Kaipuu pois

Beregryn nyökkäsi Asikselle tämän lähtiessä viilettämään ihmisvilinää kohti. Hetken mies ehti ihmetellä sitä, kuinka valmis Asis oli heti rikkomaan lakia Beregrynin käskystä. Olisi voinut kuvitella, että hän olisi kierrellyt ja kaarrellut itsensä eroon moisesta tehtävästä ja olisi mielummin jäänyt kaupunkiin kuin ottanut riskin kiinnijäämisestä. Ilmeisesti pojan mieli oli jokseenkin turtunut tai sitten hän ei vain tajunnut tilannetta. Beregryn ei jaksanut välittää kummin päin asia oli, Asis oli hänelle vain yksi bisneksen väline, ei muuta.

Beregryn itsekin lähti kulkemaan toria ympäri etsiskellen jotain matkaevästä. Koska ei ollut toripäivä, kojujen tarjonta ei ollut ylitsevuotavaisen runsasta, mutta loppujen lopuksi Beregryn kuitenkin päätyi ostamaan muutaman melkein tuoreen leivän, pussillisen omenoita ja kimpaleen kuivattua lihaa jokaisella ostoskerralla surkutellen hupenevaa kolikkovarastoaan.

Kun Beregryn palasi lähtöpaikalle, hän huomasi Asiksen jo odottavan häntä siellä ja hänellä oli kuin olikin poni mukanaan. Hänhän selviytyi hyvin, Beregryn mietti tyytyväisenä. Ja vielä näin lyhyessä ajassa. Tuosta pojasta voisi tulla vaikka mitä, jos vain kaupungin vartijat eivät yhytä häntä ennen aikojaan.

Beregryn ei turhia aikaillut, vaan saapuessaan Asiksen luokse, hän nosti hevosensa ohjat takaisin kaulalle ja heitti itsensä yhdellä nopealla liikkeellä selkään. "No, oletkos sinä sitten tulossa?" hän sanoi tuijottaen alas Asikseen päin. Järkähtämättömyys oli palannut takaisin Beregrynin ääneen, vaikka loppujen lopuksi hän ei ollut lainkaan pahoillaan matkaseurasta. "Minulla ei ole aikaa odotella sinua, jos et vielä ole sitä tajunnut", hän lisäsi.

Asis hypähti seisaalleen, nyökkäsi ja vilkaisi poniaan. Vaikka Beregryn olikin lennähtänyt kovin helpon näköisesti oman ratsunsa selkään, joka oli kaiken lisäksi paljon isompi, näytti Asiksen oma pikku poni äkkiä valtaisalta. Sen selkään kiipeäminenkin osoittautuisi hankalaksi, olkoonkin että sillä oli satula ja suitset, joissa oli monia osia, joissa roikkua, jos ei pääsisikään selkään vaan jäisi roikkumaan ohjaksiin. Sitä paitsi hän koetti käyttäytyä edukseen Beregrynin seurassa. Ihan vain siksi, että mies suhtautuisi häneen hieman suopeammin.

Asis päätyi kiipeämään sen laatikon päälle, jolla hän oli istuskellut. Laatikko räsähteli vaimeasti ja epäilyttävästi hänen astuessaan sille, mutta Asis työnsi nopeasti jalkansa jalustimeen, ponnisti, ja samassa hän jo istuikin hevosen selässä. 'Kiikkerää', Asis tuumi ponin kääntyessä katsomaan selässään nököttävää tyttöä. Asis puristi rystyset valkoisina ohjaksia ja koetti parhaansa mukaan näyttää rennolta. "Nytkö lähdetään?" hän kysyi Beregryniltä, joka istui ratsunsa selässä hyvinkin uljaana verraten Asikseen, joka keikkui epävarmasti satulassa. "Ja mihin me olemme muuten edes menossa?" hän tajusi kysyä. Voisi olla ihan hyvä tietää, mihin oli matkalla.

Beregrynin seuratessa vierestä Asiksen ei-niin-sukkelaa selkäännousua, hänelle valkeni, että Asis taisi olla juuri niin tumpelo hevosten kanssa, kuin Beregryn oli ensinäkemältä pelännytkin. Itse puolet elämästään satulassa viettänyt Beregryn kyllä tunnisti Asiksen hieman etukenoisen asennon aloittelevan hevosihmisen tunnusmerkiksi. Toivottavasti hän sentään pysyy selässä, Beregryn tuhahti. Hänen päänsä kallistui voi-herran-tähden-sun-kanssasi -irvistykseen. Eikö pieni ratsastustaito ollut liikaa pyydetty?

Beregryn maiskautti tammansa käyntiin ennenkuin vastasi Asikselle kallistaen päätään tämän suuntaan. "Minulla on muutama vakiotehtävä tiedossa", hän sanoi melkein kyllästyneellä äänellä. "Ensin suunnistan Liplan kautta Tenlitiin, josta saan ainakin muutaman puolivuosittain lähetettävän tuloraportiin Mothyyn. Siinä reittisuunnitelmaa näin alkajaisiksi. En aina ole täysin varma minne pitkällä tähtäimellä suuntaan, minne nyt sattuu olemaan asiaa..." Jos Asis osasi lukea Beregrynin äänensävyä oikein hän tajusi Beregrynin miettivän myös sitä, kuinka kauan Asis ajatteli elämäänsä tuhlata miehen seurassa. Matka Tenlitiin kestäisi kolmatta päivää Liplan kautta, Tenlitissä sitten olisi Beregrynin aika harrastaa jotain kaidalta polulta poikkeavaa ja mennä sitten Mothyyn elelemään mukavasti hetkeksi aikaa.

Beregryn ohjasi hevosensa kohti kaupungin porttia, juuri sinne mistä oli jokinaikasitten tullut. "Jos et ole tottunut matkaamaan, saat kyllä tietää että se on totisesti erilaista kuin tavallinen kaupunkielämä. Odotan, että et sitte jää jälkeen", hän sanoi.