Celerosé Vardamir Borotheuksenpoika

Yksi mies, kaksi henkilöllisyyttä...

Nimi: Celerosé Vardamir Borotheuksenpoika/ Raimündo Glaavius Herbertonpoika
Tunnetaan paremmin nimellä: Võndra-Vimin kreivi
Ikä: 90 kierrosta haltian iässä, 27 kierrosta ihmisen iässä (syntynyt kylmäkaudella 209 SSA)
Skp: Mies
Laji/Rotu: Mustahaltia
Syntymäkaupunki: Gora
Ammatti: Antiikkikauppias
Pituus/paino: 192cm/ 80kg
Aseet: Kaksi kappaletta sirppejä ja kävelykeppi, jossa on hopeinen kädensija.

Tärkeimmät ja oleellisimmat sukulaiset:
Isä: Borotheus Vardamir Canriuksen poika (kuollut)
Äiti: Anfeliên Tandenlief Juliefan tytär (kuollut)
Eno: Rôldo Tandenlief Kodomorin poika
Setä: Borefius Vardamir Canriuksen poika

Tekaistut sukulaiset Tenlitistä:
Isä: Herberto Glaavius Osvaldon poika
Äiti: Annibale Quimi Hipolitan tytär

Ulkonäkö:
Celerosé on samanlainen peruspitkäkorva, kuin kaikki muutkin Fenyanin mustahaltiat. Hänessä ei ole juuri mitään massasta poikkeavaa, silmiä lukuun ottamatta. Ne ovat nimittäin täysin vanhan taikuuden sokeuttamat ja väriltään haalean harmaat. Sokeutta ei kuitenkaan huomaa kovinkaan helposti, sillä Rosélla on äärimmäisen hyvä kuulo ja yleensä hänen silmänsä katsovat siihen suuntaan, josta hänelle puhutaan. On kuitenkin hetkiä, jolloin hän voi katsoa liian ylös tai liian alas, jolloin tilanne saattaa tuntua vastapuolesta hieman kiusalliselta.

Vardamirilla on olkapäille yltävät, hyvin hoidetut, mustat hiukset ja kuulas lähes musta iho. Hän on liki kaksi metriä pitkä, eikä siksi jää kovinkaan helposti huomaamatta katukuvasta. Hän suosii epäsymmetrisiä leikkauksia, leveälahkeisia housuja ja materiaaleja, joiden peseminen vesisangossa ei tule kuuloonkaan. Tietenkään mies ei itse putsaa vaatteitaan, vaan palkkaa jonkun huoran hoitamaan homman halpaan hintaan.

Tavallisin asukokonaisuus, mitä Vardamirin yllä nähdään, koostuu samettisista housuista, röyhelökauluksisesta paidasta ja brokadilla koristellusta samettijakusta. Myös samettiset, silkkinauhalla varustetut silinterit ja valkoiset silkkihansikkaat kulkevat hänen mukanaan kaikkialle, siinä missä hopeinen kävelykeppikin.

Luonne:
Lyhyen ytimekkäästi sanottuna Celerosé on psykopaatti. Hän erottaa oikean väärästä, muttei tunne huonoa omatuntoa juuri mistään. Hän ei juurikaan tiedä miltä ilo tai suru tuntuu, vaan reagoi kumpaankin ahdistumalla. Rosé ei ole myöskään koskaan kyennyt tuntemaan rakkautta tai kaipuuta. Ainut tunne, mitä hän kykenee käsittelemään, on vihan tunne. Vardamir on kuitenkin taitava näyttelemään tunnetiloja, joita hän ei voi ymmärtää. Jos muut nauravat, hänkin nauraa. Hän ei kuitenkaan itke, jos joku muu itkee, vaan henkilöstä riippuen, joko yrittää keksiä jotain kaunista sanottavaa, jotta itkeminen loppuisi, tai pitää itkijää pilkkanaan. Celerosé ei ole itkenyt kuin kivusta. Kipu ei saa häntä kuitenkaan tuntemaan oloaan toivottomaksi kuolemanpelon vuoksi, vaan hän saattaa pahimmassa tapauksessa reagoida siihen jopa nauramalla. Onhan sanottua, että ihmiset nauravat silloin kun eivät tiedä, miten muuten reagoida.

Charmantin ulkomuotonsa ja kaunokielisten puheittensa ansiosta Rosé antaa yleensä itsestään mieluisan, eloisan ja myönteisen kuvan muille. Hän on hyvin älykäs, mutta tunnevammaisuutensa tähden hän ei kykene ajattelemaan kuin itsekeskeisesti. Pelkoa Vardamir ei kykene tuntemaan lainkaan, mutta hermostuneisuutta kyllä, jos hän kokee henkensä uhatuksi. Hermostuneisuus ei kuitenkaan johdu kuoleman pelosta, vaan siitä, että hänellä olisi mielestään vielä niin paljon tehtävää maan päällä.

Vardamir, tarkemmin ottaen Kreivi Võndra-Vim, on tehokas ja luotettava työnantaja ja -tekijä vain jaksottain. Hän on useampaan otteeseen jäänyt kiinni petoksista, mutta suhteilla onnistunut välttämättään hirttopuun ainakin tähän päivään mennessä. Edes viisikymmentä ruoskan iskua eivät ole saaneet häntä muuttamaan käytöstään, sillä hän ei kykene oppimaan kantapään kautta. Celerosé on syntynyt ajamaan vain omia etujaan, eikä muuksi muutu.

Seksuaalisuuden suhteen Rosélla ei juurikaan ole tarpeita tyydytettävänään, sillä hän saa paljon suurempaa tyydytystä esim. uhkapeleistä kuin sukupuolielämästä. Hän kuitenkin höyläilee naisia mielellään vain sen tähden, että hän on huomannut sen herättävän närkästystä muiden miesten keskuudessa.

Menneisyys:
Celerosé syntyi Goran länsilaitamilla monen valvovan silmäparin alla eräänlaiseen mustahaltioitten muodostamaan yhteisöön.

Rosé on pienestä pitäen nauttinut itseään pienempien kiduttamisesta. Kaikki alkoi viattomien pikku eläinten paloittelulla, mutta vuosien myötä uhrit kasvoivat aina vain suuremmiksi sitä mukaa kun Vardamir itsekin. Myös kidutustyyli muuttui iän myötä. Mitä enemmän Celerosé oppi magiaa hallitsemaan, sitä siistimmin hän pyrki pääsemään uhreistaan eroon.

Mustahaltioitten keskuudessa häntä ei tuomittu tekosistaan, sillä hän väitti Ferathin johdattaneen hänet itseään heikompien uhriensa luo, mutta muu Fenyanin väki olisi halunnut hänet pölkylle jo 30 kierroksen ikäisenä. Pölkylle pojan puolesta Suursodan rauhan aikaan astui kuitenkin hänen isänsä Borotheus, joka oli vielä tuolloin vastuussa alaikäisen lapsensa tekosista.

Ensimmäisen mustahaltioittenkin keskuudessa tuomittavan murhan Celerosé teki vasta 65 kierroksen vanhana, jolloin hän tappoi oman äitinsä, itseään taitavampana pidetyn velhon. Tiedonjanoisena nuorukaisena Vardamir oli halunnut päästä käsiksi kirjallisuuteen, jota hänen äitinsä oli koettanut pojaltaan piilotella, eikä toki suotta. Kyseessä oli nimittäin niinkin vahvaa taikuutta käsittelevä opus, että se sokaisi heikompiensa silmät.

Rosé ei ollut siis vielä nähnyt puoliakaan elämästä kun hän menetti näkönsä ahneutensa tähden. Kaiken lisäksi hänet tuomittiin äitinsä murhasta Minykereen loppuelämäkseen. Kävi kuitenkin niin, etteivät Minykeren seinät pidätelleet Celeroséa kuin 20 kierrosta. Hän nimittäin kyllästyi paikalliseen ruokaan ja tunsi heittävänsä elämänsä hukkaan istumalla kiven sisällä. Ainut keino vankilasta ulos oli saada joku vartijoista suostutelluksi apuun. Ympäristössä, jossa mustaa magiaa ei kyennyt käyttämään, sen luulisi olevan vaikeaa, mutta Vardamirille luontainen charmi puri melko nopeasti erääseen vartijan ammattiin päätyneeseen naiseen. Tietenkään neiti ei ollut naisten vaatteissa, vaan mieheksi pukeutuneena, mutta tokkopa Rosé olisi välittänyt, vaikka häneen olisi mieskin ihastunut. Pääasia oli, että hän pääsi pois vankilasta tämän itseensä hullaantuneen vartijan avustuksella luvattuaan, että mikäli vartija jättäisi työnsä, he voisivat muuttaa yhdessä jonnekin erämaahan, jossa Fenyanin lakia ei juurikaan valvottu. Vaan miten sitten kävikään?

Vartija-rukka jäi heti Celerosén vapautuksen jälkeen kiinni tekosistaan ja pääsi itse telkien taa, kun taas Rosé matkusti syvälle Anthomen aavojen ruohomaitten suojaan. Vardamir jaksoi juosta Hot’yanin aavikon itärajalle saakka, jonne hän kaatui puolikuolleena huonon sään piiskattavaksi.

Kävipä sitten niin, että tuon polttavan aavikon rajamailla reissasi juuri sinä iltana pimeissä puuhissa liikuskeleva antiikkikauppias nimeltään Herberto Glaavius Osvaldon poika. Sinä hetkenä, kun kauppias nosti pakomatkasta uupuneen nuorukaisen kärryihinsä, Rosé ei ollut havahtunut siitä, miten samannäköisiä he kaksi olivatkaan. Sen tiedostamiseen tarvittiin pari hassua viikkoa, joiden aikana luonteeltaan varsin utelias Vardamir oli ottanut selvää, mistä Glaavius oli kotoisin ja mahtoiko hänellä olla perhettä. Mies oli kertonut omanneensa pojan nimeltä Raimündo. Tämä oli kuitenkin salaperäisesti kadonnut ollessaan vasta parinkymmenen kierroksen ikäinen, eikä hänestä oltu sen koommin kuultu. Virkavalta oli todennut pojan kuolleeksi pienimuotoisten etsintöjen jälkeen, mutta Celerosé päätti herättää luultavasti Suursodanrauhan jälkeisissä kahinoissa kuolleen Raimündon henkiin. Hän oli teeskennellyt, ettei muistanut menneisyydestään kuin pieniä välähdyksiä, jotka hän oli onnistunut lukemaan surun ja kaipuun tunteisiin vaipuneen vanhuksen ajatuksista.

Voi sitä iloa mikä antiikkikauppiaan kasvoilta paistoi, kun hän luuli kohdanneensa kauan sitten kadonneen poikansa. Vardamirin ei tarvinnut edes tietää Raimündon elämästä juuri mitään, sillä jälkikasvunsa löytämisestä haltioitunut Herberto kertoi hänelle kaiken oleellisen tiedustellessaan, mahtoiko poika muistaa menneisyydestään sen, kuinka häntä oli heijattu matalan kivitalon hieman kallellaan olevilla, puisilla portailla. Muistiko nuorukainen sitä, mitä laulua hänelle oli pienenä laulettu? Ei, Rosé ei muistanut, mutta vanhus oli kertonut senkin ennen kuin hänen lapsekseen tekeytynyt nuorukainen oli ennättänyt suutaan avata. Ainut asia, mihin Celerosé oli joutunut käyttämään viisasta päätään oli ollut kysymys, jossa häneltä tiedusteltiin, missä hän oli ollut kaikki nämä kierrokset. Vastaus ei ollut tullut kuin apteekin hyllyltä, mutta tunnetiloja taitavasti näyttelevä Vardamir oli onnistunut esittämään yllättäen syrjään vetäytyvää, kuin hänellä olisi ollut jotain todella synkkää sydämellään. Niin hän oli saanut pelattua itselleen aikaa tähänkin päivään saakka. Hän on kuitenkin antanut ymmärtää, että ihmiset ovat tehneet hänelle jotain todella pahaa, jonka hän aikoo kostaa.

Tällä hetkellä uuden identiteetin itselleen luonut Celerosé asustaa Tenlitissä, uuden perheensä läheisyydessä, muttei kuitenkaan liian lähellä pitääkseen jotkin asiat vain omana tietonaan. Hän on rakennuttanut suvultaan saamilla rahoilla itselleen linnan ja ottanut itselleen kreivin arvonimen linnansa nimen mukaan. Tätä nykyä hänet tunnetaankin nimellä Võndra-Vimin kreivi, jonka kookas asunto on työllistänyt usean siivoamisen jalon taidon omaavan nuoren neidin. Kreivi on saanut kuulla kommenttia suunnasta jos toisestakin sen tähden, ettei hän ole palkannut ainuttakaan rouvaa valtavaan kotiinsa.

Taidot/vahvuudet

- Celerosé hallitsee mustan magian ikäänsä nähden yllättävän hyvin, mutta menetettyään näkönsä, hän ei ole kyennyt opiskelemaan taikuutta juurikaan. Hänen taitonsa ovat siis jääneet sille tasolle, jossa ne olivat liki 30 kierrosta sitten.
- Mies on erittäin hyvä näyttelemään ”normaalia” patologisesta itsekkyydestään ja tunnevammaisuudestaan huolimatta.
- Rosé on älykäs, vaikkakin hullu.
- Cele omaa _erittäin_ hyvän kuulon, joten hän ei tarvitse kävelykeppiä sokeain kepiksi tunnustellakseen ympäristöä, vaan naputtaakseen kepillä maata selvittääkseen kaiun perusteella sen miten lähellä seiniä hän kulkee. On kuitenkin ollut tapauksia, jolloin hänen korvansa ovat pettäneet hänet ja mies on kävellyt seinää päin. Onneksi tällaista ei sentään ole tapahtunut kuin kerran seurassa, jossa törmäys puuvallin kanssa herätti hämmästystä.
- Kykenee halutessaan magian avulla erottamaan ympäristöstään valoa heijastavia värejä harmaan eri sävyinä, muttei näe silloinkaan selvästi vaan lähinnä erinäisiä muotoja.
- Suuri musiikin ystävä ja taitava viulisti. Soittanut viulua pienestä pitäen.


Heikkoudet

- Itsekkyys, joka saa hänen alamaisensa ja rikostoverinsa monesti kärttyisiksi. Käytös ei kuitenkaan ole Celerosésta riippuvaa, vaan totuus on, ettei hän kykene ajattelemaan juurikaan muiden, kuin itsensä parasta.
- Sokeus
- Tunnevammaisuus
- Epäluotettavuus
- Taipumus aggressiiviseen käytökseen
- Taipumus syyttää muita omista virheistään
- Ei oikein tiedä mitä elämältään loppujen lopuksi haluaa


Rikollinen toiminta:

Rikollisjoukon kasaaminen ei ollut lainkaan haasteellinen tehtävä kreivin arvonimen omaavalle henkilölle. Koska moni kadehti kaikkea sitä, mitä kreivi Võndra-Vim omisti, miehen oli helppo hieroa kauppoja vähempiosaisten kanssa. Palvelus palvelusta vastaan, eikä aikaakaan, kun kymmenet vaikutusvaltaiset henkilöt olivat palveluksen velassa sukkelasti korttinsa pelanneelle Vardamirille.

Ilkityöt aloitettiin hyvin perustellusti porttoloista, joista Rosé uskotteli kurkkumädän (risakuumeetta ja angiinaa ei oltu tunnistettu ennen 1800-lukua, jolloin useita nielun sairauksia kutsuttiin valheellisesti kurkkumädäksi*) olevan peräisin. Tuhopoltoilla pyrittiin siis muka edistämään kansan hyvinvointia, vaikka rikollisen toiminnan toimeenpanijan aatteet olivatkin aivan toisenlaiset. Vardamir ei vain pitänyt huorista (eikä pidä edelleenkään), vaikka silloin tällöin eksyykin sellaisten seuraan. Ehkä hän koettikin estää joutumasta samanlaisiin tilanteisiin jatkossa tappamalla kaikki vähänkin maksullisilta näyttävät naiset?

Toinen isku kohdistui Tenlitin entisen kaupunginjohtajan, Fyr Miloon sukuun ja vain koska mies ei allekirjoittanut sopimusta, jolla kreivi Võndra-Vim olisi saanut perustaa oman yksityisen sataman Tenlitin rannikolle. Allekirjoitus saatiin kuitenkin hyvin pian sen jälkeen, kun Miloon kolmesta pojasta viimeisenkin henkeä uhattiin.

Yksityisen sataman myötä kreivin arvonimestä nauttiva Celerosé saattoi kuljettaa pimeästi varastettuja aseita ja arvoesineitä meren yli muihin saariin ja myydä ne kasvattaakseen pääomaansa. Hän ei kuitenkaan ole ainut, jota kilisevä rahapussi houkuttaa, joten miehen ei juurikaan itse osallistu laivojen lastaukseen ja tavaroiden kuljetukseen. Hän vain kerää voiton ja maksaa pienen osuuden siitä työntekijöilleen.

Viimeisin henkirikos, jonka Vardamir on suorittanut, oli erään pahaa-aavistamattoman pankkiirin tappo. Motiiviksi hän väitti luonnonvoimien kuihduttamaa kaupankäyntiä, jonka takia hän ei kyennyt maksamaan palkkaa alaisilleen ja kannattajilleen. Todellisuudessa hänelle oli tullut pankkiirin kanssa sanaharkkaa pankkitileistä perittävistä maksuista, jonka takia hän halusi näyttää äijä-pahaselle, ettei hänelle kannattanut kukkoilla. Raha ei kuitenkaan vaihtanut omistajaa aivan niin siististi, kuin Celerosé oli suunnitellut, sillä pankkiiri ei ollut suostunut luopumaan rahasalkustaan. Mies olisi halunnut nähdä kidnapatun tyttärensä ennen rahan luovutusta, mutta Rosén mielestä se oli liikaa vaadittu. Niinpä niin pankkiiri kuin hänen tyttärensäkin saivat surmansa. Mitäpä kreivi nyt olisi pilalle hemmotellulla hempukalla tehnyt?

Jälkeenpäin Vardamir on löytänyt pankkiirin murhasta lisää positiivisia puolia. Nyt hänen ei ainakaan tarvitse enää maksaa pankille siitä, että osaa hänen omaisuudestaan säilytetään siellä, sillä eräs hänen "hyvä ystävänsä" haki pankinjohtajan virkaan hyvin pian edellisen kuoltua.

Tällä hetkellä Rosé pohtii, miten hän saisi jonkun vaikutusvaltaisen tuttavansa saarenpäämiehen virkaan hoitamaan koko Fenin asioita (tarkemmin ottaen olemaan hoitamatta niitä, jotta Vardamir voisi hoitaa bisneksiään huoletta).

*Arno Forsius