YallaNimi: Yalla Gaben Nenetantytär (etunimi lausutaan Jalla)
Ikä: 17 (syntymäpäivä: 7.7.ka 282)
Sukupuoli: nainen
Laji/rotu: etelä- ja pohjoisihmisen sekoitus
Tärkeimmät & oleellisimmat sukulaiset:
Neneta Gaben Dirannantytär (äiti, etelänihminen, kuollut)
Aram Tíniri Isronpoika (isä, pohjoisenihminen)
Dian Tíniri Araminpoika (veli, asuu oman vaimonsa kanssa Merkyssä)
Viko Tíniri Isronpoika (setä, pohjoisenihminen, kuollut)
Diranna Gaben Azazantytär (isoäiti, asuu Fenin saarella, Mothyssä. Ei ole tavannut, mutta tietää isoäitinsä)
Asema: aatelinen
Aseet: tikari, terä 15cm. Kahva puuta ja koristeltu kaiverruksin. Säilyttää tikariaan saappaassaan. Yalla käyttää tikariaan puolustaakseen itseään matkoillaan.
Hän löysi tikarin pienenä kotinsa pihalta ja huomasi kahvassa lukevan hänen äitinsä nimen. Se oli siis kuulunut hänen äidilleen. Siitä saakka se on kulkenut hänen mukanaan ja toisinaan puolustanutkin kiitettävästi. Kukaan hänen perheestään ei tiedä, että hänellä on tämä ase.
Ulkonäkö: Yalla on 164cm pitkä ja painaa 53kg. Hänellä on aika kapea vyötärö, eikä lantiokaan ole hirveän leveä. Hänen ihonsa on vaaleanruskean (mokan) värinen. Nuoren tytön kasvot ovat kapeat ja iho on virheetön. Suu on aika pieni ja huulet ovat luonnostaan vähän normaalia punaisemmat. Nenäkin on aika pieni, mutta silmät ovat isommat ja ne ovat sinisen väriset. Kun hän on väsynyt, silmien väri voi olla vaaleampi ja kun hän on kiukkuinen, silmät ovat yleensä hyvin tummansiniset. Hänen hiuksensa ovat laineikkaat ja vaaleanruskeat.
Yallasta saakin varsin viehättävän kuvan ja häntä on helppo lähestyä ulkonäkönsä puolesta. Tytöllä on vasemmassa olkapäässään syntymämerkki, joka on ovaalin muotoinen tummentuma. Merkki ei kuitenkaan näy vaatteiden alta ja se on aika pieni. Hänellä on myös 5cm:n pitkä vaalea arpi kädessään, peukalon vieressä, jonka hän sai pienempänä harjoitellessaan puolustautumista tikarillaan. Isälleen hän valehteli sen tulleen hänen leikeistään.
Yalla pitää useimmiten yllään yönsinistä sametista tehtyä leninkiä, jossa kaula-aukon, vyötärön ja hihojen päissä on vaaleansinistä silkkinauhaa. Hameen selkämyksessä on mustasta narusta tehdyt nyörit. Hameen takana, oikealla puolella on pieni tasku, jossa Yalla pitää pieniä tavaroitaan. Tasku on kuitenkin hyvin piilotettu hameeseen, jolloin sitä ei näy. Hänellä on matalapohjaiset mustat nahasta tehdyt saappaat, joiden kärki on pyöreän muotoinen ja varsi melko pitkä. Varsi ylettyy pohkeen keskiväliin saakka. Hän piilottaa yleensä saappaaseensa tikarinsa, josta sen saa helposti otettua tarvittaessa. Hame on sen verran pitkä, ettei saappaita aina näy hameen alta, mutta jalassa ne kuitenkin ovat. Yalla omistaa myös puolipyöreän mustan hupullisen viitan, joka on erittäin lämmin.
Nuori nainen liikkuu varsin viehkeästi, sillä onhan hän aatelinen ja opetettu kävelemään hyväryhtisenä. Kuitenkin matkoillaan, hän yrittää sulautua joukkoon ja piilottaa yhteiskunnallisen asemansa kävellen hieman rahvaammin. Hänen askeleensa ovat yleensä hentoja ja hieman ehkä ilmaviakin ihmisen askeleiksi, mutta matkoillaan kun hän on ihmisten ilmoilla, hän tuo askeleihinsa jäykkyyttä ja ne jopa näyttävät hieman raskailta.
Luonne: Yalla on pirteä ja iloinen, toisin kuin hänen isänsä tai veljensä. Hän on puhelias ja sosiaalinen, mutta osaa pitää suunsa kiinni oikeaan aikaan. Hän osaa olla myös vakava ja surullinenkin kun siihen on aihetta.
Hän on huono piilottamaan tunteitaan, sillä hänen mielialansa näkyvät aina hänen kasvojen ilmeistä tai silmistään jos niitä osaa tulkita.
Yalla on ystävällinen nuori nainen ja pitääkin uusien ihmisten tapaamisesta. Hän ei ole pelokas vaan aika hullun uhkarohkea, mikä ei aina ole hyväksi. Jos hän törmää haltiaan, tyttö osoittaa kunnioitusta, sillä uskoo syvästi, että haltiat ovat ihmisiä parempia olentoja.
Hänen isänsä saa usein harmaita hiuksia hänen takiaan, sillä mies on koko ajan huolissaan tyttärestään. Siihen ei kuitenkaan olisi syytä, sillä tyttö osaa pitää puolensa ja huolen itsestään.
Hän pitää kovasti seikkailuista ja vaikka Yalla onkin hyväksyvä ja sosiaalinen, hän osaa kuitenkin epäillä ja varautuakin joidenkin ihmisten seurassa. Hän on aina vähän varuillaan, eikä laske ”panssariaan”.
Yalla on sivistynyt, mutta pitää sen omana tietonaan, samoin kuin sen, että ei usko Jumalaan tai pahoihin henkiin. Hän ei pidä kristinuskossa kuvasta, joka luodaan naisesta (kaiken pahan aluksi ja lopuksi).
Hän käyttäytyy kuin kunnon kristitty, vaikka pitääkin sitä tyhmänä puuhana. Jos joku joskus kysyy hänen uskonnollisuudestaan hän valehtelee varsin taitavasti, sillä on valehdellut tästä asiasta jo koko ikänsä.
Hän ei halua vihamiehiä ja pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina, haltiat ovat sitten asia erikseen. Haltiat kiehtovat tyttöä. Hänen isänsä muistuttaa häntä aina ylemmyydestään ihmisten parissa, mutta Yalla ei ole kuulevinakaan häntä.
Tyttö punastuu helposti jos joku latelee hänelle kohteliaisuuksia, varsinkin jos kyseessä on vastakkainen sukupuoli. Yleensä hän kääntää katseensa pois, sillä ei pysty katsomaan kehujaa silmiin.
Hän ei suutu helposti, mutta jos häntä ärsytetään tiettyyn pisteeseen asti, saa härnääjä tuntea sen nahoissaan asti. Väkivaltainen Yalla ei kuitenkaan ole, paitsi ihan ääritilanteissa.
Kyllästyneenä tai jos tyttö on iloinen voi hän hyräillä. Varsinkin matkoillaan hän hyräilee paljon taittaessa matkaa yksinään. Hänellä on myös kaunis lauluääni, mutta pelkää, että joku kuulee hänen laulunsa, eikä siis paljon laulele, paitsi jos on melkein varma, että on yksin. Hän ei kehtaa laulaa muiden kuullen ja hyräileekin siksi mieluummin. Joskus Yalla ”unohtaa” olevansa ihmisten ilmoilla ja aloittaa hyräilynsä. Toisinaan sävelmään karkaa pari sanaakin.
Hermostuneena tai jos hän joutuu odottamaan jotain kauan, hän alkaa tajuamattaan tömistämään jalkaansa lattiaan. Ei sitä kuitenkaan kuule, sillä hän kopsuttaa jalkaansa maahan varsin hiljaa. Yleensä kun Yalla tajuaa tämän, hän lopettaa sen ja painaa jalkansa tukevasti maahan. Hän ei pidä yhtään tavastaan ja yrittääkin päästä siitä eroon.
Menneisyys: Yalla syntyi aatelisperheeseen Madarenin saarella Merkyssä. Hänen äitinsä kuoli häntä synnyttäessä ja hän jäi kolmistaan isänsä ja veljensä kanssa, joka on häntä 2 vuotta vanhempi.
Hänen isänsä suku on aina ollut aatelissukua, joten rahasta ei ole ollut pulaa. Siksi Aram pystyikin olemaan paljon Yallan kanssa ja opettamaan hänelle kaikenlaista.
Hänellä oli onnellinen lapsuus ja nuoruus. Hänen isänsä opetti häntä lukemaan ja hän lukikin paljon ja hankki tietoa kaikesta mahdollisesta.
Hänen isänsä ei paljon puhunut hänen äidistään mitään ja hän yrittääkin välillä kysyä asiasta isältään tai veljeltään, mutta kumpikaan ei puhu asiasta. Yalla ei muista äitiään ja eikö ole sanonta: mitä ei ole koskaan ollutkaan, ei voi kaivata? Toisaalta, joskus kun tyttö näkee onnellisen lapsen äitinsä kanssa, hänelle tulee surullinen olo, mutta ei hän pahemmin kaipaa äitiään.
Tytön isä kertoo kyllä muuten maailman asioista ja Yalla onkin aika sivistynyt naiseksi.
Pienenä hänen veljensä sai koko ajan vahtia häntä, sillä Yalla tuppasi karkaamaan koko ajan ties minne. Hän oli siis jo pienenä seikkailunhaluinen. Kerran karatessaan 7-vuotiaana, hän putosi johonkin pieneen ja pimeään kuoppaan, jossa hän joutui olemaan päivän ennen kuin hänet löydettiin. Siitä hänelle on kehittynyt pimeän pelko.
Vielä vanhempanakin Yalla lähtee välillä vähän pidemmillekin matkoille, ilmoittamatta asiasta muille, mutta aina hän on palannut takaisin.
Nykytilanne: Nuori nainen asuu isänsä kanssa palvelijoineen Merkyssä. Hänen veljensä asuu samassa kaupungissa vaimonsa (Firanan) kanssa, aika lähellä häntä ja heidän isäänsä. Hänen isänsä palvoo tytärtään, eikä pahemmin häpeä häntä. Yalla haluaisi päästä kiertelemään Fenyania, mikä on melkein mahdotonta, koska hänen isänsä ei ikimaailmassa päästäisi häntä. Ainoa keino olisi vain karata sanomatta mitään. Yalla ei ole ollut muualla Fenyanissa kuin Madarenin saarella. Suurin haave olisi päästä sieltä pois, ainakin vähäksi aikaa.
Vasta nyt vanhempana, Yalla sai tietää, että hänellä on isoäitikin, mutta nainen asuu toisella saarella. Nyt hän haluaa kovasti päästä äidinäitinsä luo, joka voisi kertoa hänelle enemmän omasta äidistään. Hänen isältään ja veljeltään ei nimittäin tietoja tipu.
TILANNESEURAUS 13.6.2009
Yalla on päässyt Madarenin Geranista laivalla meren yli Feliin ja toteuttanut näin yhden suurista haaveistaan. Hän ei ole ennen ollut näin pitkällä, sillä koskaan hän ei ole poistunut Madarenista paitsi nyt rohkaistuen Evorthorin seurassa, josta hän kuitenkin erosi laivalta päästyään. Nyt hänen suuntanaan on Mothy – jossa hänen isoäitinsä sanotaan asuvan.
Taidot/vahvuudet: Yalla osaa lukea, mitä suurin osa naisista ei osaa tehdä. Hänellä on nopeat jalat, sillä on joutunut monta kertaa juoksemaan karkuun ties mitä vaikeuksia ja ongelmia, joita on osittain itsekin aiheuttanut.
Vaikka tyttö onkin aatelinen, osaa hän laittaa ruokaa ja vielä herkullista sellaista ja mistä aineksista tahansa. Hän oppi tämän taidon edesmenneeltä kokilta, joka teki heille aina ruokaa, Jamilalta.
Hän osaa myös käyttää tikariaan varsin taitavasti tarvittaessa. Hän osaa myös puhua itsensä aika helposti pois kiperästä tilanteesta, sillä tätä tyttö on ”harrastanut” melkein koko elämänsä. Myös väkijoukkoon sulautuminen käy tytöltä mainiosti, varsinkin viittansa kanssa. Yallan vaatteet tosin herättävät välillä kummastusta ihmisissä, mutta tästäkin hän yleensä selviää selittämällä.
Yalla osaa hoitaa jo omia asioitaan matkoillaan. Hän osaa hankkia yösijan ja ruuan. Joskus jopa kyytikin järjestyy, kun hän maksaa siitä vain hyvin.
Heikkoudet: Pelkää tulta ja pimeää. Hän onkin onnellinen öljylampusta, joka on hänen huoneessaan aina öisin karkottamassa pahoja henkiä hänen isänsä tahdosta, vaikka ei itse niihin uskokkaan. Matkoillaan nuori nainen ei kulje ikinä öisin, vaan hän hankkii jonkin yösijan. Jos hän ei saa mistään yösijaa, hän pysähtyy yöksi ja jatkaa sitten aamulla taas kulkuaan. Pimeässä hän ei todellakaan kulje vapaaehtoisesti. Pimeys on Yallan mielestä niin pelottavaa, vaikka hän ei oikein tiedäkkään mikä siinä niin pelottaa. Se pelko vain tuli menneisyydestä. Tyttö yleensä vilkuilee koko ajan pimeydessä ympärilleen ja odottaa jonkun hyökkäävän päälleen. Hän ei tiedä, minkä odottaa hyökkäävän päälleen, mutta kammoaa tätä tilannetta. Tikari on yleensä ihan käden ulottuvilla näissä tilanteissa.
Toinen hänen pelkonsa on tuli. Yallaa ärsyttää ja turhauttaa se, että hän pelkää tulta. Sitä kuitenkin tarvitaan monilla matkoilla ja se karkottaa varsin hyvin pimeää, jos hän joutuu olemaan yön ulkona. Nuotion sytyttäminen onkin Yallalle hankalaa, mutta jotenkin se joskus onnistuu, mutta toisinaan hän joutuu viettämään yönsä toisen pelkonsa kanssa. Tytön menneisyydessä ei ole tapahtunut mitään huomioitavaa tulen kanssa, mutta hän pelkää sitä silti. Yalla pitää sitä kuin kesyttömänä eläimenä, jota ei pysty kesyttämään. Se voisi yllättää milloin tahansa ja miten tahansa. Tähän päivään asti hän on kuitenkin jollain ihmeen konstilla toisinaan onnistunut sytyttämään tulen ja kokkaamaankin vielä sen avulla. Jokuhan voi luulla, että hän on voittanut pelkonsa, mutta siitä ei ole kyse. Hän pelkää tulta ja tulee pelkäämään, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Vain jos hän pystyisi kesyttämään tulen, hänen pelkonsa katoaisi, mutta sehän on mahdotonta.
Tyttö ei osaa laskea muuta kuin rahoja, eikä niitäkään mitenkään hyvin taidokkaasti.
Muut esineet: Pieni nahkakukkaro, jota hän säilyttää aina hameensa ”salataskussa”. Myös kukkaro sisältää aina muutaman hopeakolikon, joskus jopa yhden kultaisen.
Tekstit ja kuvat © Chianna
19.12.07 17:58
