Merihaltia ihmisten maailmassa

"Näetkö tuon keijun tuolla? Hän meni sisään palavaan varastoon vain pelastaakseen laukkunsa ja nyt se on kadonnut jälleen. Huonoa tuuria, totisesti." Mir tähysti merihaltian näyttämään suuntaan ja nousi siipiensä avulla korkeammalle nähdäkseen paremmin. Siellä tosiaan makasi pieni nokinen sinertävä keiju. "Voi parkaa", Mir sanoi myötätuntoisesti, "Voinkos Chas, minä auttaa sen laukun etsinnässä? Minulla ei ole nyt muutakaan tekemistä", hän kysäisi Chasandalta tämän esiteltyä itsensä.

Kun Dobbson tuli kertomaan Vindirin viestin säpsähti Mir hiukan kuullessaan veljensä nimen. "Kuka Vindir? Ei kai vaan..." hän kysyi Chasandalta, mutta tuli siihen tulokseen, ettei keiju voinut olla hänen veljensä, "Tai ei mitään. Antaa olla. Etsitään sitä laukkua", hän sanoi ja lensi kohti hiiltynyttä varastoa.

Vindir tunsi itsensä sen verran vahvaksi, että raahautui seinää vasten istumaan. Siitä hän katseli uteliaana Chasandan luona lentelevää keijua. Välimatkan takia hän ei tunnistanut siskoaan. Hän katseli kaihoisasti keijun lentoa ja hänen teki itsekin mieli lentää, muttä hän oli liian heikko. Hän kääntyi hiukan saadakseen siipensä mukavampaan asentoon ja alkoi laulaa odotellessaan.

Daa.
Daa daa.
Kummun taakse,
joen yli.
Daa.
Daa daa.
Metsän läpi,
risteyksestä vasemmalle.
Taas kohti metsää,
minne päädyn?
Daa.
Daa daa.

Nyt poistun tieltä,
polulle metsään astelen.
Daa.
Daa daa.
Jälkiä eläinten seuraan,
lammelle kirkasvetiselle,
keskelle metsää.
Daa.
Daa daa.

Vindir lopetti laulun yskien. Hän oli yhä huonossa kunnossa palon jäljiltä, ja hänen äänensä oli hiukan särisevä. Vindirin kurkkua kuivasi taas, mutta lähellä ei ollut ketään joka olisi voinut tuoda hänelle vettä. Vindir yritti jatkaa lauluaan janosta huolimatta, mutta huomasi, ettei muistanut enää sanoja.

"Avusta ei olisi ainakaan haittaa", Chasanda vastasi keijulle tämän sanoessa, että voisi auttaa. Chasanda ei ollut löytänyt laukkua tässä välissä vielä yksin, ja jos se todella oli jossain raunioissa, hän tulisi tarvitsemaan apua. Ja se, että hän jättäisi laukun kokonaan etsimättä, ei olisi mikään vaihtoehto.

Chasanda uskaltaustui viimeinkin mennä raunioiden lähelle. Hän saapui ensimmäisen hiiltyneen kasan luo ja siirsi puoliksi palaneen laudan sivuun. Sen alta ei paljastunut mitään muuta kuin kasa tuhkaa. Chasanda ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoi raunioiden raivaamista.

Chasanda pysähtyi paikoilleen, kun alkoi kuulla hentoa laulua. Hän kääntyi ympäri ja jäi silmät suurina tuijottamaan Vindiriä, joka oli alkanut laulaa Chasandalle tuntematonta veisua. Hetken tyttö vain seisoi sanomatta mitään. Sävelmä oli todella kaunis ja keijun ääni oli soi hentona pihan yllä. Jotenkin laului toi Chasandalle mieleen meren ja kodin, vaikka sanat eivät mitenkään sinne viitanneetkaan.

Kun Chasanda kääntyi takaisin raunioita kohti ja työnsi yhtä laudoista jalallaan, hän huomasi sen alta pilkottavan laukun hihnan. Leveä hymy muodostui merihaltian kasvoille, kun hän siirsi lautaa lisää ja kaivoi esille laukun, joka oli tuhkan ja hiilen peitossa, ja jonka kulmassa oli reikä, mutta näytti muuten ehjältä. Chasanda pudisteli pahimmat pölyt laukusta ja kääntyi sitten kasvot loistaen. "Löytyi", hän sanoi iloisena Mirille.

Mir kuunteli laulua rauhallisena. Hänestä tuntui että hän oli kuullut laulun jossain ja pian hän huomasi itsensä hyräilevän kappaletta laulun loputtua.

"Löytyi." Mir tunsi olonsa hiukan pettyneeksi merihaltian ilmoittaessa löytäneensä laukun. Mir olisi itse tahtonut löytää laukun. "Hienoa", hän kuitenkin sanoi ja laskeutui Chasandan viereen. Laukku oli vähän kärsineen näköinen, mutta Mir oletti sen sisällön olevan kunnossa. "Muuten, mitäköhän sen sisällä on?" Mir kysyi Chasandalta uteliaana, "tarkoitan, kaverisi sukelsi palavaan rakennukseen laukun perään... Eikö sinua yhtään kiinnosta mitä sen sisällä on?"

Vindir katseli uteliaana kun keiju laskeutui Chasandan viereen. Hänen ja Chasandan välissä oli kuonakasa, joten hän ei nähnyt tämän löytäneen hänen laukkunsa. Kun keiju oli laskeutunut, ajatteli Vindir hetken toiveikkaana että laukku oli löytynyt, mutta kun Chasanda ei sanonut mitään, hän oletti ettei mitään ollut löytynyt.

Mir katsoi Chasandaa silmiin. Hänen ojensi pientä kättään kohti laukkua ja sanoi: "Vilkaistaan nyt. Ei siitä mitään haittaakaan ole. Ei se ystäväsi saa tietää, jos hiukan tutkimme", hän vilkaisi vielä kuonakasan yli varmistaakseen ettei toinen keiju nähnyt. Mir arveli olevansa saman kokoinen toisen kanssa ja jos hän ei seistessään nähnyt kasan yli kunnolla, niin vielä vähemmän maassa makaava keiju.

Chasanda piteli laukkua ylhäällä ja käveli lähemmäs Miriä. "Meitä onnisti. Minä en olisi halunnut olla yhtään kauemmin lähellä raunioita."

Kun Mir vihjasi laukun sisällön katsomiseen, Chasanda värähtää hämmästyksestä. "Mutta emmehän me voida toisen laukkuun kajota", hän sanoo kauhuissaan jo pelkästään siitä, että keiju on ehdottanut moista. "Ei tämä laukku ole meidän, emme me mitenkään voi tutkia sitä!" Chasanda tiesi, että hänen perustelunsa olivat kömpelöitä. Ei Chasandalla ollutkaan mitään muuta syytä olla tutkimatta laukkua, kuin puhdas omatunnon naputus. Eihän Chasandakaan haluaisi, että joku kajoasi hänen laukkuunsa. Ja sen suojelevaisuuden jälkeen mitä Vindir oli osoittanut laukkua kohtaan, Chasanda ei ollut enää aivan varma halusiko hän tietää mitä se sisälsi.

Mutta Chasandalla ei ollut enää vaihtoehtoja. Mir oli jo ottanut laukun häneltä ja avannut en. Hieman hermostuneena Chasanda vilkaisi ympärilleen varmistaen, että Vindir ei näkisi heitä.



// Sori, tulipas tänään lyhyttä ja tönkköä :/ //

//Eipä tuo mitään.//

Mir tutki laukkua uteliaana. Muutamia hopeakolikoita ja kourallinen kuparilantteja, ei tätä keijua voi rikkaaksi sanoa, Mir ajatteli ja kaivoi esiin kasvion. Kasvio oli hyvin yleinen kaikilla keijuilla, Mirillä oli itselläänkin kasvio huoneessaan. Hän kävi nopeasti kasviossa olevat kasvit läpi. "Ystäväsi taitaa olla aika moinen matkailija. Täältä kasviosta löytyy Kääpiöheinää, jota kasvaa tietääkseni vain Veif-Kallioiden tienoilla", Mir sanoi Chasandalle ja pisti kasvion takaisin laukkuun. Silloin hänen silmänsä osuivat tarokkikortteihin. Ne olivat niin tutun näköiset, että Mir kaivoi kasvion uudestaan esiin ja katsoi ensimmäistä sivua. Tämän kasvion omistaa Vindir Mei'makiir. "Ei voi olla totta..." Mir sanoi epäuskoisena ja purskahti äänekkääseen nauruun.

Vindir hätkähti kuullessaan naurua. Chasanda seisoi yhä kuonakasan takana, joten Vindir ei nähnyt mitä siellä tapahtui. Chasanda ei kuitenkaan näyttänyt nauravan, joten naurajan täytyi olla se toinen keiju. "Löytyikö se?!" Vindir huusi Chasandalle.

"Ei voi olla totta. Chas, sanoitko että ystäväsi juoksi palavaan taloon hakemaan tätä?" Mir kysyi lopetettuaan nauramisen. "Ei voi olla totta... Milloin velipojasta niin rohkea tuli?" hän lisäsi vielä ja istahti kuonakasaan liaten vaatteensa. Hän ei siitä tosin välittänyt nyt, hän muisteli veljeään. Veli oli ollut 40 kierroksinen Mirin lähtiessä ja hän oli vielä leikkinyt vakoojaa ympäri kartanoa. Mir ei millään voinut uskoa, että hänen lapsellinen veljensä olisi tehnyt mitään niin rohkeaa (tai typerää), että olisi mennyt palavaan taloon laukkunsa perään.

Chasanda seurasi vierestä, kun Mir ryhtyi penkomaan varmoin ottein laukun sisältöä. Chasanda ei voinut olla vilkuilematta ympärilleen vähän väliä. Merihaltia ei voinut käsitää, miten keiju pystyi noin hyökkäämään toisen omaisuuden kimppuun.

Jollain tavallan Chasanda tunsi kuitenkin pientä pettymystä ja hämmästystä kun huomasi, ettei laukku sisältänyt tosiaankaan mitään pelastamisen arvoista. Pari pikkukolikkoa ja kasvio. Tuntui oudolta, että kukaan vaarantaisi henkensä moisen takia.

Chasandan toinen kulmakarva nousi mietteliäästi ylöspäin keijun purskahtaessa nauruun. Merihaltia kuuli Vindirin huutavan kauempaa, mutta ei välittänyt siitä vaan kumartui keijun puoleen. "Velipoika?" Chasanda toisti hölmistyneenä. Oliko tämä keiju tässä Vindirin veli? Olipas tämä sattuma, vai voisiko tätä sattumaksi enää kutsua?

"Onko Vindir siis siis sinun veljesi?" Chasanda kysyi uudelleen. "En olisi lainkaan arvannut. Ajatella, sinä etsit kokoajan hänen laukkuaan etkä tajunnut kenen laukku oli kyseessä!"

//Huh huh, sori kun kesti. Olen ollut ihan jäässä eikä pelaaminen ole innostanut, tästäkin tuli näin lyhyt. Sori.//

"Ei voi olla totta!" Mir nauroi taas. "En olisi lainkaan arvannut. Ajatella, sinä etsit kokoajan hänen laukkuaan etkä tajunnut kenen laukku oli kyseessä!" Mir oli Chasandan kanssa täysin samaa mieltä. "Tämä on suoraan sanottuna liian sattumanvaraista ollakseen sattumaa. Kun lähdin kotoa Geranista, Vidir oli vielä aivan lapsellinen kakara. Lenteli ympäri taloa vakoillen muita palvelijoita ja antoi siitä sitten raportteja vanhemmille", Mir muisteli veljeään. "Katsos näitä kortteja. Minä annoin nämä hänelle", Mir kertoi Chasandalle ja näytti tarokkikortteja. "Se pöljä opetteli ennustamaan näistä."

"Hei?! Löytyikö se?!" Vindir huusi uudestaan. Hän ei vieläkään nähnyt kuonakasan taakse ja se alkoi ketuttaa häntä.

// Eipph mitään ^^' Itsestänikin tuntuu, että tämä peli on vähän hidastempoista... :/ //

"Eihän sitä koskaan voii tietää, mitä kohtalo heittää eteen", Chasanda sanoi hymyillen. Hänen mielestään tapahtuma oli oikeastaan aika ironinen. Mir oli löytänyt aivan sattumalta veljensä, jossa oli ollut erossa luultavasti aika kauan aikaa. Chasanda ei tiennyt mikä oli sisarusten välinen suhde, mutta ei hän ainakaan uskonut heidän verivihoissa olevan.

Vindirin huutaessa jälleen heidän peräänsä, Chasanda hätkähti jälleen. Hän ei pystynyt enää hillitsemään itseään, vaan sanoi Mirille, että heidän pitäisi palauttaa laukku heti. Chasanda astui Miristä välittämättä kuonakasan takaa pois Vindirin näkyville. "Kyllä löytyi!" hän huikkasi Vindirille. "Tuomme sen sinulle aivan kohta."

//Niinpä, voitaisiinkin päättää tämä pian. Haluaisin saada Vindirin vapaaksi siihen yhteispeliin.//

Vindir ei muistanut milloin oli viimeksi kuullut mitään niin mukavaa, kuin Chasandan kertoessa että laukku oli löytynyt. "Mahtavaa! Kiitos Chas-neiti! Kiitokset myös sille keijulle joka on siellä kanssanne!" Vindir huusi Chasandalle. Jos hänellä olisi ollut voimia, hän olisi hyppinyt ilosta ja tehnyt muutamat silmukat ilmassa lennellen, mutta nykyisessä tilanteessaan hän pystyi vain huokaisemaan helpotuksesta. Muutama ilonkyynelkin vierähti hänen silmistään, kun kaikki oli taas hyvin.

"Minun ei varmaan kannattaisi tulla tuonne Vindirin luokse", Mir sanoi Chasandalle hiukan ujosti. "Katsos kun minä lähdin kotoa, minä... Tuota noin, hiukan... No, suoraan sanottuna mahtailin, että menen Mihteriin rikastumaan. Olisi aika noloa, jos Vindir saisi tietää, että olenkin täällä vain tarjoilijana." Mir selitteli ja punastui. "Kai ymmärrät mitä tarkoitan?" Mir kysyi.

Chasanda kääntyi Miriä päin tämän puhuessa. "Tajuan kyllä mitä tarkoitat", Chasanda nyökkäsi. "Mutta en voi olla ihmettelemättä että annat moisen seikan häiritä. Voisi varmaan kuvitella, että haluaisit jutella veljesi kanssa kun kerran olet ollut hänestäniin kauan erossa."

Chasanda lähti viemään laukkua Vindirille. Hänen kasvoilleen levisi vieno hymy, kun keiju kiitti häntä ja toista keijua.

Chasanda näki majatalonisännän kauempana seisoskelemassa, ja silloin hän vasta muisti mitä hän itseasiassa täällä toimitti. Heti hänen mieleensä pyrki ajatus, että mahtaisikohan majatalonisännällä olla enää varaa palkata häntä, sillä varaston uudelleenrakentaminen veisi varmasti rahaa. "Mitenköhän mahtaa ollaminun työpaikkani laita", Chasanda sanoi Vindirille.

"No on se kai noinkin", Mir naurahti hiukan, "mutta minä häippäisen silti. Tule joskus käymään tuolla majatalossa. Minäkin voisin tulla tänne sinua moikkaamaan joskus", Mir heilautti kättään Chasandalle, "Näkemisiin!" Sitten hän lensi pois.

Vindir hieman kummasteli, kun toinen keiju vain lensi pois. Hän aikoi kysyä sitä, mutta unohti, kun Chasanda antoi hänen laukkunsa takaisin. Vindir alkoi heti penkoa laukkuaan ja huomasi ilokseen, että kaikki tavarat olivat tallessa. "Kiitos tosi paljon Chas-neiti", Vindir kiitti vielä kerran ja rutisti laukkuaan sylissään. "Mitenköhän mahtaa olla minun työpaikkani laita." Vindir kummasteli hiukan Chasandan kysymystä. Hän ei käsittänyt, miksi Chasanda mietti työpaikkansa pitämistä. "Mitä siitä? Totta kai sinä saat pysyä täällä töissä. Dobbson on hyvä tyyppi", Vindir vastasi iloisesti hymyillen ja haukotteli. Nyt kun laukku oli saatu takaisin, iski väsymys Vindiriin aika vahvasti.

Chasanda pysäytti askeleensa kun Mir sanoi lähtevänsä. "Mielelläni tulen tapaamaan sinua joskus", hän sanoi. "Nähdään", hän vielä lisäsi ennenkuin Mir levitti siipensä ja lähti lentämään poispäin.

Chasanda kääntyi takaisin Vindirin puoleen. "No minä vain ajattelin", Chasanda sanoi kun Vindir ihmetteli miksi hän kysyi sellaista asiaa kuin työpaikan säilymistä.

Chsanda hieraisi hiuksiaan ja huomasi, että ne alkoivat jo olla täysin kuivat. Se tarkoitti, että hänen olisi aika pulahtaa meressä pikapuoliin. "Minun täytyisi palata mereen", hän sanoi Vindirille.

//Sori kun kesti näin kauan. Aluksi minulla ei inspannut yhtään ja sitten en vaan kehdannut vastata kun oli jo kestänyt niin kauan. Anteeksi *kumarrus*//

Vindiriltä pääsi iso haukotus. Hän ei vieläkään jaksanut liikkua, joten hän nukahtaisi pian. "Palata mereen? Ai siis kastautumaan. Joku sanoi että kuivetutte helposti", Vindir muisteli. Hänen aivonsa eivät oikein toimineet ja hän ei muistanut nimiä, aikoja eikä paikkoja. "Nährään sitten kohta", Vindir sanoi Chasandalle ja otti mukavamman asennon, varoen siipiään. Se nyt vielä puuttuisi, että hän taittaisi ne nukahtaessaan.