Hiljentävä viima

//Pahoittelut kestosta ja lyhyydestä, koulun koeviikot söi kaiken inspiraation mennessään//

Rente kyllä hiukan haittasi, että hän oli herättänyt naisen, mutta onneksi naista ei näyttänyt herätys häiritsevän. "Anteeksi nyt kuitenkin", Rente mutisi puoliääneen ja katsoi ohimennen naisen huonetta. Takkatuli sai huoneen näyttämään houkuttelevan lämpöiseltä.

Rente ei astunut sisään naisen perässä tämän mennessä takaisin huoneeseensa. Rente aikoi odotella käytävässä, kun nainen hakisi köyden ja olisi sitäpaitsi epäkohteliasta mennä sisään kutsumatta. Mutta sitten nainen sanoi, ettei tahtoisi lainata köyttään, mutta voisi tehdä hänelle oman. "No, jos ei siihen kauaa mene, niin kyllähän se sopii", Rente kysyi naiselta ja lisäsi hetken mieittyän; "paljonkos tällainen köysi maksaa?" Nainen kun oli ilmeisesti köydenpunoja, arveli Rente hänen vaativan maksua työstä. "Minulla on kyllä rahaa, mutta suurin osa meni huoneeseen."

//eipä nuilla mitään, itsellä alkaa nyt koeviikko, joten saattaa hiljentyä - joskin joululomakin koittaa jo.

Faelwen Faelivr

Faelwen huomasi, ettei mies seurannut häntä suoraan sisälle huoneeseen, kun hän väisti ovelta. Hyvä että jollakulla edes oli vielä käytöstavat tallella. Hän kuunteli miehen sanat ja naurahti.
"Jos jaksat odottaa kymmenisen minuuttia, niin saan köyden valmiiksi", hän sanoi ja hymyili hetken hiljaisesti, "en halua pyytää köydestä mitään, sillä olet haltia. Tiedän, että sinä ymmärrät, kuinka tärkeä köysi on, ja siksi saat sen. Enkä käytä tähän materiaalia yhtä paljoa kuin yleensä, joten en menetä paljoa", hän sanoi naurahtaen hiljaisesti ja ottaen köysinivaskansa sisäpuolelta ohuita jouhia, joiden kanssa käveli istumaan lattialle takan eteen. Hän ei enää irroittanut katsettaan jouhista, mutta hymyili hiljaisesti ja keskusteli miehen kanssa.
"Ole hyvä, ja istu, sängylle tai lattialle, miten haluat. Tuoleja ei näemmä täällä ole", hän sanoi ja Faelwenin kädet liikkuivat pehmeästi luoden jouhista ohutta köydenpätkää. Hiljaisesti hän lausui muutamia sanoja haltiakielellä välillä, kasvattaen köyden voimakkuutta ja pysyvyyttä. Mitään superköyttä hän ei tästä aikonutkaan tehdä, mutta pystyvämpää kuin ihmisen tekemä köysi. Sen vuoksi hänen köysiään usein ostettiinkin.

Merihaltian iho näytti erikoiselta, kun Faelwen vilkaisi toista nopeasti punontansa lomasta. Harvoin hän merihaltioita oli nähnytkään - erikoista. Hän toivoi, ettei vaikuttanut liian uteliaalta.

"Aha. Kyllähän minulla aikaa riittää. Kiitos paljon", Rente kiitti naista. Haltianaisen ystävällisyys oli Rentelle tervetullutta. Muutama ystävällinen sana sai hänet jo paremmalle tuulelle. Majatalon isäntä voi puolestani hypätä lähimpään järveen, Rente tuumi muistaessaan miehen. Luvan saatuaan Rente astui sisään ja sulki oven perässään. Huone näytti varsin kotoisalta. Takkatuli toi tunnelmaa.

Rente istahti selkä seinää vasten lattialle turvallisen välimatkan päähän takasta. Hän katsoi tarkasti kuinka haltianainen valmisti köyttä ja ilmeisesti mumisi itsekseen. Rente ei kiinnittänyt siihen huomiota, se oli hänestä normaalia, sillä hän itsekin mumisi aina lukiessaan. "Minä olen muuten Rente Florente Aquaris", Rente esitteli itsensä. Hiukan myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuuli puhalsi ulkona entistä kovempaa ja vesipisarat pommittivat ikkunaa kuin rakeet. "Aikamoinen myräkkä. Kohta varmaan lentää soutuvene ikkunasta sisään", Rente aprikoi ja hieraisi silmiään. Hän ei ollut varma oliko sopivaa häiritä naista kun tämä teki työtään, joten hän puhui yleisesti. Jos nainen vastaisi, niin tämän kanssa voisi sitten varmaan jutellakin.

Faelwen Faelivr

Mies kertoi itsellään olevan aikaa, joten Faelwen hymyili hieman. Moneen viikkoon hän ei ollut jutellut ystävällisen henkilön kanssa, joskaan ei hän voinut varmaksi sanoa tästäkään yksilöstä. Moni osoitti mielenkiintoiset puolensa vasta hetken keskustelun jälkeen.
"Rente Florente Aquaris", Faelwen toisti nyökäten hieman ja pistäen nimen muistiinsa. Vaikka Faelwen nosti katseensa toiseen, käsien liikkeet eivät pysähtyneet, vaan tämä edelleen jatkoi köyden punomista. Hieman ohuempikin tästä tuli, mutta kestävä se silti olisi.
Hetken kuluttua Faelwen nosti katseensa hymyillen takaisin mieheen.
"Faelwen Faelivr", hän sanoi esitellen itsensä, vaikka täysin varma ei siitä ollut, oliko jo tehnyt sen aikaisemmin. Kohteliasta se kuitenkin olisi.
Vesisade ja tuuli yhdessä loivat pelottavan voimakkaan myräkän seinien toisella puolella, ja oli hyvin outoa olla seinien tällä puolella.
"Toivottavasti ei", Faelwen naurahti ja heilautti hiuksensa pois käsien tieltä, sillä ne olivat valahtaneet eteen, "olisi sääli uhrata viimeinen näin hyvä huone, ja siirtyä nukkumaan muualle".
Faelwen vilkaisi ikkunalle.
"Jouduitko kauankin tarpomaan tuossa säässä?" hän kysyi toiselta hienoisen kulmakohon saattelemana.
Faelwen myös mietti, mitä papereita toinen aikoi ripustaa köydelle, jota hän toiselle juuri punoi.

"Kyllähän mina jonkin aikaa. Huomasin kyllä sadepilvet jo kaukaa, mutta kaupunki ei ollut silloin vielä näkyvissä", Rente kertoi Faelwenille, "Yritin kyllä kiirehtiä, mutten ehtinyt ja kastuin aika pahasti. Ei se minua kuitenkaan niin paljoa haittaa, olenhan Seamarnt. Entä sinä itse?" Puhuessaan Rente katsoi kuinka taitavasti Faelwen punoi köyttä, vaikkei edes katsonut siihen. Kauankohan häneltä meni oppia tuo, Rente mietti ja vilkaisi takkatulta. Liekit näyttivät kauniilta, olivat ain Rentestä näyttäneet. Sitten hän oli yrittänyt koskea niitä ja nyt hän halusi pysyä erossa niistä. Rentestä oli kuitenkin mukava katsella liekkejä turvallisen välimatkan päästä. Sitten Rente ravisteli itsensä pois muistoista ja siirsi katseensa takaisin Faelweniin. "Mikäs toi sinut tänne Elveriin Faelwen?" Rente kysyi uteliaisuuttaan.

//Lukitsen tämän pelin, koska Ayesta ei hahmovarmistuksen aikaan kuulunut.//