Mea culpa (K-15)

//CatNip, tseh tänne pelaamaan! (: //

”Kun kaartilainen juo
kun kaartilainen juo
tuopin silloin kuuluu olla pohjaton
Ja kaartilainen juo
ja kaartilainen juo
niin päivänpaisteen aikaan kuin alla kuutamon
Vaikk kaartilainen juo
vaikk kaartilainen juo
ei kellään saa olla olo turvaton
sillä
Kun kaartilainen juo
kun kaartilainen juo
on silloin aina riemu rajaton!”*

Oli vaikea sanoa, kuka ensimmäisenä alkoi laulaa, mutta kuka olikaan, hän sai nopeasti seuraa itselleen. Viisu alkoi haparoivasti ja puolisen sävelaskelta liian alhaalta, mutta voimistui jo parin tahdin jälkeen kunnon kuoroksi kun uusia ääniä liittyi mukaan. Kohta koko satama raikui kaartilaisten juomingeista kertovaa laulelmaa sellaisella voimalla, että äänet kuuluivat varmasti kauas yönmustalle merelle.

Kapteeni Donahue Keeble nojaa selkäänsä vasten satamavaraston harmaata ja säänpieksemää lautaseinää ja katselee kauempana laituriin kiinnitettyä Dankeria. Alus on valaistu koreasti lyhdyillä ja sen valot tuikkivat kutsuvasti. Laulusta päätellen miehistö nauttii olostaan. Kausi oli kohta vaihtumassa ja aluksen väki otti uutta vuodenaikaa vastaan perinteisin menoin. Vaikka Dankerin kuri on tiukka kuin sotaväessä, ei kapteenikaan voi mitään vanhoille perinteille ja perinteet sanovat, että uusi kausi pitää toivottaa tervetulleeksi kosteissa tunnelmissa. Kunhan merimiehet kallistelevat tuoppia riittävän ahkerasti ja kastelevat itsensä sisältäpäin, takaa tämä koko kaudeksi sen, etteivät he kastu ulkoapäin – toisin sanoen uskomuksen mukaan alus pysyy pinnalla ja purjehdusonni on myötäinen. Kyseessä on taikauskoinen perinne, mutta edes Don Keeble risteineen ja Raamattuineen ei ole saanut sitä muutettua. Totta puhuen hän ei ole kovasti yrittänytkään. Lähes puolitoista vuosikymmentä laivaston palveluksessa ovat juurruttaneet häneen joitain merimiesten tapoja, joita hän ei rohkene ryhtyä tuomitsemaan.

Donahue antaa päänsä vajota taaksepäin. Hänen takaraivonsa kopsahtaa kevyesti vasten varaston seinää ja hän tuijottaa mustalle taivaalle kuunnellen miehistönsä etäämmältä kantautuvaa hoilotusta. Koska tapa vaatii, hän on juonut puolet illasta heidän kanssaan ja onnistunut olemaan poikkeuksellisen sosiaalinen. Aluksi se otti koville, mutta muuttui parin tuopillisen jälkeen helpommaksi. Ennen kuin humaltuisi väkensä edessä kokonaan, hän on kuitenkin hienovaraisesti poistunut sivummalle ja jättänyt tilanteen alipäällystön käsiin. Kaikilla olisi mukavampaa, jos upseeristo ei vahtisi niin kovin tarkasti mitä tapahtuu, ja lisäksi hän tunsi tarvitsevansa laivan kannen sijasta kovaa maata jalkojensa alle. ”Niin päivänpaisteen aikaan, kuin alla kuutamon…”, kapteeni hyräilee – tai lähes mutisee – itsekseen ja on kiitollinen seinän rauhoittavasta tuesta takanaan. Kunhan saisi olonsa vakautettua, hän painuisi nukkumaan ja keräisi vasta aamulla laivansa ja sen miehistön kasaan.

//*EK ry:n laulukirja, san. Irodion Wädur af Carelen//

//Täällä ollaan :3//

Cerathaa varoitettiin jo tästä perinteestä aiemmin. Kun Ceratha tarkemmin muistelee, se saattoi jopa olla itse sir Keeble.
. . . Sir Keeble. Missäköhän hän nytkin oli?

Vaikka Ceratha kovasti on yrittänytkin saada kapteenin pois mielestään, on hän kuitenkin yhä enemmän tutustunut tähän kauden aikana ja sitä enemmän myös ihastunut. Hän ei voi käsittää miten tässä on käynytkin näin, muttei tavallaan ehkä haluaisikaan tehdä asialle mitään.

Ceratha suorastaan pakotetaan juomaan jonkun verran, jonka jälkeen tyttö lähtee sivummalle. Miehistölle on kehittynyt paha tapa läpsiä tätä persuksille tämän kulkiessa ohi, ties mitä he nyt humalassa keksisivätkään. Varsinkin ne kaksi kaverusta jotka Ceratha tapasi ensimmäisien joukossa laivaan astuessaan. Onneksi hän on sen verran suosittu ettei jää sen kaksikon kanssa ikinä yksin.

Nyt tyttö poistuu laivasta. Hiljaa alkaa hänellä tuopin sisältö nousta päähän ja häntä alkaa kovasti miellyttämään ajatus etsiä tuo herra kapteeni. Lopulta, hihittäen hän löytää kapteenin ja lähes kaatuu istumaan tämän eteen. "Hei kapteeni sir..", tyttö hihittää ja hymyilee. "Eikö teitä kiinnosta miehistönne seura? Minua ei ainakaan, he ovat minulle ilkeitä", tyttö sanoo kerralla koko totuuden ja käy makaamaan maahan jotta maailma ei heiluisi ihan yhtä paljon.

Donin taivaalle tuijottelu keskeytyy, kun alempaa, huomattavasti lähempää maata kantautuu hänen korviinsa tuttu ääni. Nyt ääni tosin ei ole aivan yhtä heleä kuin normaalisti, vaan somasti alkoholin pehmentämä. Kapteeni tunnistaa sen silti jo ennen kuin laskee katseensa alas tyttöön, joka on painunut kykkimään alas maahan hänen vieressään. ”Hei Ceratha”, hän vastaa ja katselee, miten nuori nainen oikaisee pitkin pituuttaan alas satamalaiturille. Hänen tekisi mieli varoittaa, että joku voi astua Cerathan päälle, mikäli tämä jää siihen lojumaan, mutta varoitus kuulostaan sen verran vähäjärkiseltä, että hän pysyttelee asiasta vaiti. Ehkä tyttö ennättäisi väistää, jos joku tulisi kohti.

Nainen miehistössä on aiheuttanut omat ongelmansa. Don on tietoinen siitä, että Cerathan perään on huudeltu ja vitsailtu sangen ronskistikin. Tätä ei tietenkään tehdä silloin, kun kapteeni sattuu olemaan kuulomatkan sisäpuolella, mutta hän tietää silti, että sitä tapahtuu. Hän on käskenyt miehistöä kohtelemaan Cerathaa siivosti, mutta miesten pitäminen aisoissa nuoren ja kauniin naisen läheisyydessä on lähes yhtä vaikeaa kuin seistä kädet levitettyinä villieläinten ja niiden riistan välillä. Hänen ei ole kuin auttanut toivoa, että Cerathaa kohtaan osoitettu mielenkiinto pysyy vitsailun ja vihjeiden tasolla.

Nuori ja kaunis, niin. Ceratha on itseoikeutetusti niitä molempia. Vaikka työ laivalla on ajoittain raskasta, on tyttö Donin mielestä siitä huolimatta alkanut kukoistaa Dankerilla, verrattuna siihen arkaan hahmoon, jonka kapteeni pelasti kauppamiehen käsistä. Silloin kun hänellä on muilta kiireiltään, huoliltaan ja pakkomielteiltään aikaa, hän huomaa ajoittain miettivänsä Cerathaa – tämän hymyä, silmiä ja… muitakin osia. Enää hän ei oikein jaksa niistä pohdinnoistaan kiusaantuakaan, sillä eihän kukaan tiedä, mitä hänen päänsä sisällä tapahtuu. Niin kauan kun hän pitää ilmeensä peruslukemilla hän voi miettiä mitä haluaa.

Kapteeni kyyristyy Cerathan viereen. ”Miksi he ovat sinulle ilkeitä?” hän kysyy myötätuntoisesti. ”Eihän sellainen käy päinsä.”

Ceratha miettii hiukan samaa asettuessaan makaamaan siihen mutta sen verran selväjärkinen hän on että tajuaa olevansa tien sivussa eikä esimerkiksi vaarassa jäädä kärryjen alle.

Heilunta rauhoittuu vähän kun pysyy aloillaan. Ceratha sulkee silmänsä ja huokaisee syvään. Kun hän avaa silmänsä niin on jo helpompi olla. Hänellä vain on kauhean kuuma. Miksi ihmeessä naiset pitävät näitä tukalia alusasuja? Mitä ideaa tässä on? Tyttö sitä miettien leikkii kaula-aukollaan.

Hän hymyilee kun kapteeni tulee kyykkyyn hänen ylleen."No kun siis, he läpsivät minua persuksille ja pakottivat juomaan.." Ceratha sanoo murheellisesti ja hänen hymynsä laskee. "En minä ymmärrä, enhän minä edes ole niin kaunis tai mitään.." Ceratha mutisee ja nousee istumaan. "Mutta sinä olet minulle hurjan kiltti Don.. Voinhan sanoa Doniksi? Donahue on hieno nimi mutta se vain on niin kamalan pitkä.." Ceratha hihittää ja venyttelee paljastaen muotonsa kaikessa täydellisyydessään.

Jostain kantautuu musiikkia ja Ceratha alkaa keinumaan hiljalleen sen tahtiin. "Sinä et ole ikinä nähnyt minun tanssivan Don.." Ceratha tajuaa ja hymyilee. Sitten hän nousee ylös innostuneesti. "Haluatko sinä nähdä kun tanssin Don?"

Kovinkaan moni ihminen ei sinutellut häntä. Perheenjäsenet tietenkin, ja jotkin samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat henkilöt, joista suurimman osan hän on tuntenut nuoruudestaan saakka. Lisäksi on muutamia upseeritovereita, joiden kanssa hän on siirtänyt tittelit syrjään. Hyvien käytöstapojen mukaista ei kuitenkaan ole torjua kenenkään naisen ehdottamia sinunkauppoja ja tässä tilanteessa etunimeltä puhuttelu tuntuu suorastaan luontevalta. ”Sinä… tuota… Don käy hyvin”, Keeble sanoo ja tulee yllättyneenä siihen tulokseen, että se tosiaan sopii hänelle. Hänhän on itse kutsunut Cerathaa koko ajan Cerathaksi ja jättänyt neidittelyt sivuun. ”Jos haluat. Harva kutsuu minua Donahueksi muutenkaan. Isäni lähinnä.” Harva kutsui häntä muuksi kuin kapteeniksi, tai herraksi. Toisinaan on mukavaa kuulla oma nimensä jonkin toisen sanomana. Se saa hänet tuntemaan olonsa enemmän siltä kuin hän olisi olemassa yksilönä, ei vain jonkin sotakoneiston tunteettomana osasena.

Hän ei silti ole ensin aivan varma haluaako nähdä Cerathan tanssivan. Ajatus tuntuu jotenkin levottomuutta herättävältä, sellaiselta, jolla on ikäviä seurauksia. Osa hänestä huomauttaa, että olisi kaikkien kannalta paljon parempi, mikäli he kaksi nyt poistuisivat paikalta ja menisivät nukkumaan. Silloin he varmasti voisivat katsoa toisiaan silmiin vielä seuraavanakin päivänä.

Toisaalta pieni tanssiesitys ei sinällään voi olla kovin paha asia… Ceratha tanssisi hetken ja sitten hän katsoisi, että nainen pääsee turvallisesti vuoteeseensa. Cerathan vartalo on hyvin esillä tämän lojuessa maassa. Rinnat kohoavat kauniina kumpuina vasten mekon kireää miehustaa. Tytön tanssi olisi varmasti kaunista. ”Ole hyvä vain”, kapteeni sanoo. Hän istuutuu varovaisesti paremmin maahan ja nojaa selkänsä uudestaan vasten varaston seinää voidakseen paremmin katsoa luvassa olevaa esitystä. Samalla hän miettii sitä, mitä Ceratha sanoi miehistön käytöksestä. ”Sinun pitää kertoa, ketkä sinua ovat kiusanneet”, hän toteaa ja pyyhkäisee jonkun tumman hiussuortuva silmiltään. ”Minä teen siitä lopun.”

Ceratha nyökkäilee kun Don sanoo että nimitys Don käy. "Se on hyvä. Kapteeni tai sir on niin.. kylmä nimitys", Ceratha hymyilee ja oikoo mekkoaan.

Tyttö ilahtuu kovasti kun Don suostuu tanssi esitykseen. "Tulet varmasti pitämään siitä! Teen parhaani!" Ceratha sanoo innoissaan. Ceratha on juuri aloittamassa kun Don sanoo kiusaamisesta. "Olet minulle niin kiltti Don", tyttö hymyilee ja polvistuu tämän eteen. "Olet niin ihana, ei ihme että olen ihastunut sinuun", tyttö lavertelee taas totuuden kuin se olisi maailman luonnollisin asia ja suukottaa tätä poskelle. Sitten hän taas nousee ylös.

Kappale vaihtuu juuri sopivasti Cerathan tanssille. Tytön vartalo lähtee liikkeelle. Jokainen liike on kuin olisi tarkkaan harkittu ja hyvin sulava ja notkea. Tyttö taipuu kokonaan taakse, nousee nopeasti ylös, tekee muutaman piruetin ja heittää jalan ilmaan niin että mekon helma liehuu. Tyttö tekee taas muutaman pyörähdyksen käsien sulavien liikkeitten saattelemana ja antaa lantionsa liikkua mukana. Sitten hän valuu spagaattiin. Cerathan tanssi on viettelevää ja seksikästä, erilaista kuin yleensä. Suorastaan lumoavaa katseltavaa. Tytön kauneus on eduksi tässäkin ja hänen muodokas vartalonsa tuntuu kuin huutavan kosketusta. Miten pelkkä tanssi voi olla niin kiihoittavaa?

Don pyyhkäisee sormenpäillään poskeaan, jota Ceratha suukottaa. Hän vilkaisee kättään kuin olettaisi näkevänsä siinä jotain poikkeavaa. Kenties keijupölyä tai muuta vastaavaa ylimaallista kimalletta. Tarkoittaako hän tosiaan sitä, mitä sanoo? Onko hän ihastunut minuun? hän kyselee itseltään hädin tuskin kuulemaansa uskoen. Lapsellista ihastusta, hän vastaa itselleen. Minä olen yli vuosikymmenen vanhempi kuin hän. Minä olen aikuinen ja hän hädin tuskin muuta kuin lapsi. Hän on varmasti vain kiitollinen minulle. Ehkä hän pitää minua kuin vanhempana veljenään…

Sisimmässään hän tietää, ettei se ole totta. Veljen tai holhoojan edessä ei tanssittaisi sillä tavalla kuin Ceratha nyt tanssii, eikä kapteeni myöskään tunne mitään veljellistä Cerathaa kohtaan. Tyttö on perin pohjin hämmentänyt häntä, vaikka hän on yrittänyt olla piittaamatta asiasta. Joskus kun hän ei ole saanut unta, vaan on lojunut vuoteessaan ajatukset harhaillen, hän on alkanut ajatella tyttöä. Sellaisina hetkinä ei edes rukousten esittäminen kaikille pyhimyksille ja Jumalan äidille ole rauhoittanut hänen mieltään.

”Mitä minä teen sinun kanssasi, Ceratha?” hän kuiskaa ja katselee, miten tyttö tanssii hänen edessään notkeasti ja aivan liian viettelevästi.

Ceratha on yleensä hyvin varovainen ja nöyrä. Humalassa hän on melko suorapuheinen ja lavertelee helposti kaikki salaisuutensa. Jos häneltä nyt kysyttäisiin mitä mieltä hän on kapteenista, hän varmasti kertoisi kaiken.

"Hänen silmänsä.. komeus ja tuo.. kuri" Ceratha oli joskus ajatellut saamatta ajatuksiltaan unta. Jokin kapteenissa veti häntä kovasti puoleensa, eikä hän ymmärtänyt mikä. Hän piti itsekkin ihastumistaan lapsellisena, ei sellaisena mitä hän normaalisti tekisi ja mikä olisi järkevää. Mutta päivä päivältä hän vain ihastui kapteeniin entistä enemmän, ihan janosi tämän seuraa ja ei saanut edes unta kunnolla jos tämä oli koskettanut tätä. Niin retkahtanut tyttö parka oli. Hän ei voinut mitenkään pistää vastaan sille mitä tunsi miestä kohtaan.

Ceratha sitä ajatellen tanssii kapteenille. Pian laulu loppuu ja Ceratha pyörähtää kerran, niiaa ja valuu aivan kapteenin eteen, niin lähelle että tytön kädet nojaavat maahan Donin suoriksi oikaistujen jalkojen molemmin puolin. Hennosti huohottaen hän tyytyy katsomaan maata. Tytön yrittäessään tasata hengitystään, tämän rinnat kohoilevat hengityksen mukana. Ceratha on tyytyväinen itseensä. Hän huomasi että kapteeni katsoi tätä ja ilme ei ollut syyttävä kuin silloin kun kapteeni piti jotain epäsoveliaana. "Piditkö tanssistani Don..? Annoin kaikkeni.." tyttö naurahtaa ja vetää valahtaneen otsatukkansa pois jumalaisen kauniilta kasvoiltaan.

Tosiaan, tyttö on alkanut kukoistamaan Dankerilla. Vaikka häneen kohdistuu härskiä pilkkaa, on tyttö ruvennut hymyilemään tuota hymyä johon kapteeni on mieltynyt. Lisäksi hänen muotonsa ovat saaneet sellaista täyteläisyyttä takaisin että tytöstä on muodostunut vieläkin kauniimpi jos mahdollista. Silti tyttö ei sitä itse tiedosta. Hän ei ymmärrä pilkkaa ja sitä että joku voisi mieltyä hänen ulkomuotoonsa. Tosin nyt hän ei ole siinä kunnossa ymmärtääkseen.

Tyttö purskahtaa nauruun. "Olen säälittävä.. Ajattelen sinua jatkuvasti Don ja en uskalla sanoa sinulle siitä mitään. Enkä edes ymmärrä miksi olen niin retkahtanut sinuun.." Tyttö hihittää ja korjailee hiuksiaan nyt istuen. "Olen tullut siihen tulokseen että se liittyy varmasti komeuteesi ja tuohon miehekkääseen dominoivaan persoonaan. Lisäksi minusta on aina tuntunut siltä että sinulle tekisi hyvää saada joku jolle purkaa tunteita. Pidät aivan liikaa asioita itselläsi ja se tekee teistä hitusen vainoharhaisen sir.." tyttö hihittää ja lavertelee kaiken sen mitä on pitänyt kauden sisällään kuin vettä vain. "Vaikka kyllä minä tiedän etten ole mitenkään nätti tai edes mukava ja pelkkä piika, eikä tuollainen komea aatelisherra varmasti ole minusta kiinnostunut" tyttö sanoo ja huokaisee kuin olisi itselleen puhunut.

Jos hän olisi täysin selvä, tai jos hänelle juttelisi kuka tahansa toinen tyttönen, Keeble pitäisi tälle välittömästi tiukan puhuttelun siitä, mitä aikuisten ihmisten on soveliasta sanoa toisilleen. Toki joskus käy niin, että ilman omaa syytään ihastuu johonkuhun, mutta mikäli tilanne on mahdoton, ei tunteita pidä ilmaista mitenkään. Ne kuolevat kyllä itsekseen huomion puutteeseen, eivätkä pienet sydänsurut ole koskaan ketään tappaneet. Mahdottomaksi tällaisen tilanteen puolestaan tekee jommankumman osapuolen avioliitto, tai toisiaan vastaamaton säätytausta. Aatelismiehenä kapteeni voi valita tulevan ihastuksensa kohteen vain hyvin tarkasti rajatun naispiirin joukosta, eikä hänen juuri pidä olla tekemisissä muiden naisten kanssa.

Tällaisista asioista Don varmasti puhuisi, mikäli hän olisi oma itsensä. Nyt hän vain kuuntelee Cerathaa hiljaisena. Hän ei ennen ole kuullut vastaavia tunnustuksia, ei ainakaan vakavasti otettavia sellaisia. Hänellä on naisten vartaloista jonkin verran kokemuksia – kokemuksia, jotka useimmiten ovat jälkeenpäin jättäneet hänet kylmäksi – mutta toisen sukupuolen tunnemaailma on hänelle vierasta maaperää.

Onko hän tosissaan? Ehkä tämä on jonkinlaista pilailua. Kapteeni katselee Cerathaa, tämän rinnan kohoilua äskeisen tanssin jälkeen. Ei, kyllä hän vaikuttaa vilpittömältä. Mitähän tapahtuisi, jos minä ottaisin hänet mukaani ja lähtisin kaupungista? Kävelisin ulos kaupungin porteista ja pois tästä kaikesta. Jättäisin taakseni laivan ja vartijat ja kaikki nämä velvollisuudet. Hän sulkee silmänsä välttääkseen hetkeksi näkemästä Cerathaa lähellään ja huoahtaa raskaasti, aivan kuin hänen olisi vaikea hengittää. Hän on tiukasti erilaisten velvollisuuksiensa kahlitsema, eikä niistä niin vain irtauduta, ei edes ajatuksissa. Hän ei koskaan kävelisi ulos tästä elämästä, jonka on valinnut itselleen – ja joka on valittu hänelle.”Sinä olet juonut liikaa”, hän toteaa uupuneesti ja avaa silmänsä katsoen tytön viehättäviä kasvoja. ”Aamulla sinä et muista noista puheista enää mitään. Tulehan Ceratha, minä vien sinut nukkumaan. Laivalla on tänä yönä varmasti normaalia levottomampaa, joten voit saada minun vuoteeni. Minä en muutenkaan ole kovin väsynyt.”

Hän tarttuu Cerathaa käsivarresta auttaakseen tämän jaloilleen. Hän tuntee pulssinsa nopeutuvan koskettaessaan tytön kättä. Hän haluaisi kertoa Cerathalle, että tämä pitää itseään turhaan mitättömän näköisenä, kun todellisuudessa on varsinainen kaunotar – mutta sellaisia asioita ei sanota puoliksi tuntemattomille naisille. Kapteenin säädyssä mistään ei yleensä sanota mitään kenellekään. Hän pyyhkäisee hiuksiaan ja nousee seisomaan vetäen Cerathan mukanaan. Hänestä tuntuu, että jossain hänen sisällään jokin ruuvi kääntyy jälleen kierrosta tiukemmalle. Jonain päivänä tämä jatkuva vaitiolo varmasti veisi häneltä hengen.

Ceratha hihittää kun kapteeni sanoo antavansa sänkynsä tälle. "Mutta Don, missä sinä nukkuisit? Jos et kerran välitä tunteistani ja et tunne samoin niin tuskin sinä minun vieressänikään nukut..". Tyttö antaa Donin vetää ylös ja mukaansa. "Don.. tulet vielä hulluksi jos et voi sanoa minulle suoraan että vihaat minua ja olen vaivaksi.." Ceratha hihittää mutta sanoo kaiken niin vilpittömästi. Kapteeni varmaankin vihaa tätä kun ei kehunut tanssiakaan ja puhuu niin vähän.

"Mutta.. On ihanaa kun sir kapteeni pitää minusta huolta. Moni muu mies olisi voinut vain raiskata minut ja jättää siihen... Mutta ei Don." tyttö hihittää ja antaa Donin vetää häntä mukaansa. "Vaikka minusta tuntuukin ettei seksi teidän kanssanne tuntuisikaan niin pahalta.." tyttö hymähtää.
"Anteeksi, kapteeni varmasti pitää minua kamalana huorana, olen pahoillani.. Mutta.. jos olisin saanut päättää niin olisin vieläkin neitsye.." Ceratha sanoo haikeasti. Se on totta. Hän ei kertaakaan ole halunnut seksiä vaan hänet on väkivalloin pakoitettu siihen. Hän on monesti surrut niitä kertoja eikä siitä ole puhunut muille, mutta nyt humalassa Don saa varmasti selville yhtä sun toista tästä.

//Ja nyt lisätään puita tuleen.... ;D//

Yhtäkkiä Ceratha tuntee kun hänet vedetään Donin otteesta pois jonkun syliin. Ennenkuin tyttö ehtii pistää vastaan, hänen mekkonsa revitään pois päältä ja se lentää komeassa kaaressa mereen. "Älkää olko ilkeitä..!" Ceratha parahtaa ja rimpuilee. Hän saa käännyttyä kannoillaan ja huomaa että ilkeitä hänelle ovat juuri se kaksikko jota hän niin kovasti kammoksuu. Tytön hämmennyksen aikana miehet saavat tästä taas otteen ja alushameet pois. Nyt Cerathalla on enää päällään kaunis valkoinen alusvaatekorsetti joissa on samassa myös rintaliivit, valkoiset alushousut, valkoiset sukkanauhat ja pitkät valkoiset sukat. Hän rimpuilee pois miehiltä ja lyö sitä pahempaa, vaaleampaa kaksikosta, avokämmenellä poskelle. Ceratha pistää kyllä vastaan jos häntä yritetään riisua keskellä satamaa.

//Hohoo, nythän menee mielenkiintoiseksi.//

”Minä nukun jossain muualla”, Don mumisee. Hän luovuttaisi kernaasti vuoteensa Cerathalle ja vetäytyisi itse jonnekin keräilemään ajatuksiaan takaisin siihen siistiin järjestykseen, jossa ne yleensä ovat. Kenties hän antaisi periksi ja päätyisi juomaan koko loppuyöksi. Tietyssä humalan asteessa hänen olonsa yleensä helpottuu, vaikka ongelmana on se, että silloin hän myös ajautuu tilanteisiin, joita hänen olisi parempi välttää. Hän punehtuu hieman, kun Ceratha alkaa puhua seksistä. Jos se suinkin kävisi järkevästi päinsä, hän tässä vaiheessa pakenisi paikalta – ei suinkaan sen takia, että tytön sanat niin kovin järkyttäisivät hänen mieltään, vaan sen takia, mitä ne saavat hänet haluamaan. Cerathan oman turvallisuuden ja siveyden takia olisi parasta, että kapteeni pian pääsisi eroon tästä, jottei kiusaus käyttää tilannetta hyväksi kasva liian suureksi. He molemmat katuisivat sitä myöhemmin. Hän tietää, että he katuisivat!

”Äh, en minä sinua vihaa, mutta ole nyt jo Jumalan tähden hilj…” Hän ei ehdi pitemmälle, kun Ceratha äkkiä napataan hänen käsistään. He ovat seisseet satamavaraston seinustalla hämärässä, kapteeni lähempänä seinää ja sen tummaa varjoa. Ceratha on ollut juuri räystään reunan ulkopuolella kuunvalossa, helposti tunnistettavana hahmona. Miehet, jotka ovat käyneet hänen kimppuunsa, ovat nähneet, että Cerathalla on jotain herraseuraa, mutta eivät ole tunnistaneet henkilöä kapteenikseen.

”Kuule, kuule Ceratha, ei sinun tarvitse itseäsi vieraille kaupata”, vaalea mies nauraa. Hän on sangen humalassa. ”Löytyyhän täältä tuttujakin.” Naisen hame lähtee yltä kangas risahdellen ja tulee viskatuksi huolettomasti mereen. Ehkä jokin merihaltianainen löytäisi sen sieltä ja ilahtuisi ikihyviksi. ”Kai sinä annat kavereille alennusta?” Hänen kätensä siirtyy päättäväisesti Cerathan rinnalle ja puristelee sitä kovaotteisesti. Hän vilkaisee Keeblen suuntaan. ”Kuules tyyppi, häivy hyvänsään aikana ja etsi itsellesi jokin toinen huora, jos et halua ikävyyksiin. Me olemme vartijoita ja voimme heittää sinut tyrmään, jos ryhdyt hankalaksi!”

Kapteeni astahtaa lähemmäs niin että hänet tunnistaa. ”Päästäkää irti hänestä”, hän sanoo hiljaa. Hän on sen verran vihainen miesten käytöksestä, että saa hädin tuskin puhuttua. Matruusit tuijottavat häntä silmiään uskomatta. ”No voi sun saamari”, tummempitukkainen ähkäisee, mutta vaalea kaveri on sen verran kännissä, ettei häntä noin vain pysäytetä. Hänen otteensa Cerathasta on luja. ”Ohoh… sinullahan riittää asiakkaita”, hän sanoo Cerathalle ja vilkaisee sitten Keebleen. ”Kaipa herralla on etuoikeus tähän huoraan, mutta me haluamme sen kyllä sitten jälkeenpäin”, hän julistaa.

Ceratha ei voi mitään sille että mekko lähtee. Hän on katkera, nyt on kuitenkin jo juuri kylmäkausi ja hän ei halua että tulee kylmä. "En myy itseäni! En halua! Kapteeni vain vie minut nukkumaan!" Ceratha rimpuilee ja melkein itkee.

Miehen puristelu tekee kipeää ja tyttö inahtelee hädissään. Hän haluaa vain pois, se tuntuu aivan sanoinkuvaamattoman kamalalta. "Sanoin jo, en anna alennusta kun en myy mitään! En halua!" tyttö yrittää huutaa miehelle joka taas huutaa kapteenille, hätistellen tätä saaliinsa luota pois.

Kapteenin sanat tuovat Cerathalle turvaa. Hän katsoo kapteeniin anovasti ja inahtaa taas kun mies pitää niin lujasti kiinni. "Mi-minuun sattuu.." Ceratha sopertaa itkuisena ja puristaa silmiään kiinni.

”Kaipa herralla on etuoikeus tähän huoraan, mutta me haluamme sen kyllä sitten jälkeenpäin”, mies julistaa. Ceratha katsoo kapteenia ja on siinä ja siinä ettei tyttö jo itke. Häntä sattuu kovasti, melko herkkä kun hän on, hänellä on jo kylmä kun mekko heitettiin pois ja häntä ahdistaa aivan kamalasti. "Don.. sir... Kapteeni.. Ole kiltti.. Annan teille ihan mitä vain pyydätte jos ette anna minua heille.. Olkaa kiltti sir.. Minua pelottaa.." Ceratha tärisee ja yrittää kiemurrella miehen tiukasta otteesta. "En minä mikään huora ole.. En halunnut silloin siellä varastossa, enkä halua nytkään sänkyyn kanssanne.."

Nuoret miehet eivät joko ymmärrä, että Ceratha on aidosti hätääntynyt, tai sitten he eivät piittaa siitä. Naisten ei tarkoittaa monesti kyllä, ja tällaiset turhat temppuilut ovat vain näytöstä. Eihän kukaan neito olisi alun pitäenkään hankkiutunut kahden kesken jonkun miehen seurassa sataman nurkkaan, ellei sitten myydäkseen tavaraansa. ”Pää kiinni”, vaaleampi mies sanoo Cerathalle, kun tämän inahtelu alkaa harmittaa häntä.

Kapteeni siirtyy väliin ja vääntää nuoren kännikalan otteen irti Cerathan kädestä rautaisella päättäväisyydellä. ”Niin, minulla tosiaan on etuoikeus…” hän sanoo irrotellessaan miehen sormia. ”…tähän”, hän lopettaa ja vetäisee nuorukaista nyrkillä kasvoihin. Tämän nenästä kuuluu tyydyttävä rusahdus ja blondi horjahtaa taaksepäin. Osa Keeblestä on itsekin yllättynyt aggressiivisuudestaan, sillä vaikka hän uskoo ankariin rangaistuksiin, hän ei ole sitä tyyppiä, joka ryhtyy epämääräisiin nyrkkitappeluihin. Normaalisti hän antaa määräykset mahdollisista kurinpalautuksista samanlaisella kiihkeydellä kuin keskustelisi päivän säästä. Se, mitä tytölle tehtiin, meni vain yli hänen sietokykynsä. ”Häipykää minun silmistäni, älkääkä enää näyttäytykö lähellä laivaani! Teidät kaksi on erotettu miehistöstä ilman palkkaa. Saatte kiittää onneanne, että selviätte näin vähällä.”

Vaalea matruusi suoristautuu ja pyyhkii nenästään valuvaa verta kasvoiltaan. Kapteeni pohtii aikovatko nuoret kaverit luovuttaa näin helposti, vai tekisivätkö nämä todella jotain harkitsematonta.

"Pää kiinni", mies sanoo ankarasti. Ceratha tärisee ja katsoo maahan kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan. Hän ei uskalla sanoa sanaakaan enää miehelle. Raiskattaisiinko hänet nyt..?

Ceratha helpottuu kun kapteeni tulee luo. Miehen käsi on tiukasti kiinni ja sormet ovat jättäneen punaiset jäljet naisen käsivarren ympärille. Ceratha saa sätkyn kun kapteeni lopulta lyö miestä nyrkillä. Inhottava ääni kertoo että miestä on varmaankin sattunut, mutta päästipähän irti. Tyttö tulee peloissaan kapteenin selän taakse, pitäen tästä kiinni ja itkien hiljaa tätä vasten. "Don kiltti.. mennään.. minua pelottaa.." tyttö sopertaa. Jos miehet hyökkäisivät Donin kimppuun, Ceratha ei tiedä pärjäisikö Don heille. "Älä erota heitä nyt.. Keskustele asiasta aamulla.. ole kiltti Don.. Minun vuokseni.. kiltti.." Ceratha sopertaa ja ottaa kapteenin kädestä kiinni. "Anna heidän pitää vielä työpaikkansa toistaiseksi.. mennään nukkumaan.. aamulla voit miettiä mitä teet.."

Tytön sanoissa on järkeä. Aamulla kun miehet ovat selvinneet, heidän kanssaan voisi keskustella ja heidät voisi silloin erottaa helposti. Tässä tilanteessa heidän erottaminen ilman palkkaa ja lyönnin jälkeen saisi miehet helposti aggressiivisiksi ja tappelun haluisiksi. Niin kauan kuin Don vielä olisi heille kapteeni sir niin he eivät tekisi mitään, vaan antaisivat asian olla.

Ceratha tärisee ja katsoo molempia osapuolia jotka on saanut hiljaisesti katselemaan toisiaan. Miehet varmasti antaisivat asian olla jos saisivat pitää työnsä. Nälänhädän alla oli vaikeaa saada töitä, saati sitten rahaa.

"Don.." Ceratha sanoo vielä hiljaa ja pitää hellästi tämän kättä omissaan. Kyyneleet valuvat pelosta tytön poskia alas ja hän tärisee kylmästä. Hän toivoo ettei kapteeni tee mitään harkitsematonta, tai vaikka agressiivisuudessaan lyö tai tee tälle jotain, kun tämä kuin haluaisi pitää miehet laivalla ja yrittää pistää vastaan tämän häntä ylemmän säädyn omaavan herran päätökselle. Vaikka se olisikin hänen parhaakseen. Ceratha toivoo hartaasti että vain pääsisi nukkumaan ja voisi huomenna unohtaa kaiken mitä nyt tapahtuu.

Don arvelee, että pakkotilanteessa hän kyllä pärjäisi näille kahdelle kaverille. Hänellä on takanaan lapsuudesta alkanut koulutus armottomaan väkivaltaan, jota aatelin piirissä hienosti kutsutaan kyvyksi puolustaa maataan ja heikompiaan. Toisaalta miehiä on kaksi ja he ovat huomattavasti nuorempia. Kapteeni on vasta kolmenkymmenen, mutta hän tietää, että reaktionopeudessa ja ketteryydessä hän on alkaa jo auttamatta jäädä toiseksi.

Ceratha puristaa hellästi hänen kättään kasvot kyynelistä kostuneina. Keeble vilkaisee tyttöön ja sitten matruuseihin, jotka eivät ole vielä liikkuneet paikalta. Hän ei ole huolestunut omasta puolestaan, mutta hän ymmärtää, että tyttöä pelottaa. Mitä nopeammin tilanne olisi tältä erää ohitse, sitä parempi. Hänestä ei ole helppo antaa periksi Cerathan pyynnölle, mutta lapsiparka pitäisi saada pois laiturilta. ”Hyvä on”, hän murahtaa vihaisesti. ”Jos rohkenette tulla eteeni huomenna, niin minä voin kuunnella, miten te selitätte tämän häpeällisen käytöksenne. Menkää selvittämään päänne.” Don kääntyy Cerathan puoleen ja riisuu ripeästi tumman, hopeanappisen takkinsa. Hän kiertää sen tytön ympärille niin että se verhoaa tämän vartalon hartioista pakaroihin. Hän myös jättää toisen kätensä Cerathan hartioiden ympärille ja lähtee taluttamaan tätä laivaa kohden. Nuoret miehet väistävät hitaasti heidän edestään, mutta väistävät kuitenkin. Keeble saattaa tuntea heidän tuijotuksensa takaraivossaan. Hän puolittain odottaa, että heitä heitettäisiin kivellä, mutta mitään ei tapahdu.

Hänen kättään kihelmöi. Hän ei tajunnutkaan miten lujaa oli matruusia lyönyt. Hänen on pakko myöntää, että se jonkin verran helpotti hänen oloaan yleisestikin.

Ceratha huokaisee helpotuksesta kun Don suostuu hänen anomukseensa. Hämmentyneenä hän ottaa miehen takin vastaan ja pitää sitä tiukasti ympärillään. Heidän kävellessään miesten ohi, tyttö pyyhkii kyyneleitä pois välttääkseen katsekontaktin miesten kanssa. Onneksi kaksikko jättää asian siihen, kuten Cerathan vaisto sanoikin, eivätkä lähde perään tai haasta riitaa.

Donin käsi lepää tämän ympärillä, miehen viedessä tätä rauhallisesti laivalle. "..Olen niin pahoillani että minusta on taas vaivaa.." Ceratha sopertaa pettyneenä itseensä. "Olet aivan ihana minulle Don kun jaksat huolehtia minusta vaikka en olekkaan niin tärkeä ja teillä on varmasti parempaakin tekemistä.." tyttö jatkaa ja katsoo maahan.

Don on aina siinä lähellä. Aina pelastamassa tätä. Aina. Miksei Cerathasta voisi olla jotain apua Donille joskus? Tottakai he ovat jutelleet paljon ja tyttö on kuunnellut miehen jokaista sanaa, muistaa kaikki tärkeät asiat ja tietää jo mitä kannattaa kapteenille vähän sanoa missäkin tilanteessa. Silti.. Miksei hän osaa tehdä muuta kuin sanoa "kiitos" vaikka yhtälailla kapteenikin kaipaisi pelastusta? Miksei Ceratha pysty pelastamaan Donia tämän yksinäisyydeltä?

". . . Miten voin koskaan korvata tämän kaiken sinulle..?" hän kuiskaa hennosti. ".. Miksen saa sinua käsittämään että voit luottaa minuun ja et ole enää yksin?" tyttö pysähtyy ja katsoo kapteenia silmiin. "Tiedän ettei se merkitse sinulle paljoa, mutta haluan että kun sinua taas ahdistaa yöllä etkä saa ahdistukseltasi unta.. Tule herättämään minut niin sinun ei tarvitse olla yksin", tyttö sopertaa ja katsoo pois. Miten hän toivookaan että hän voisi iskeä Donin sydämeen samalla tavalla kun Don iski Cerathan sydämeen.

Hellästi hän ottaa Donia kädestä ja katsoo käsiä kuiskaten. "Tiedän että sinulla on velvollisuuksia.. Mutta se ei tarkoita että sinun täytyy pysyä vaikeuksistasi vaiti kunnes tulet hulluksi.. Tiedän paremmin kuin kukaan miltä se tuntuu.."

Don seisahtuu Cerathan pysähtyessä ja kääntyy tämän puoleen. Tytön hento kuiskailu on hyvin puoleensavetävää. Hän kuuntelee enemmän tämän äänensävyä kuin sanoja. Hän uskoo, että voisi pitää siitä, jos tyttö istuisi iltaisin juttelemassa hänelle. Ehkä hän alkaisi nukkua öitään hieman paremmin.

Kapteeni irrottaa hellävaroin kätensä Cerathan otteesta ja silittää tämän hiuksia. Hän ei usko, että tyttö ymmärtää mitä puhuu. Vaikka äskeinen säikähdys on tuntunut selvittävän tämän päätä, on Ceratha Donin mielestä edelleen edesvastuuttomassa tilassa. Hänkin on varmasti hyvin yksinäinen, kapteeni miettii. On poikkeuksellista, että hän alkaa pohtia sitä, mitä joku muu tuntee, mutta Cerathan tapauksessa hän haluaisi edes yrittää ymmärtää tämän olotiloja. Hän kaipaa vain jotakuta. Luultavasti ketä tahansa. Donin sormet solahtavat Cerathan tuuheiden hiusten lomaan ja hän taivuttaa tytön päätä kevyesti taaksepäin. Ehkä minäkin tarvitsen vain... jonkun.

Hän katselee tytön huulia, jotka näyttävät pehmeiltä ja puoleensavetäviltä. Sitten hän pysähtyy epäröimään. He ovat edelleen julkisella paikalla, lähellä laivan laskusiltaa. Vaikka yö on pimeä, on alus valaistu ja monet ovat juhlinnan jäljiltä vielä valveilla. Hän irrottaa otteensa Cerathasta ja astahtaa kauemmaksi. ”Ei tässä”, hän sanoo. ”Meidän… meidän täytyy puhua, mutta tehdään se minun hytissäni.” Heidän pitäisi selvittää välinsä kunnolla, sillä asiat eivät voisi jatkua näin. Hänen pitäisi tehdä Cerathalle selväksi millaista käytöstä hän tältä jatkossa odottaa… jos hän suinkin tietäisi sen itse. Tytön sanat jäävät pyörimään kapteenin mielessä tämän tarttuessa Cerathan käteen ja johdattaessa Dankerille. ’Et ole enää yksin…’ Hän uskoisi sen hyvin mielellään.

//Minä revin täällä taustalla hiuksiani ja huutelen, että 'suutele jo sitä tyttöä', mutta Don on niiiiiin hidas...//

//Mäkin olin jo tossa "Donin sormet solahtavat Cerathan tuuheiden hiusten lomaan ja hän taivuttaa tytön päätä kevyesti taaksepäin" kohdassa sillee et "jes.. jeeees..." ja sitte DAMN :'D on tullu muuten super-paljon kirjoitettua lyhyessä ajassa :3//

Ceratha haluaisi että Don avautuisi tälle. Kertoisi mikä häntä vaivaa, sen sijaan että aika ajoin Ceratha huomaa tämän silmistä kuinka tämä haluaisi vain hetkeksi hypätä mereen ja antaa asioitten olla. Tyttö päästää käden helposti menemään ja katsoo sivulle. Voisiko hän vielä lisätä jotain äskeiseen?

Donin käsi alkaa hellästi silittämään tämän hiuksia. Ceratha sulkee silmänsä ja vain nauttii. Hän ei pistä lainkaan vastaan sille että miehen käsi sukeltaa hiusiinsa ja vetää päätä hiukan taaksepäin. Se tuntuu lähinnä hyvältä että häntä kosketetaan sillä tavalla. Tytön suu raottuu aivan hitusen.

Kun kapteeni kavahtaa taaksepäin, Cerathan suu menee kiinni ja hän aukaisee silmänsä. Epäuskoisena äskeisestä hän antaa oman kätensä vaeltaa hiuksiinsa, vetäen ne taakse, pois edestä. "Minusta se on ihan hyvä idea", Ceratha vastaa hennosti kapteenille.

Tytön pää on jo selvempi. Hänellä on vaikeuksia olla sanomatta asioita ääneen ja hiukan vaikeuksia ajatella aivan selkeästi, mutta hän on täysin tietoinen kaikesta tapahtuvasta. Hän antaa Donin viedä hänet Dankerin poikki hytilleen, Cerathan edelleen pitäen takkia tiukasti ympärillään, ja hyttiin sisälle. Onneksi hytissä ei ole ketään ja nopeasti se on saatu myös lukittua ettei sinne ketään tulisikaan.

Ceratha tyytyy seisomaan, kun Don ei erikseen ole pyytänyt häntä istumaankaan. Hän katselee hiukan ympärilleen ja keskittyy sitten Doniin niinkuin aina kun Don tätä puhuttelee. Tyttö ei pidä enää takista niin tiukasti kiinni ja sen raosta näkyykin hiukan tämän alusvaatetusta.

//Kieltämättä kiitettävä tahti on ollut (: //

Laivalla juhlinta ja yleinen tuopin kallistelu on keskittynyt aluksen keulaosaan, joten Don ja Ceratha pääsevät huomaamattomasti pujahtamaan kapteenin hytille. Tämä onkin hyvä, sillä ihmetystä ja turhia kysymyksiä syntyisi taatusti, jos Ceratha nähtäisiin kävelemässä alusvaatteisillaan laivassa. Vaikka kukaan ei huomaakaan heitä, uskaltaa Don hengittää vapaammin vasta hytin oven sulkeuduttua heidän takanaan.

Hän kääntyy Cerathan puoleen. Nyt hänen ilmeisesti pitäisi aloittaa keskustelu, josta hän maissa tytölle mainitsi. Hän nielaisee hankalasti ja miettii miten aloittaisi. ”Olethan kunnossa?” hän ymmärtää sitten kysyä. Ei ihme, vaikka pikku raukka olisi vielä aivan sekaisin sen jälkeen, kun häneltä revittiin kovaotteisesti vaatteet yltä. ”Olen erittäin pahoillani äskeisestä. Sellaista ei pitäisi tapahtua minun laivallani ja tavallaan on minun syytäni, jos tuollaista käytöstä esiintyy. Mikäli kyseiset miehet vielä näyttäytyvät, niin he joutuvat vastaamaan siitä mitä tekivät.”

Don kohentaa Cerathan ympärille kietomaa takkiaan. Hytissä on hämärämpää kuin ulkona, jossa kuu on valaissut satama-aluetta. Kapteeni ei kuitenkaan ryhdy sytyttelemään lamppuja. Ikkunasta tulevassa valonkajossa hän näkee Cerathan riittävän selvästi. Tytön valkoiset rintaliivit pilkottavat tämän ympärille kiedotun mustan takin alta. Pituudeltaan vaatekappale peittää juuri ja juuri säädyllisesti Cerathan reisien yläosat, mutta jättää tämän sirot, valkoisten sukkien verhoamat sääret näkyviin. Kapteeni katsoo Cerathan vartaloa alaspäin ja unohtaa, miten hänen pitikään jatkaa puhettaan. Varmaankin hän oli aikeissa sanoa jotain moraalista. Hän ei enää muista, miten sen piti kuulua.

”Miksi… miksi sinä sanoit sellaisia asioita?” hän sen sijaan kysyy. ”Siitä, että minä olen yksinäinen ja että haluat auttaa.”

//Hahaa, sain eilen inspiraation ja piirsin Cerathan ja Donin kävelemässä :3//

Ceratha hymähtää kapteenin puheille. "Ei kannata huolehtia Don, olen minä pahempaakin nähnyt. Onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä... Kiitos sinun tietenkin", tyttö hymyilee ja antaa kapteenin kohentaa takkia.

"Takki on kyllä tukalan kuuma, mutta pidän sitä kyllä jos sinua hermostuttaa nähdä minut alusvaatteisillani", tyttö hihittää ja lisää "Minun ei ollut tarkoitus sanoa tuota ääneen..". Se vain livahti Cerathan suusta niinkuin seuraavakin lause. "Olen kyllä huomannut katseenne joskus, ette sano mitään mutta tuijottelette minua ylös alas ja katseenne lepää usein rinnoillani.. Ei se minua haittaa toki, kunhan tuli mieleen miksi haluatte pitää minulla takin päällä kun teillä kerrankin olisi paremmat maisemat..?", tyttö hymähtää eikä näe sanoissaan mitään pahaa. Tottahan se oli, joka sana.

Kapteenin seuraavakaan kysymys ei saa tyttöä häkeltymään. "No.. Se on melko monimutkaista..", Ceratha sanoo ja tämän hymy laskee. "Haluan auttaa ihmisiä, mielelläni vieläpä, sitä eivät monet tee niin sitä pidetään outona.. Lisäksi.. Sanoinhan minä jo että olen toivottoman ihastunut teihin", Ceratha kertoo ja miettii hetken. Sitten hän sanoo haikeasti ja hiljaisemmin. "Pääasiassa.. Ehkä se on sen takia että tiedän miltä se tuntuu.. Ja ehkä jos voisin pelastaa sinut yksinäisyydeltä niin saattaisin pelastaa itsenikin. . . Ja koska luotan teihin ja olette niin ihana niin haluan ainakin yrittää".

Tyttö katsoo pois. "Minäkin olen kamalan yksinäinen..", hän kuiskaa.

Don kuulee harvoin sanottavan itseään ihanaksi. Hän ei oikein tunnista määritelmästä itseään. Luotettava, no ehkä sitä, mutta ihana… Tuskinpa vain. Hän miettii mitä sellaista hän on tehnyt, että Ceratha on päätynyt arvostamaan häntä näin suuresti. Onhan hän toki pyrkinyt parhaansa mukaan pitämään Cerathasta huolta ja ollut tälle ystävällinen. Tyttö on niitä ihmisiä, joille on vaikeaa olla olematta ystävällinen: herkkä ja miellyttävä. Nyt humalassa tämän käytös on hämmentävän suorasukaista, mutta jos Ceratha ei olisi avannut suutaan, ei kapteeni itse varmasti olisi saanut aikaiseksi saattaa heitä näin lähelle toisiaan.

Hän laskee käden Cerathan olkapäälle ja silittää kevyesti tyttöä verhoavan takin, oman takkinsa, tummaa kangasta. He olivat molemmat yksin, omalla tavallaan. Cerathalla ei ollut perhettä eikä ystäviä ja kohtalo on heittänyt hänet töihin erittäin epätodennäköiseen paikkaan, vartiolaivalle miesten keskelle. Kapteenilla puolestaan on vauras suku ja sen mukanaan tuoma sosiaalinen turvaverkko, mutta hän on antanut oman luonteensa eristää itsensä muista ihmisistä. Ehkä he voisivat tehdä jotain toistensa yksinäisyydelle…

”Ei minua hermostuta nähdä sinua alusasussa”, Don sanoo hetken tauon jälkeen. Hän siirtää molemmat kätensä Cerathan ympärille kiedotun takin etumukselle ja availee sitä hitain liikkein. ”Mutta eikö sinua hermostuta, jos minä näen sinut…?”

//Ihanko totta? Onko se sulla skannattuna? Haluaisin kovasti nähdä :3 //

//Yritin mutta toi @!#?*% skanneri ei toimi.. -__-' //

Ceratha katselee kapteenin eleitä ja ja ilmeitä. Häntä rauhoittaa se että Don alkaa hiljalleen myöntyä tähän uuteen outoon tilanteeseen. Ehkä hänkin oli ajatellut Cerathaa?

Tyttö miettii tätä hetken kunnes kapteenin käsi levähtää hänen olkapäälleen. Donin kosketus tuo Cerathalle aina jonkinlaista turvaa. "Tiedätkö.." Ceratha sanoo ja nojaa tämän käteen. "En muista milloin viimeksi minulla olisi ollut näin turvallinen olo", tyttö toteaa ja hymähtää.

Hän antaa käden mennä ja hämmästyy vähän kun tämä yleensä hyvin sovelias herra joka ei millään hyväksy mitään paljastavaa tai irstasta, alkaa avaamaan takkia. Tottakai Ceratha on helpottunut kun saa takin pois päältään mutta häntä huvittaa se että kapteeni tosiaan haluaa nähdä hänet alusvaatteissaan. "Ehkä vähän, mutta.. kohtalo on ajanut meidät tilanteeseen josta emme voi kävellä pois", Ceratha kuiskaa ja katselee kapteenia joka keskittyy takkiin.

Kuutamonvalo ikkunasta, hiljenneet äänet, kuiskailu ja Donin vahvat kädet avaamassa hänen yllään olevaa takkia. Koko tilanne on jotenkin kiihoittava. Vähitellen Ceratha tulee kiusallisen tietoiseksi siitä miten paljon toivoisikaan että Don jo suutelisi häntä. Entä jos hän vain kevyesti painaisi huulensa Donin huuliin..? Ceratha puree huultaan ja katsoo pois hiukan punastuneena ajatuksistaan.

//Sit kun se taas toimii, niin muista näyttää kuva!//

Kapteeni Keeble keskittyy Cerathan yllä olevaan vaatekappaleeseen. Hän ei katso tyttöä silmiin, eikä muutenkaan kommentoi tämän sanoja kohtalosta. Hänestä on silti mukava tietää, että Ceratha tuntee olonsa turvalliseksi, vaikka tilanteen tekee nurinkuriseksi se, ettei tytöllä ole mitään syytä kokea olevansa turvassa. Päinvastoin, tällä hetkellä hän on erittäin suuressa vaarassa joutua kunniattomaan tilanteeseen, mikä on nuorelle naiselle pahin mahdollinen olosuhde.

Minun pitäisi heittää hänet pihalle… hänen itsensä parhaaksi, kapteeni ajattelee, mutta ajatus on jo hieman utuinen ja hänen kätensä jatkavat takin parissa ja siirtävät sen pois Cerathan harteilta. Tytön olkapäät ovat hennot ja hohtavat vaaleina kuunvalossa. Don antaa takkinsa tipahtaa käsistään lattialle. Normaalisti hän viikkaa vaatteensa huolellisesti kasaan, mutta nyt häntä ei kiinnosta tuleeko vaatekappaleeseen ryppyjä.

Tilanne, josta emme voi kävellä pois, sillä tavalla Ceratha tätä oli nimittänyt. Ehkä näin tosiaan on. Jotkin asiat on tarkoitettu tapahtumaan, eikä niitä voi estää. Kapteeni laskee kätensä Cerathan lantiolle varovasti. Hänen sormensa painuvat tytön ihoa vasten ensin kevyesti, kuin hän koskettaisi haurasta esinettä, jonka arvelee saattavan särkyä. Sitten hänen kosketuksensa muuttuu lujemmaksi ja hän vetää Cerathan lähemmäksi itseään.

Kun hän suutelee tyttöä, tämän huulet ovat juuri niin pehmeät kuin hän kuvittelikin niiden olevan.

//Uu jees! Tätä suudelmaa on jo odoteltukin ;D//

Ceratha jo vähän arvaa mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän hiukan hämmentyy siitä että tarkemmin ajatellen hän tahtoo sen tapahtuvan, enemmän kuin mitään muuta. Tyttö nielaisee hermostuneesti, hän on odottanut tälläistä hetkeä Donin kanssaan jo pitkään, nyt se tapahtuisi..

Ceratha antaa Donin vetää takin pois. Tyttö huokaisee helpotuksesta saadessaan tukalan kuuman takin pois harteiltaan ja katsoo Donia naisellisen viattomasti. Donin sormien painuessa hänen lantioonsa, Cerathan kädet kulkevat tämän niskan taakse. Tätä hän on odottanut.

Nopeasti Don on vetänyt Cerathan lähemmäs itseään ja ennenkuin tyttö ehtii sanoa mitään, hän huomaa huulensa koskettavan Donin huulia. Hitaasti hän sulkee silmänsä ja puristaa toisella kädellä hellästi Donin hiuksia. Cerathan hermostuneisuus katoaa kokonaan hänen upotessaan täysin tuohon ihanaan suudelmaan. Kukaan ei ole aiemmin suudellut häntä niin, ehkei tule koskaan suutelemaankaan.

//Indeed!//

Don silittää Cerathan selkää. Hän suutelee tyttöä ensin kevyesti, mutta Cerathan kiertäessä kätensä hänen kaulaansa ja painautuessa kannustavasti häntä vasten, hänen suudelmansa muuttuu kiihkeämmäksi. Hän on lakannut ajattelemasta enää mitään muuta kuin naisen siroa vartaloa lähellään – tai oikeastaan hän ei ajattele sitäkään. Kapteeni antaa ruumiinsa päättää mitä se haluaa tehdä seuraavaksi, ja se tuntuu tietävän mihin suuntaan asioita viedä.

Tytön huulet ovat kuin samettia. Don suutelee häntä hyvän aikaa, kunnes hänen on pakko suoristautua ja vetää henkeä. Hän katsahtaa nopeasti Cerathan ilmettä, mutta tyttö ei edelleenkään näytä kauhistuneelta siitä omavaltaisuudesta, jonka kohteeksi on joutunut. Suudelma on saanut aikaan sen, että kapteenin housujen etumus on kiristynyt. Hän on itse tästä tietoinen ja lyhyen hetken verran hän haluaisi vetäytyä poispäin ja lopettaa tilanteen tähän. Sitten alemmat vaistot ottavat hänestä jälleen tiukan otteen. Luonnollisilla tarpeilla varustetun miehen on tässä vaiheessa enää kutakuinkin mahdotonta vain perääntyä paikalta.

Don nostaa Cerathan syliinsä ja kantaa tämän vuoteelleen. Hänen selkänsä takana kimmeltää kuunvalossa seinälle nostettu rautainen risti, mutta hän ei vilkaisekaan sen suuntaan.