Chalendor Elenderelthonar

Nimi: Chalendor Elenderelthonar, eli Chalendor Elenderel Thonarin poika
Ikä: 97 vuotta, syntynyt 3.1.ky.202 (ensimmäisen viikon kolmas päivä vuonna 202 EHA)
Sukupuoli: mies
Rotu: kultahaltia
Tärkeimmät sukulaiset: isä Thonar, äiti Alyena sekä viisi sisarta ja yksi veli
Ammatti: kiertelevä pappi tai kulkuri
Asema: syntyi rikkaaseen perheeseen, nykyään rutiköyhä


Ulkonäkö:
Kun ajatellaan rotua kultahaltia, niin useimmiten siitä tulee mieleen tulee ja tarkasti itsestään huolta pitävä olento, jolla on sädehtivän kellertävät hiukset. Chalendorin kohdalla tämä pitää osittain paikkaansa. Miehelle on pituutta kertynyt huomiota herättävän paljon, lähes kaksi metriä. Tämän ansiosta hän vaikuttaa luonnostaankin ylväältä ja arvokkaalta, varsinkin jos hän kävelee leuka pystyssä ja itsevarmoin askelin. Mutta jos hän taas kävelee hieman kumarassa, olkapäät lysyssä, erikoiseen pituuteen ei kiinnitä huomiota ja haltia sopeutuu silloin paljon paremmin ihmismassaan.

Chalendor on perinyt vanhemmiltaan kellertävät hiukset, jonka väri vaihtelee vaalean keltaisesta kultaiseen ja aina pariin punertavaan suortuvaan, mutta hän on tuhonnut suurimman osan niiden näyttävyydestä raastamalla suortuvansa lyhyiksi veitsen avulla. Jälki ei ole kaunista eikä lähimainkaan tasaista, mies ei enää olla ulkonäkönsä kanssa yhtä tarkka kuin ennenvanhaan.Hänen kulmakarvansa ovat saman sävyiset, ja niiden loppupäät ovat kasvaneet siten, että ne ovat irti kasvoista ja kiertyvät hieman toistensa ympärille. Tämä näyttää Chalendorin suipoilla kasvoilla kuitenkin luonnolliselta, ovathan ne kasvaneet tuohon malliin aivan itsestään. Poskipäät ovat hänellä melko näkyvät, ja useamman vuosikymmenen kestänyt epäterveellinen elämäntapa on painanut haltian poskia kuopalle, joka korostaa entisestään teräviä piirteitä. Paastoamisen takia hän on laihtunut eikä miehen käsivarsista löydy paljoakaan lihasta.
Ihonväri on tällä haltialla haalean kuparinen. Jos auringonsäde osuu sopivasti paljaaseen ihoon, saattaa se heijastaa takaisin enemmän kuin ihmisillä tai joillain muilla haltiaroduilla. Kuitenkin piirre johon muut kiinnittävät Chalendorissa eniten huomiota ovat hänen silmänsä, sillä ne ovat syvän kultaiset.

Miehen vaatteet näyttävät siltä, kuin ne olisi varatettu ojassa nukkuvan kerjäläisen yltä. Harmaa hupullinen kaapu on pahasti rispaantunut, ja siinä on useita tahroja, joiden kaikkien alkuperästä haltialla ei ole aavistustakaan. Kangas on karkeaa, muuten se ei olisi kestänyt yhtenä kappaleena tähän päivään asti. Kaavun alla hän pitää lyhythihaista paitaa, jota ei usein näy muualta kuin kaavun kaula-aukosta. Jalkojen peittona miehellä on kovat, ruskeat kangashousut, jotka ovat valitettavasti hieman lyhyet näin pitkälle olennolle, joten luisevat nilkat vilahtelevat silloin tällöin lahkeen alta. Ainoa haltioiden tekoa oleva vaate, joka hänellä on säilynyt, ovat kevyet matkakengät. Niiden avulla metsissä käveleminen on vaivatonta, kuivat oksat eivät rasahtele niin ilkeän kuuloisesti askeleiden alla, eivätkä ne koskaan hierrä.

Kaikesta räsyisyydestään huolimatta Chalendor on helppo tunnistaa kultahaltiaksi, mikä aiheuttaa hänelle säännöllisesti ongelmia nykypäivän haltiavastaisessa yhteiskunnassa. Varsinkin jos hän liikkuu ihmisten ilmoilla nousee huppu kuin itsestään ylle, se antaa edes jonkinlaista suojaa tuijottavilta katseilta. Myös lyhyt hiustyyli on hankala, koska suipot korvat erottuvat sen takia entistä selvemmin. Nuo ulokkeet ovat muutenkin keskimääräistä pidemmät.

Luonne:
Chalendor yrittää parhaansa mukaan koulia oman luonteensa täydelliseksi ja hioa kaikki epäkohdat siitä pois. Siitä huolimatta miehen luonteenpiirteet näkyvät lähes kaikesta mitä hän ikinä tekeekin, vaikka hän korvaisi motiivinsa omassa mielessään jollain suuremmalla päämäärällä. Osittain lapsuutensa takia mies on ylpeä ja hänelle on vaikeaa olla katsomatta kaikkia alempiarvoisia rotuja pitkin nenänvarttaan, vaikka niiden edustajat olisivat kaikkien muiden silmissä paljon varakkaampia ja ylempänä yhteiskunnallisessa arvossa. Haltian mieleen on pinttynyt hyvin syvälle se ajatus, että kultahaltiat ovat rotujen eliittiä.
Kasvatuksen syytä tai ansiota on myös miehen kohtelias käytös ja aina niin hillitty puhetyyli. Kohteliaisuuden avulla hän kykenee helpommin pitämään sopivan etäisyyden muukalaisiin ja se auttaa häntä myös välttymään ikäviltä tunteilta sekä epämiellyttäviltä tapahtumilta. Hänen pidättyväisyytensä näkyy erityisesti silloin, kun mies joutuu naisten kanssa tekemisiin. Silloin hän pyrkii pysyttelemään entistäkin etäisempänä ja viileämpänä, jotta kykenee pitämään maalliset tunteet loitolla. Normaalisti mies vältteleekin vastakkaisen sukupuolen seuraa.

Uskonnollisuudella on suuri osa Chalendorin nykyisessä elämässä. Hän on pyhittänyt loppuvuotensa jumalten palvelemiselle ja lepyttämiselle, omien virheidensä korjaamiselle Suurien silmissä. Erityisesti hän kiinnittää huomiota Adoraan ja Teliseen, vaikka ei saisi heiltä paljoakaan huomiota, mutta hän yrittää parhaansa mukaan muistaa myös muita jumalia. Niin valon kuin pimeydenkin valtiaita. Mies uskoo kaikkien eteensä tulevien asioiden olevan jumalien asettamia tehtäviä, pyyntöjä ja käskyjä, ja hän yrittää toteuttaa niitä miten parhaimmalla tavalla.
Seuraten hyväksyväisyyden ja anteeksiannon hyveitä hän yrittää myös hyväksyä kristinuskon, vaikka sillä olisi varsinkin kultahaltijoille mitä kauheimmat kohtalot varattuna.Tämän uskonnon haltiavastaisuuden takia hän ei kuitenkaan ole koskaan tuntenut sitä omakseen, vaikka ei halua sitä loukatakaan.

Silloin kun mies on henkisesti tai fyysisesti väsynyt hänen kohteliaisuutensa rakoilee, ja hän sanoo suoremmin mitä asioista oikeasti ajattelee, eikä kiedo kaikkea korulauseisiin niin kuin yleensä. Tällainen itsekurin puute on kuitenkin lähes aina ollut vahingollista.

Menneisyys:
Chalendor syntyi varakkaaseen kultahaltiaperheeseen, ja sai heti asemalleen sopivan koulutuksen. Päivät kuluivat lekottelun, opiskelun, hauskanpidon ja kaiken muun mukavan parissa eikä mistään ollut puutetta. Hän eli kauniissa metsässä yltäkylläisyyden keskellä, Fenin Lipla-järven lähimaastossa. Hän oli sisaruksistaan nuorin ja myös hemmoteilluin, eikä hän pienenä osannut arvostaa ihmisten elämää ollenkaan. Suurin syy oli siihen oli heidän talouttaan ylläpitävät ihmispalvelijat, joiden asemaa ulkopuoliset kuvailivat jopa orjuudeksi, koska heillä ei ollut sen parempia oikeuksia aatelissuvun mailla kuin vangeilla. Tämä kertoo Elenderelin suvun suhtautumisesta ulkomaailmaan, sillä suvun maille eksyneet olennot eivät koskaan saaneet lämmintä vastaanottoa, varsinkaan jos he kuuluivat "alempiarvoiseen" rotuun.
Vartuttuaan nuorukaiseksi Chalendor kasvatti itselleen pitkät hiukset, jotka ylettyivät alaselkään asti ja herättivät ihastusta aatelisneitojen keskuudessa. Tähän aikaan kultahaltia huomasi myös kiinnostuksensa heräävän kauniimpaa sukupuolta kohtaan, ja juhlissa hän teki useiden kanssa lähempää tuttavuutta, tietenkin sivistyneillä ja sallituilla keinoilla. Hän ei olisi voinut kuvitellakaan pettävänsä sukuaan tekemällä jotain häpeällistä, kasvojen menettäminen olisi pahin rangaistus minkä mies siihen aikaan pystyi kuvittelemaan.

Eräänä aurinkoisena päivänä Chalendor istui puutarhassa siemailemassa virvoiketta, kun hän näki tutun kultahaltianaisen käyskentelevän lammen rannalla palvelija mukanaan. Tuo kyseinen kaunokainen oli viehättävin kaikista kultahaltianeidoista, joita Chalendor oli elämänsä aikana tavannut. He olivat vetäytyneet usein keskustelemaan syrjään, piiloon vaivihkaisilta katseilta. Siellä nuorukainen pääsi ensimmäistä kertaa todella tutustumaan vieraaseen haltiaan, eikä vain toisen ulkokuoreen. Naisen käden kosketus poskella oli kuin jumalatar Adoran lempeä sipaisu.
Katsellessaan naista hän oli pikkuhiljaan vajonnut raukeaan tilaan ja puunlehtien läpi siivilöityvä valo sekä maasta hohtava lämpö saivat miehen vajoamaan kevyeen uneen. Autuutta kesti hetken, mutta se katkaistiin julmalla tavalla. Kimeä kirkaisu sai haltiamiehen säpsähtämään ja vilkuilemaan ympärilleen, kunnes hän jäi tuijottamaan toisella puolella aukeavaa näkyä kuin halvauksen saaneena. Polun reuna oli pettänyt hänen rakkaansa jalkojen alla, aiheuttaen pehmeän maan romahtamisen ja naisen suistumisen lampeen. Aatelisneito ei koskaan ollut opetellut uimaan, joten se koitui hänen kohtalokseen. Järkyttyneenä Chalendor lukittautui huoneeseensa ja syytti itseään toisen kuolemasta. Jos hän ei olisi nukahtanut hän olisi huomannut tulevan ja voinut varoittaa, tai jopa pelastaa naisen kuoleman käsivarsilta. Sukulaisten rohkaisuista ei ollut apua, ei hän edes tuntenut vanhempiaan tai sisaruksiaan. Vapaaehtoiseen kotiarestiin lukittautuneella nuorukaisella oli kuitenkin aikaa ajatella, ja loppujen lopuksi hän päätyi yhteen johtopäätökseen. Polun reuna ei ollut romahtanut itsestään, sillä se oli kaikkialta muualta täydellisen vakaa, eikä lähiaikoina ollut mitään rankkasateita, jotka olisivat voineet haurastuttaa reunamaa. Ja kaiken lisäksi neidon askel oli niin kevyt. Ainoan, joka pystyy romahduttamaan maan, täytyy olla jumala. Teko oli selvästi rangaistus jostain, mutta mistä?

Chalendor löytää syyn siihen omasta elämäntavastaan, sukunsa elämäntavasta. Jumalat olivat varmasti suuttuneet kultahaltioihin, sillä miten muuten ihmispalvelija olisi voinut jäädä täysin vahingoittumattomaksi? Mutta ei sittenkään, ei heidän vihansa voi koskea kaikkia kultahaltioita, sillä ei neito ollut edes sukunsa arvojärjestyksessä kovin korkealla, joten tapahtuman täytyi olla rangaistus Chalendoria itseään kohtaan. Auringon ja maan jumalattaret Adora ja Telise olivat tehneet liiton häntä vastaan.
Ainoa keino, jolla hän mielestään pystyy lepyttämään jumalat on vanhan elämän täydellinen hylkääminen. Chalendor varastaa vaatteet yhdeltä orjista, ja piilottaa ne huolellisesti matkalaukkuunsa. Seuraavana iltana hän lähtee kävelylle herättämättä sen enempää huomiota kuin helpottuneita huokauksia - vihdoinkin nuoriherra on päässyt tapahtumasta yli! Toisin kuin vartijat olivat uskoneet, ensimmäisessä rauhallisessa ja tarpeeksi syrjäisessä paikassa hän vaihtoi vaatteita ja leikkasi hiuksensa lyhyiksi omalla tikarillaan, jonka oli saanut täytettyään 50 vuotta. Näin Chalendorin kiertolaiselämä alkoi. Oli puhdas ihme, että hän kykeni pysymään hengissä ensimmäisten vuosien aikana, eihän hän tiennyt mitään käytännön asioista. Hän omisti elämänsä jumalien palvelemiselle, ja yritykselle päästä eroon kaikista mahdollisista paheista. Tähän päivään mennessä hän on onnistunut siinä vaihtelevalla menestyksellä, riippuen aina tilanteesta, mutta yksi pahe saa kurkotettua sormenpäillään hänestä otteen aina uudestaan ja uudestaan. Pahe nimeltä ylpeys.

Nykytilanne:
Päästyään pois Elgyphtin raunioilta, jonne paha velho Erebia Viral oli hänet loitsinut muiden olentojen mukana, joutui Chalendor ongelmiin erään vankkurikuskin kanssa. Loppujen lopuksi hän löysi itsensä istumasta Tenlitin putkasta yhdessä erään animaagin kanssa.

Aseet ja taikuus:
Pitkä ja koristeeton puinen keppi on yksi ainoista aseen kaltainen esine, jota Chalendor kantaa mukanaan. Hän löysi sen aikoinaan Elgyphtin raunioilta, ja jollain kumman tavalla se on pysynyt edelleenkin mukana, vaikka Chalendor on jo moneen otteeseen luullut hävittäneensä sen. Jokaisella kerralla sauva on ilmestynyt uudelleen. Syvällä vaatteidensa laskoksissa hän säilyttää myös tikariaan.

Chalendor osaa myös alkeellista taikuutta, sillä sen opiskelu kuului jokaisen nuorukaisen elämään hänen suvussaan, mutta tuohon aikaan mies ei välittänyt magiasta ollenkaan. Hän alkoi harjoittamaan sitä vasta lähdettyään kotoaan, ilman sitä yksinkertaisimmatkaan askareet kuten tulen sytyttäminen eivät olisi onnistuneet. Mies ei mielellään tuhlaa taikuuttaan, koska mieltää magian alkuperän olevan lähtöisin jumalilta, eikä hän halua olla Pyhiä kohtaan epäkunnioittava.

Muut esineet:
Chalendor on kantanut jo kauan erästä helminauhaa kaulassaan. Se koostuu lukuisista puuhelmistä, joista jokainen on eri värinen. Sen tarkoituksena on
muistuttaa miehelle kaikesta tärkeästä. Siitä, kuinka kaikkia jumalia tulee palvoa ja kaikkia uskontoja pitäisi kunnioittaa, vaikka ei voi aina yhtyä niiden aatteisiin. Värit muistuttavat miestä myös hyveistä, joiden saavuttamista hänen tulisi tavoitella, sekä niistä paheista, jotka ovat hänelle liiankin tuttuja seuralaisia. Ei ole harvinaista nähdä hänen pyörittelevän helmiä sormissaan rukouksen tai muun mietiskelyn aikana. Hän pitää mukanaan myös klaaninsa sormusta, joskus kaulassa ja joskus taas syvällä taskunpohjalla.

Muuta:
Halrit on Chalendorin äidinkieli ja sitä hän puhuu oikein sujuvasti, myös sen lukeminen sekä kirjoittaminen ovat hänelle lasten leikkiä. Yleiskielen hän on joutunut opettelemaan lähes kokonaan kokemuksen kautta, mutta vuosikymmenien aikana hänen sanavarastonsa on karttunut ja nyt hän puhuu sitä hyvin, tosin haltiatyylinen korostus kuuluu hänen puheessaan selvästi. Joidenkin töksähtävien äänteiden lausuminen tuottaa hänelle hankaluuksia, enimmäkseen sen takia koska mies lausuu ne vain pakon edessä. Ne tuntuvat niin ikävältä suussa.