämä kyselee haluaako hän varmasti ryhtyä siihen, mitä on tekemässä. ”Ja kyllä, minä haluan tätä, mutta ei puhuta nyt enempää…” Hän ei halua keskustella, sillä se saattaisi johtaa siihen, että he kaksi alkaisivat ajatella tarkemmin tilannetta ja päättäisivät sittenkin luopua teostaan. Hän kuljettaa kätensä Cerathan vatsan yli ja sitten tämän selkäpuolelle, josta hän etsii liivien kiinnityshakasen. Vaatekappale aiheuttaa hänelle hetkeksi vaikeuksia, sillä hän ei ole tottunut riisumaan naisia. Pienet metallikoukut ovat jotain aivan muuta, kuin mihin hän on omassa pukeutumisessaan tottunut. Ennen kuin hänen täytyy pyytää tytön itsensä apua, hän onnistuu kuitenkin saamaan väkäset auki ja riisuu Cerathan rintaliivit.

Tytön paljas ylävartalo on erittäin kaunis. Kapteeni, joka on silmäillyt Cerathan muotoja vaivihkaa silloin kun tällä on ollut vaatteet päällään, katsoo niitä nyt avoimesti. Naisten vartaloissa yleensä ottaen on jotain epämääräistä, minkä ajatteleminen saa kapteenin tuntemaan olonsa hivenen epämukavaksi, mutta hänen täytyy myöntää, että Ceratha on hyvin houkutteleva näky.

Ja, luoja auttakoon, hän haluaa tyttöä kovasti. Hän koskettaa tämän rintoja ja antaa niille sitten suudelman.

Ceratha henkäisee kun Don suutelee kaulaa. Miten pelkästään se voi tuntua näin hyvältä? Tyttö puraisee huultaan kuin yrittäisi hillitä itseään.

Ceratha ymmärtää myös miksi kapteeni ei kunnolla vastaa. He voisivat keskustella sitten myöhemmin jos pystyisivät katsoa toisiaan enää silmiin. "Mmh, tee vain mitä ikinä haluat minulle.." tyttö kuiskaa seksikkäästi tämän ottaessa rintaliivejä pois. Näin Ceratha rohkaisee Donia dominoimaan häntä. Vaikkei hän pidä vakivallasta niin hän pitää siitä kun Don ymmärtää olevansa mies ja tiedostaa voivansa alistaa naisen.

Samanaikaisesti tyttö hyväilee hellästi miehen housujen etumusta. Se on hurjan kireä.. Tyttö päättää tehdä palveluksen kapteenille ja avaa housut ennenkuin ne repeäisivät edestä.

Rintaliivien alta paljastuu Cerathan upeat ja terhakat rinnat. Tyttö miettii mahtaako kapteeni niistä pitää laisinkaan, mutta Donin suudelma puhuu puolestaan. Ceratha hymähtää ja kääntyy vatsalleen. Vetäen upeat hiuksensa pois edestä hän kuiskaa "Don, ota korsettikin pois..". Alusvaate korsetti on kaunis, mutta oikeastaan tytöllä ei ole kauheasti sille käyttöä kun hänen vartalonsa on jo muutenkin kurvikas ja hoikka. Silti se on tukala päällä ja tyttö mielellään ottaisi sen pois.

Don antaa Cerathan avata hänen housunsa. Se sujuukin näppärästi ja lisätila helpottaa miehen oloa. Hän ei enää edes nolostele sitä, että hänen kiinnostuksensa Cerathaa kohtaan on näin selvästi nähtävillä. Keeble on erittäin hillitty henkilö, mutta kahden kesken puolialastoman ja halukkaan naisen seurassa hän käyttäytyy kuten kuka tahansa sukupuolensa edustaja. Hän silittää Cerathan selkää ja auttaa tätä kääntymään vatsalleen vuoteella.

Korsetti on vielä vaikeampi tapaus kuin tytön liiviosa, varsinkin jonkin verran juoneena. Kapteeni sivelee Cerathan kylkeä ja tarkastelee nauhojen ristikkäistä punosta hetken ennen kuin verryttelee sormiaan ja alkaa nyplätä vaatekappaletta auki. Hänen tekisi mieli vain repäistä korsetti tytön päältä, mutta hänestä tuntuu, että Cerathan vaatteita on revitty jo aivan tarpeeksi yhden yön osalta. Minun pitää hankkia hänelle uusi mekko, hänen mielessään käväisee ennen kuin hän keskittyy takaisin tehtäväänsä.

Korsetti aukeaa ja paljastaa kunnolla Cerathan selän siron kaaren. Don koskettaa kohtaa, jossa tytön selkäranka taipuu alaosassaan hieman sisäänpäin. Hän siirtää siitä kätensä vieläkin alemmas ja alkaa sitten irrotella sukkanauhoja sukista. Se käy jo helpommin. Hän alkaa selvästi päästä jyvälle siitä, miten naisia riisutaan.

Ceratha on mielissään siitä että kapteeni auttoi tätä jopa kääntymään. Ajatus kuitenkin menee nopeasti ohi kun Don alkaa sivelemään tämän kylkiä. Cerathasta se tuntuu mukavalta, kumpa joku tekisi useammin noin.

Tyttö tuntee miten korsetti alkaa hiljalleen avautumaan. Yhtäkkiä häntä alkaa hiukan hermostuttamaan. Mitä jos hän ei miellytä kapteenia? Ulkonäöllisesti tai muutenkaan sängyssä? Ceratha värähtää ajatukselleen, mutta rauhoittuu vähän kun Don sivelee hänen selkäänsä. Tyttö voisi maata siinä vaikka viikon päivät ja antaa kapteeninsa sivellä itseään. Miksi tämän pitää tuntua näin hyvältä, kun tämä on niin monella tapaa väärin?

Donin irroitettua sukkanauhat takaa, Ceratha kääntyy taas selälleen, että tämä saisi irroitettua sukkanauhat edestäkin. Kun nekin on saatu irroitettua ja korsetin viimein otettua yltä, voi tytön vartaloa viimeinkin ihastella paremmin. Cerathalla ei kauheasti lihaksia ole, muttei paljon muutakaan ylimääräistä. Hänen ihonsa on pehmeää ja kaunista, kaikki muodot häkellyttäviä, eikä mikään roiku tai missään ole mitään ikävän näköistä ylimääräistä läskiä. Vatsalla lepää kaksi kauneuspilkkua sydämen muodossa.

Ceratha punastuu hiukan tajutessaan olevan näin alasti ihastuksensa edessä. "Kelpaako..?" hän kuiskaa viimein, katsoen punastuneena poispäin. Äänensävystä huomaa ettei tyttö ole mitenkään ahdistunut, tai peloissaan tai muutenkaan vihainen tai loukattu. Sen sijaan pientä hermostuneisuutta voi äänestä havaita.

Korsetin sisältä on pudonnut pieni nahkainen pussi sängylle. Ceratha ei itse sitä huomaa, hän ei edes muista pussia nyt. Siihen tyttö on kerännyt päivällisen jäljiltä siansuolia ehkäisyksi jos hänelle tänä yönä tapahtuisi jotain tälläistä kuin Donin kanssa tapahtuu nyt. Tyttö ei vielä haluaisi tulla raskaaksi kun ei ole avioliitossa.

Don saa Cerathan sukkanauhat auki myös edestä ja siirtää korsetin kokonaan sivuun. Hän laskee sen vuoteensyrjälle, sillä näin sievää vaatekappaletta hän ei henno sysätä lattialle, jonne hänen oma paitansa on päätynyt. Jos naissukupuoli yleisesti ottaen on haurasta, niin samaa voi sanoa heidän käyttämistään pukimista.

Tyttö vaikuttaa nyt hivenen hermostuneelta, kun on menettänyt lähes kaikki vaatteensa, mutta pelokkaalta tämä ei edelleenkään näytä, eikä yritä peitellä itseään katseilta. Don koskettaa Cerathan vatsaa koristavia kauneuspilkkuja. ”Kelpaa kyllä”, hän sanoo käheästi. Hänestä tuntuu, ettei hän jaksa odottaa enää yhtään kauempaa, että saa tytön kunnolla lähelleen.

Cerathan korsetin kätköistä on pudonnut vuoteelle pieni pussukka. Kapteeni kiinnittää siihen ohimennen huomiota. Hänellä ei ole aavistustakaan, mikä voisi olla niin tärkeää, että tyttö säilyttää sitä alusvaatteisiinsa piilotettuna. Kenties jokin edesmenneeseen perheeseen liittyvä muisto. Hän haluaisi antaa asian olla, mutta ei voi mitään luonteelleen ja sille, että tämän kaltaiset asiat alkavat helposti häiritä häntä: jos kyseessä on jotain särkyvää, niin esine kannattaisi siirtää syrjemmälle. Don epäröi ja poimii sitten pussin käteensä ja näyttää sitä Cerathalle. ”Mitä tässä on?” hän kysyy. Ainakaan sisältö ei ole mitään painavaa.

Ceratha hymähtää kun Don sanoo että hän kelpaa. Se on hyvä asia. Tyttö suutelee tämän kaulaa varovasti ja käy taas makaamaan, antaen kapteenin katsella tätä.

Ceratha havahtuu kun Don näyttää pussukkaa. "Ai mitä siinä on..? No itseasiassa..", tyttö punastuu jostain syystä aivan hillittömästi. Onhan ehkäisy jo melko yleistä, mutta siitä puhuminen Donille tässä tilanteessa on jotenkin hyvin vaikeaa.

"Tuota..", Ceratha nielaisee ja yrittää saada punaa pois. "Siinä on siansuolia päivälliseltä", hän sopertaa ja katsoo pois. "Ajattelin että jos joudun raiskatuksi tai.. tälläiseen tilanteeseen niin en tule raskaaksi.. Se olisi huono asia kun en ole vielä aviossa, enkä pystyisi pitämään vielä huolta lapsesta.. Jos ymmärrät Don.."

Seuraavan asian pyytäminen Donilta on erityisen vaikeaa. "Suostuisitko käyttämään sellaista..?", Ceratha sopertaa ja katsoo tätä varovasti. Tytön punastumista ei voi olla huomaamatta. Ceratha pelkää että Don ei suostu ja joko tekee sen silti tai torjuu tämän täysin.

//Taidenurkkauksessa on nyt kuvia tähän peliin liittyen :3 Käyppäs vilkaisemassa...//

Kapteeni katsoo Cerathaa yllättyneenä. Tällaista vastausta hän ei tosiaan olettanut saavansa tiedustellessaan pussin sisältöä. Hän katsoo tyttöön ja vilkaisee sitten jälleen kädessään pitelemäänsä esinettä.

Tietysti hän tietää, että on kaikenlaisia hyväksi havaittuja keinoja estää naisia saamasta lapsia. On hän niitä joskus käyttänytkin. Siitä huolimatta, että on tiukan moraalisen kasvatuksen saanut henkilö, olisi hänen säädyssään ja sukupuolessaan melkoisen tavatonta olla hankkimatta jonkinlaista kokemusta naismaailmassa jo ennen avioliittoa. Don ei juuri arvosta prostituoituja, mutta jonkun kerran hän on päätynyt näiden vuoteisiin ja jotkin heistä, ne paremmin laskuttavat, saattoivat esittää tarkkojakin vaatimuksia asiakkailleen. Tietysti hän on silloin totellut – ja päänsä sisällä halveksinut heitä.

Cerathaa on tietysti mahdotonta halveksia, ainakaan tässä vaiheessa sellainen ei tule kapteenin mieleen. Tytön pyyntö on järkevä. Eihän kumpikaan heistä halua, että mitään valitettavaa tapahtuu… Hetken kapteenin ajatukset horjuvat vaarallisen lähellä tilanteen ja sen kaikkien ongelmien tiedostamista, mutta hän sysää päättäväisesti epäilyksensä syrjään. Hän kieltäytyy ajattelemasta seurauksia.

”Mmh, toki”, hän toteaa Cerathalle. Hänestä tuntuu tällä hetkellä, että hän ryhtyisi mihin tahansa, mikä saa tytön olon paremmaksi. Hän vilkaisee vielä Cerathaa ja riisuu sitten housunsa. Onneksi hänen sorminäppäryytensä on jo joutunut testiin tytön vaatteiden kimpussa, joten vaaditun varotoimen paikoilleen asettelu sujuu. Saatuaan kaiken kohdalleen hän kääntyy Cerathan puoleen ja riisuu tältä viimeisenkin tiellä olevan vaatekappaleen. Hän laskee naisen alushousut vuoteelle. Valkoisten sukkien hän antaa olla, hänen kärsivällisyytensä ei enää yksinkertaisesti riitä niiden riisumiseen neidon jaloista.

//Hihii, huomasin ne :3 Pitäisköhän mun vähitellen lähteä töistä kotiin...? Ei tee hyvää jännittää koko ajan sitä, tuleeko sihteeri tai *gasp* jopa pomo sisään huoneeseeni suoraan selän takaa.//

//Se on ihan kamalaa että kirjottelee jotain tämmöstä ja sitten joku yllättää takaa :'D//

Ceratha huokaisee helpotuksesta saatuaan myöntävän vastauksen. Hän päättää vauhdittaa asioita riisumalla itse sukkansa Donin askarrellessa ehkäisyn kanssa. Tyttö ei jaksa niitä viikata tai laittaa siististi vaan antaa niitten valahtaa lattialle.

Donin vielä riisuttua alushousut, nuoren naisen vartalo on täysin esillä. Se on sileä, muodokas ja missään ei näy karvan karvaa. Vain mustat kiharaiset hiukset verhoavat tytön selkää ja kulmakarvat koristavat hänen syvän jaden vihreitä silmiään.

Ceratha haluaa että Don aloittaisi jo. Hän ei halua ajatella, sillä hänestä tuntuu että hän keksisi heti toista kymmentä syytä miksi hänen tulisi nyt nousta, pukea ja juosta pois. Ei, hän haluaisi sen jo tapahtuvan, tuntea Donin vieläkin lähempänä itseään ja tämän huohotuksen korvissaan. Ceratha ei kestä enää tuota kiihotusta ja vetää Donin lähemmäs ja suutelee tätä kiihkeästi.

//Jos tää menee tästä kiihkeämmäksi, niin pelatkaa se yksärinä ja palatkaa foorumin puolelle kun "tilanne" on ohi. K-15 raja mun silmissäni rikkoontuu ihan just...//

//Toki, painumme maan alle hetkeksi! Pysykää kanavalla *pistää mainokset pyörimään*//

***

//*pelaajat palaavat takaisin maanpinnalle* Voin paljastaa, että Don ja Ceratha keskustelivat mainoskatkon aikana soteriologian monergistisesta katsantokannasta suhteessa jurisprudentian synergismiin de lege lata ja de lege ferenda vastavoimana skeptisismin propositioiden väitetylle koherenssille. Honestly.//

Don vastaa Cerathan suudelmaan ja koskettaa tätä hellästi. Hän päättää olla naiselle oikein hellä – ja päätöksensä hän myös pitää. Laivan kannella edelleen juhlivien, nauravien ja laulavien miesten äänet peittävät alleen hytistä mahdollisesti kuuluvat äännähdykset, eikä suljettujen ovien takana tapahtuville asioille ole todistajia.

Aikaa kuluu, ja lattian laudoitukselle ja sitä peittävälle pehmeälle matolle lankeavat kuunsäteet ehtivät hieman liikahtaa eteenpäin. Vuoteella lepäävät hahmot ovat nyt hiljaa aloillaan. Mies on painanut päänsä vasten naisen olkapäätä. Hän on hengästynyt, mutta tyyni ja levollinen.

//CN:n viimeinen priva//

Ceratha antaa Donin maata päällään. Itseasiassa se ei tunnu ollenkaan pahalta, lähinnä turvalliselta. Sen lisäksi se tuntuu jotenkin rakastavalta. Ceratha lähinnä nauttii siitä.

Naisen hengitys on tasaantunut ja syke laskenut hyvin. Hän kietoo toisen kätensä Donin ympärille ja toisella hän silittelee tämän pörröttyneitä hiuksia.

"Miksi sinä saat minut tuntemaan näin..?", Ceratha kuiskaa viimein.

//Minä jatkan, normaali pelijärjestys palautuu//

Don liikahtaa. Hän kääntää hivenen päätään ja vilkaisee Cerathaan katse edelleen utuisena. Hän ei ole varma siitä, mitä nainen sanoillaan tarkoittaa, mutta tämän äänensävy rauhoittaa häntä – siinä ei ole syytöksiä eikä kiukkua tapahtuneen johdosta. Don huoahtaa kevyesti ja nojaa poskensa uudelleen vasten Cerathan olkaa. Hän haluaa vain olla rauhassa aloillaan, ajattelematta mitään ja tuntematta mitään muuta kuin ruumiinsa miellyttävän raukeuden. Hän ei vastaa mitään naisen kysymykseen, mutta silittää kevyesti, ystävällisellä eleellä Cerathan kylkeä. Jos kysymys todella olisi naiselle tärkeä, tämä kyllä toistaisi sen, ja silloin Donin olisi pakko alkaa miettiä vastauksia.

Ceratha hymähtää Donin katseelle ja sille että tämä painaa päänsä uudelleen vasten naisen olkaa. "Noinko paljon siitä nautit..? Ettet pysty enää vastaamaan..", Ceratha kuiskaa lempeästi, hymähtää ja silittelee tämän hiuksia. Hän kyllä ymmärtää Donin oloa, hänestä itsestäänkin tuntuu melko samalta.

Ceratha ei kadu, mutta hänen äskettäin selvinnyt mielensä alkaa harhailla niissä asioissa jotka hän oli sysännyt äskeisen tapahtuman edestä syrjään. Miten asiat olisivat huomen aamuna? He ovat aivan eri säädyistä, heidän suhteensa on melkein kuin kielletty..

Cerathan hymy laskee ja hän huokaisee melko murheellisen oloisesti. Don on saanut hänet täysin valtaansa, mutta loppupeleissä Ceratha tuskin merkitsi tälle mitään. Ceratha haluaisi niin kovasti tietää onko hän taas turhaan antanut jollekkin kaikkensa, jäädäkseen kuitenkin yksin? Hän ei kestäisi sitä uudestaan.

Don ei sano mitään naisen seuraavaankaan kysymykseen. Hänestä se on sitä luokkaa, johon ei ole tarpeellista vastata, ja johon ei luultavasti odotetakaan vastausta. Mies painaa kevyen suudelman Cerathan olkapäälle ja sulkee hetkeksi silmänsä. Hän tietää, että hänen pitäisi piakkoin siirtyä syrjään, ennen kuin hänen painonsa tulisi hennolle naiselle liian raskaaksi sietää, mutta aivan vielä hän ei halua liikkua. Maailma ja sen velvollisuudet pysyttelevät hänelle toistaiseksi vielä kaukana horisontissa – etäisyydellä, josta hänen ei tarvitse huolehtia.

Cerathan huokaus tuo maalliset velvollisuudet nopeasti aimo harppauksen lähemmäksi. Don avaa silmänsä. Tästä kulmasta hän näkee lähinnä kappaleen Cerathan leukaa ja poskea, mutta naisen hymy on hiipunut ja kattoa kohden suuntautunut katse lasittunut.

Tästä se alkaa, Don ajattelee, ja tuntee olonsa hivenen kylmemmäksi, aivan kuin huoneessa olisi alkanut vetää. Hän puree hampaansa yhteen ja kohottautuu sitten kyynärpäänsä varaan.

”Onko jokin hullusti?” hän kysyy. Minä satutin häntä, hän ajattelee.

Ceratha ei tiedostanut ilmeitään ja huokaustaan. Hän havahtuu kun Don kysyy tältä onko kaikki hyvin. Nainen hymähtää Donille, mutta hymy ei ole sellainen seesteinen kuten aina. Se on melko haikea.

"No.. Ei oikeastaan..", Ceratha sanoo ja katsoo Donin ilmettä. Helposti sitä tulkiten hän lisää. "Et sinä minua satuttanut tai mitään sellaista..", nainen hymähtää ja katsoo pois "..ainakaan vielä."

Ceratha nousee istumaan ja katsoo sängyn jalkopäätä haikeasti. "Mietin vain että.. Olinko sinulle vain hetken huvi..? Vain sellainen tyttö josta sait huvin irti ja sitten voit olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan..". Cerathan äänensävy ei ole syyttävä tai vihainen vieläkään. Se on vain surullinen ja huolestunut. Nainen painaa päänsä polviinsa. "Taidan olla vain lemmenkipeä typerä tyttö, eikö niin..?", hän sanoo ääni hiukan täristen.

Don liukuu sivuun, kun Ceratha liikahtaa sen merkiksi, että haluaa kohottautua vuoteessa istualleen. Hän tekee naiselle tilaa ja kuuntelee tämän puheita. Samalla hän vaivihkaisesti poistaa suojan, jonka tarkoituksena oli varmistaa, ettei heidän intiimillä hetkellään ole mitään kauaskantoisempia seurauksia. Esine tipautetaan huomaamattomasti lattialle sängynjalan viereen, mistä Don toivoo muistavansa korjata sen pois viimeistään aamulla.

Cerathan ensimmäiset lauseet ovat helpottavia. Ainakaan naiseen ei ole sattunut, eikä tämä tunne oloaan kipeäksi. Kaikki ei selvästi silti ole hyvin ja Cerathan seuraavat sanat paljastavatkin syyt tämän alakulolle.

Don katsoo epäröiden naista vierellään ja kiertää sitten hivenen avuttomalla eleellä peitettä Cerathan alastomuuden verhoksi. Hänestä nainen näyttää äkkiä kovin hennolta ja neuvottomalta, siltä kuin olisi yksin ja kylmissään. ”Älä nyt”, Don sanoo. ”Ethän sinä itke? Ceratha? Minä vain… tarkoitan että...”

Don vaikenee. Hän on hetken hiljaa ja katselee Cerathaa. Hän mitä? Mitä hän muka voisi sanoa? Mitä hänen asemassaa oleva ihminen voisi luvata? Don katsoo peittoa, eikä sano enää mitään.

Lyhyen tauon jälkeen kapteeni Keeble suoristaa selkänsä. Hänen katseensa on rauhallinen ja etäinen. ”Meidän kannattaisi nyt nukkua”, hän sanoo. ”Sinä olet väsynyt. Sinä tarvitset lepoa.”

Ceratha ei halua itkeä, mutta häntä surettaa se että asia on niinkuin hän sen sanoi. Hän pyyhkii silmänsä, hän ei suostuisi itkemään. Kapteeni kuitenkin antaa tälle peiton.. Mitä ihmettä tämä mies tuntee Cerathaa kohtaan? Ceratha katsoo kapteeniin jonka ryhti suoristuu normaaliksi ja tämä antaa lähes käskyn mennä nukkumaan. Ceratha naurahtaa ontosti ja nojaa käsiinsä.

"Aivan.. Sinä olet Sir Kapteeni Keeble ja minä olen vain piika.. Mitä ihmettä minä luulin saavani..?", Ceratha sopertaa ja hymähtää vastentahtoisesti. Miten tyttö voi olla niin kiltti? Vaikka hän on selvästi surullinen, hän ei vieläkään ole vihainen, katkera tai mitään muutakaan sellaista.

"Jos haluatte, Sir, niin en sano kenellekkään mitään ja ollaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, eikö niin?" Ceratha katsoo kapteenia hetken ja käy makaamaan. "Ei se haittaa vaikka minuun sattuu, olen minä jo tottunut siihen ettei minua haluta", nainen sopertaa ja katselee taas kattoa haikeasti. Hän on vain pettynyt itseensä että antoi sydämensä johtaa häntä taas harhaan.

Keeblen ryhti suoristuu vielä asteen, kun Ceratha alkaa jälleen puhutella häntä hänen arvonimellään. Hänen silmissään välkähtää loukkaantunut katse, joka kuitenkin katoaa nopeasti kuin lammen pinnalla käynyt väre. Sitten hänen katseensa on jälleen tasainen, eikä harmaissa silmissä näy mitään erityistä tunnetta. Jopa hänen äänensävynsä, sitten kun hän puhuu, on tullut soinnittomaksi, aivan kuin Cerathan seurassa olisi nyt kokonaan toinen henkilö kuin hetkeä aikaisemmin. Cerathaa suudelleesta ja hyväilleestä miehestä on jäljellä vain pieniä vihjeitä: sekaiset hiukset ja liikunnan jäljiltä edelleen hieman punertavat posket.

”Mielestäni on sangen turhaa ryhtyä enää tässä vaiheessa teitittelemään minua”, hän toteaa jäykästi. ”Mutta sinä tietysti teet niin kuin parhaaksi näet.” Hänen sormensa naputtelevat hetken vasten hänen polveaan ja hän katsoo seinää vuoteen vieressä.

”Olen erittäin pahoillani, jos olen loukannut sinua”, hän sitten toteaa muodollisesti. Kapteenin äänessä käy aavistuksenomainen värähdys ja hän joutuu rykäisemään kurkkunsa selväksi ennen kuin jatkaa: ”Voin vakuuttaa, että se ei ollut tarkoitukseni.” Hän kuulostaa siltä kuin lukisi edessään olevasta näkymättömästä kirjasta siihen valmiiksi kirjoitettuja repliikkejä.

Ceratha tajuaa mitä on sanonut ja katsoo kapteenia. Tuskin tämäkään haluaa tilanteen olevan näin. Nainen katsoo tätä, tulee lähemmäs ja antaa tällekkin osan peittoa ettei tällä olisi kylmä.

"Minun ei ollut tarkoitus loukata Don, olen niin pahoillani", nainen sanoo ja katsoo tätä vilpittömästi pahoillaan. "..Minua vain pelottaa että jään taas yksin", hän sanoo ja katsoo alas. "Et sinä mitään väärää tehnyt, et sinä minua pakottanut ja olit hyvin hellä.. En minä olisi saanut sanoa noin."

"Anna anteeksi Don.."

Ceratha kietoo kätensä varovasti ja lämpimästi Donin ympärille. Ennenkuin nainen ymmärtää mitä tekee, hän sanoo ajatuksensa ääneen. "Rakastan sinua.."

Keeble antaa naisen tulla lähelleen ja painautua itseään vasten. Hän kiertää puolittain automaattisella eleellä kätensä Cerathan ympärille ja taputtaa kevyesti tämän selkää. Kosketus on lohduttava, mutta edelleen hieman etäinen. Se osa kapteenin mielestä, joka hetkeä aikaisemmin oli kunnolla läsnä ja Cerathan lähellä, tuntuu livahtaneen takaisin esiripun taakse. Nainen voisi yhtä hyvin pidellä sylissään mekaanista lelua, johon on ohjelmoitu ihmismäistä käytöstä, mutta tunteista vain varjoja.

”Et sinä minua rakasta”, hän sanoo ja taputtaa uudelleen Cerathan hentoa selkää. ”En tiedä mitä sinä ajattelet, mutta ainakaan se en ole minä, johon sinä olet rakastunut. Sinä et tunne minua, etkä tiedä, millainen ihminen minä olen ja mitä kaikkea minä olen tehnyt. Älä yritä väittää mitään muuta.” Kapteeni katsahtaa itseensä nojaavaan naiseen. Mutta minusta olisi ollut mukavaa, jos sinä olisit oppinut tuntemaan minut paremmin, hän ajattelee.

Kerran, neljäntoista ikäisenä, hän oli ratsastamassa ollessaan pudonnut pahasti hevosen selästä. Ratsu oli viime hetkellä kieltäytynyt hyppäämästä yli matalan ojan, jota kohti hän oli sen ohjannut. Osaamatta varautua äkkipysähdykseen, hän oli lentänyt hevosen pään ylitse ja päätynyt selälleen maahan ojan toiselle puolelle. Törmäys maata vasten oli ollut niin kova, että hänen keuhkonsa olivat tyhjentyneet, eikä hän hyvään aikaan ollut uskaltanut liikkua siinä pelossa, että huomaisi menneensä rikki liian monesta kohtaa, jotta asialle enää voisi tehdä mitään.

Sillä kertaa hän oli lopulta selvinnyt jaloilleen ja nilkuttanut ratsunsa perään. Nyt hänellä on kuitenkin samanlainen olo kuin silloin maassa törmäyksen jäljiltä maatessaan. Hänestä tuntuu kuin hänet olisi paiskattu kovalla vauhdilla vasten jotain, mikä ei anna periksi ja mikä mahdollisesti lopulta ruhjoo hänet hengiltä.

Kapteeni tuijottaa eteensä velvollisuuksiensa kehän tiiviisti ympäröimänä, eikä uskalla liikahtaa paikoiltaan. Hänestä tuntuu, ettei hänellä ole suuntaa, mihin mennä. Jos hän toistaa rakkaudentunnustuksensa, niin minä varmasti hajoan, hän ajattelee. Pieniksi kappaleiksi… eikä minusta jää jäljelle mitään.

Monena päivänä hänellä on sellainen olo, että hänen velvollisuutensa ovat ainoa liima, joka pitää hänet kasassa. Jos hän päätyy rikkomaan niitä jonkin alempisäätyisen naisen kanssa… mitä hänelle sitten jäisi jäljelle? Hän ei voi vaatia minua vastaamaan hänen sanoihinsa.

//Ulkona sataa ensimmäistä kertaa kuukauteen. Katson sen oikeuttavan tällaiseen paatokseen.//

Ceratha nojaa tähän ja katselee kapteenin ilmeitä. Nainen hymähtää. "Tiedän joitakin asioita joita olet tehnyt, tiedän mitä sinulle pitää sanoa missäkin tilanteessa, osaan lukea jo ilmeitäsi ja tiedän asiat jotka ovat sinulle tärkeitä", Ceratha sanoo hiljaa ja rauhoittavasti. "Nyt et halua että tunnustan sinulle sen uudestaan jonka tunnustin äsken, koska se pelottaa sinua. Et tiedä mitä siitä seuraa, etkä tiedä mitä sillä tekisit", Ceratha jatkaa.

Nainen katsoo hymähtäen peittoa, edelleen nojaten Doniin. "Mutta eihän kukaan voi tuntea toista samalla tavalla kuin toinen itse. Minä haluaisin tuntea sinut niin, mutten voi jos et halua minua elämääsi", Ceratha jatkaa tuolla samalla rauhoittavalla ja pehmeällä äänellä.

"Tärkeintä on kuitenkin se, että haluan sinun ymmärtävän, etten vaadi sinulta mitään. Ymmärrän velvollisuutesi, ne ovat ne asiat jotka pitävät sinua enää koossa, en vie niitä pois. Ymmärrän jos et halua minusta naistasi, ymmärrän hyvin, sillä olemmehan aivan eri säädyistä. Enkä vaadi sinulta mitään. En rakkautta tai muutakaan. Minä vain toivoisin että voisimme olla edes ystäviä.. Mutta jos et halua enää nähdä minua niin voin jäädä pois tässä satamassa."

Miten ihmeessä naisesta onkaan kehittynyt noin ymmärtäväinen? Donilla on tunne, että tyypillinen toisen sukupuolen edustaja itkisi tässä vaiheessa jo vuolaasti, repisi hiuksiaan ja uhkaisi hypätä mereen. Ehkä olisi jopa helpompaa yrittää rauhoitella hysteeristä naista, joka pelkää hylätyksi tulemista. Tämä järkevä ymmärrys, jota Ceratha osoittaa, saa kapteenin tuntemaan olonsa entistä ikävämmäksi sen suhteen, mitä hän aikoo sanoa. Mitä hänen on pakko sanoa.

Tietenkään minä en voi tehdä hänestä rakastajatartani! Sellainen ei käy laatuun. Ei hänkään sellaista varmasti todella halua. Varmasti hän ymmärtää, että minun on nyt lähetettävä hänet nyt pois. Se, mitä äsken tapahtui, oli…

Se oli totta puhuen ollut erittäin miellyttävää. Hänestä tuntuu, ettei hänen ruumiinsa pistäisi lainkaan pahakseen, jos sellaista tapahtuisi uudestaan. Don alkaa äkkiä epäröidä, eikä saa sanottua lopullista tuomiota ääneen. Turha järkyttää häntä tällä erää enempää. Minäkään en halua puhua tästä juuri nyt. Minä voin hyvin kertoa hänelle aamulla, että hänen pitää mennä... Don pyyhkäisee hiuksiaan.

”Minä haluan, että sinä nukut nyt”, hän sanoo. ”Minun täytyy ajatella.” Hänen täytyisi ajatella myös sitä, miten on mahdollista, että nainen osaa lukea hänen käytöstään näin hyvin, aivan kuin he olisivat tunteneet toisensa iät ja ajat niiden muutamien viikkojen sijasta, jotka ovat kuluneet heidän ensimmäisestä kohtaamisestaan. Siinä on jotain, mikä häiritsee häntä. Hän ei ole tottunut siihen, että häntä ymmärretään.

Ceratha miettii viimeisiä sanojaan. Voin jäädä pois tässä satamassa.. Onko se todella niin? Mitä ihmettä hän tekisi tässä satamassa yksin? Minne hän menisi? Mitä hän- "Minä haluan että sinä nukut nyt", Don onneksi keskeyttää naisen ajatukset ja tämä katsahtaa kapteeniinsa. "Minun täytyy ajatella"

Nainen hymähtää helpottuneena ja nyökkää. "Kyllä Don.." Ceratha sanoo ja on jo irroittamassa otettaan. Mutta... hän epäröi ja lopulta kuitenkin pakottautuu sanomaan: "Hyväksyn kyllä päätöksesi, oli se mikä tahansa, mutta.. Mielelläni minä vielä jäisin laivalle kuin tähän tuntemattomaan satamaan yksin.."

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän suukottaa varovasti Donia poskelle. "Hyvää yötä, yritä sinäkin saada vähän unta". Ceratha irroittaa otteensa hitaasti Donista ja käy rauhallisesti makuulleen. Hän ei tajunnutkaan miten väsynyt oli.

Nopeasti nainen on nukahtanut. Kaikessa tyyneydessään ja kauneudessaan hän näyttää enkeliltä.

//Tämä alkaa olla tässä..? Ainakin Cerathan osalta. Minun puolestani tämän voisi lopettaa tähän ja tehdä uusi peli aamusta.. Vai jatketaanko aamu tässä samassa..?//

”Hyvää yötä”, Don vastaa. Hän katselee, miten Ceratha asettelee itseään vuoteelle. Varovaisesti hän käy makaamaan naisen viereen, jottei häiritsisi tämän nukahtamista. Nopeasti Cerathan hengitys tasaantuukin ja saa nukkujille tyypillisen syvän ja rauhallisen rytmin.

Hän on niin tasainen luonne, kapteeni pohtii ja katselee Cerathan rinnan kevyttä kohoilua vierellään. Paitsi silloin, kun hän tanssii. Kaikki ne tunteet…! Hänen ajatuksensa harhailevat takaisin hetkeen, jolloin hän ja Ceratha olivat niin lähellä toisiaan kuin kaksi ihmistä ylipäänsä voi olla. Hän kohottautuu kyynärpäänsä varaan ja katselee Cerathaa tarkemmin. Ääneti hän nojaa naisen puoleen ja painaa kevyen suudelman tämän poskelle. ”En minä halua, että sinuun sattuu”, hän kuiskaa nukkuvalle. ”Olen pahoillani.” Hän on niin kaunis ihminen. Kaikin tavoin.

Kaunis kuin enkeli.
Kaunis kuin langennut enkeli.

Don asettuu jälleen lojumaan Cerathan vierelle ja ajattelee seuraavaa aamua. Hän on varma siitä, ettei saisi unta, mutta naisen rauhallinen hengitys hänen vieressään saa hänet torkahtamaan. Don nukkuu unia näkemättä ja havahtuu seuraavan kerran vasta, kun ikkunasta suodattuva kuunvalo on jo vaihtunut aamuauringon säteiksi.

Ceratha näkee unta. Samaa unta jota hän on nähnyt monesti.

Ceratha havahtuu tuolilta. Hän katselee ympärilleen autioituneessa rakennuksessa. Missä hän on? Hän nousee ylös huojuen. Nainen ottaa tukea tuolista, maailma heiluu joka suuntaan ja häntä huimaa. Hän tuntee miehen käden olkapäällään. "Olen pahoillani menetyksestäsi", mies virkkoo tunteettomasti.

Ceratha kääntyy ja katsoo tätä, mutta miehen kasvot ovat tunnistamattomat sillä niitä varjostaa suuri musta huppu. "Mistä te puhutte?", Ceratha kysyy varovasti ja vetäisee olkapäänsä pois miehen käden alta. Samalla häntä taas huimaa kovasti ja hänen on pakko taas tukeutua tuoliin.

"Isästäsi ja äidistäsi, minä tapoin heidät", mies sanoo taas sävyttömästi ja ottaa askeleen lähemmäs. Cerathan silmät laajenevat ja hän katsoo täristen miestä. "Mi-Miksi?? Kuka sinä olet?"

"Minä olen yksinäisyys", mies naurahtaa ja samantien valuu lattialle, muuttuen mustaksi limaksi ja leviää pitkin lattiaa, ottaa kiinni Cerathasta ja vetää hitaasti tätä lattian läpi. Nainen itkee ja rimpuilee, huutaen vastalauseita kuuroille korville. Hän käännähtää ympäri etsiäkseen ulospääsyä, vartalonsa vajonneen jo syvälle mustaan limaan. Hän näkee oven, valoa ja ovella seisoo..

"Don.. auta.. älä jätä minua..", Ceratha mumisee unissaan ja tiukentaa otettaan Donin ympärillä. He ovat nukkuneet sylikkäin koko yön.

Siirtymä unesta valvetilaan tapahtuu nopeasti, kuin joku vetäisisi harson pois hänen kasvoiltaan. Don on koko ikänsä ollut enemmän aamu- kuin iltaihmisiä, eikä herääminen varhain tuota hänelle ongelmia. Hän räpäyttää silmänsä auki ja on saman tien tietoinen ympäristöstään ja siitä missä on – ja mitä on tapahtunut. Hän on havahtunut samasta sängystä kuuluvaan ääntelyyn. Nainen on yhä hänen vieressään ja hamuilee hänestä parempaa otetta. Hän on melkein yllättynyt, aivan kuin olisi olettanut, että Ceratha olisi yön aikana haihtunut kuin mereltä pimeän tultua nouseva usva, joka katoaa aamuun mennessä. Kaikki se, mitä edellisiltana on tapahtunut, tuntuu päivänvalossa kovin epätodelliselta.

Hetken kapteeni kuvittelee, että nainen on valveilla, mutta toinen vilkaisu tämän kasvoihin paljastaa, että mumina on lausuttu vielä unen vallassa. Hän koskettaa Cerathan käsivartta ensin kevyesti ja kun nainen ei heti havahdu, hän ravistelee tätä lujemmin. ”Herää, Ceratha”, hän sanoo. ”Hys, sinä näet vain unta.”