Ceratha inahtaa lyönnistä. Se tuo hänelle mieleen sen karmivan tapahtuman laivalta. Hänen mielialansa on ollut hyvin ailahtelevainen sen jälkeen. Joskus hän on oma itsensä, toisinaan hän taas tahtoo pitää puolensa. Ilman Donia hän on jotenkin hukassa.
Miehen syytösten aikana hän ei sano mitään, vaan nousee ylös rauhallisesti ja nyökkää. "Olen pahoillani herra, hyvää päivänjatkoa", Ceratha toteaa nöyrästi, niiaa ja lähtee toiseen suuntaan. Ei hän halua miestä häiritä ja jos häiritsee niin mielellään hän lähtee ennenkuin häntä lyötäisiin uudestaan. Miksi hän käyttäytyy niin kummallisesti tänään?
Cerathaa surettaa kaikki. Hän on vaihteeksi taas aivan yksin, Donia kamala ikävä, uudessa kaupungissa.. Nainen puraisee huultaan ja huokaisee sitten. Hän hieroo kädellään miehen lyönnin jälkeä pois ja alkaa laulamaan omaksi ilokseen:
"Jos sydämeni sulle on tärkeä,
Seilaa sinä rakkaani kapeaa.
Sillä jos sinulle jotain kävisi,
En koskaan enää nauraisi.
Jos sydämeni sulle on tärkeä,
Seilaa sinä rakkaani hyvällä säällä.
Sillä jos sinulle jotain kävisi,
En koskaan enää laulaisi.
Merellä tuulet puhaltaa,
Niitten mukaan pienen viestini laulan
”Rakkaani minulle riittää vain se että ehjänä saavut takaisin.”
Noitten tuulien mukaan mä hiljaisen tanssini tanssin.
Liikehtiessäni kerron suruni ja kaipuun.
Rakkain, milloin ikinä maihin taas saavut ja minut syliisi suljet?"
Ääni on oikeastikkin kuin enkelillä ja hän laulaa niin puhtaasti ja kauniisti että ympärillä olevat ihmiset jäävät mieluusti kuuntelemaan sitä. Laulu tavoittaa vain pienen matkan päässä tarpovan kreivinkin..