Ileen Lithumil Iliannentytär

Nimi: Ileen [Ailiin] Lithumil Iliannentytär
Ikä: 22 ihmisen iässä, 70 haltian iässä
Syntymäpäivä: 12.3.ku.229 (kolmannen viikon 12. päivä, kuumakausi, vuosi 229)
Skp: Nainen
Laji/Rotu: Haltia/Seamarnt
Synnyinkaupunki: Mihter
Ammatti: Vaatturi
Aseet: Ileen ei kanna aseita mukanaan, vaan puolustautuu tarpeen tullen kaikella, mitä käden ulottuvilla on.

Tärkeimmät ja oleellisimmat sukulaiset:
- isä Oktavius Lithumil Armandeuksenpoika
- isoisä Armandeus Lithumil Ermoksenpoika
- isoäiti Linnie Alemôn Belefhantytär

Pituus/paino: 170cm/63kg
Ulkonäkö:
Ileen on siunattu puolipitkillä, olkapäille yltävillä, juurista vaaleanpunaisilla ja latvoista pinkeillä hiuksilla. Hänen ihonsa on vaaleansininen ja silmänsä väriltään samat, mutta sävyltään paljon tummemmat. Naisella on paksu, ehkä jopa lapselliseksi luokiteltava otsatukka, joka nuorentaa hänen ulkonäköään ainakin parilla vuodella, ja ihan tarkoituksella. Neiti nimittäin kärsii keski-iän kriisistä, vaikkei hän ole vielä lähelläkään keski-ikää.

Merihaltianeidolta löytyy haltialle hitusen tavallista muhkeammat muodot, sillä hänelle maistuu ruoka ehkä turhankin hyvin. Lihava hän ei kuitenkaan ole. Ileen kidukset sijaitsevat hänen kaulallaan ja hänellä on sormien ja varpaitten välissä ”evät” aivan kuin kaikilla muillakin merihaltioilla. Hän ei ole tottunut kuivuuteen kovinkaan hyvin, sillä hän asuu pääasiassa veden pinnan alapuolella perheineen. Työ- ja kauppa-asioita neiti Lithumilin on kuitenkin suoritettava maalla ja näihin reissuihin hän varaakin roppakaupalla vesileilejä mukaansa. Ei toki juodakseen, vaan kaataakseen vedet niskaansa siinä vaiheessa, kun iho alkaisi tuntua korpun kuivalta ja kutiavalta.

Luonne:
Ileen on rauhallinen, hyvin vastuuntunnollinen ja tunteellinen persoona. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen, joskin hän on oudossa seurassa aluksi varsin ujo ja hiljainen. Merihaltianeiti on helppo saada punastumaan tai häkeltymään, mutta valehteleminen hänelle ei onnistu kovinkaan helposti, ja se joka rajan ylittää, ei voi olla ylpeä itsestään vaan saisi hävetä.

Kiukkuisena neiti Lithumiel ei juuri puhu eikä pukahda, vaan vollottaa yksikseen jossain muiden katseilta piilossa. Hän ei ole järin pitkävihainen, mutta aiheesta riippuen mykkäkoulua saattaa kestää parista minuutista pariin päivään.

Menneisyyttä ja nykypäivää:
Ileen syntyi korviaan myöten toisiinsa rakastuneen avioparin elämän iloksi eräänä tuskastuttavan kuumana hellepäivänä. Hän olisi päässyt heti kouluikään tultuaan opiskelemaan kansakouluun, jos olisi halunnut, mutta nuorella iällä äiti oli tytölle paljon tärkeämpi kuin lukutaidon opettelu, ja niinpä Ileen jäikin äitinsä avuksi kotosalle pitämään huolen siitä, että herrasväki sai syödäkseen palatessaan töistä.

Onnea äidin helmoissa ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauan, sillä jo 13-kesäisenä (haltian iässä) Ileen joutui luopumaan syöpää sairastaneesta äidistään. Menetys koetteli erityisesti Lithumilin perheen isän ja tyttären välistä suhdetta, sillä Iliannen kuoleman jälkeen Ileenista tuli hyvin sulkeutunut. Hän saattoi istua päivä kausia värttinän ääressä puhumatta sanaakaan. Missään vaiheessa hän ei kuitenkaan lopettanut työntekoa. Ei edes Oktaviuksen pyynnöstä, joka olisi mielellään suonut tyttärelleen muutaman vapaapäivän ajatustensa selvittelyyn ja äidin perään suremiseen. Ainut ihminen, joka lopulta sai Iliannen tyttären avautumaan, oli tytön isoäiti Linnie.

Jottei Ileen olisi joutunut kohtaamaan naiseksi kasvamisen yhteydessä tapahtuvia muutoksia yksin, muuttivat tytön isovanhemmat, eli Oktaviuksen vanhemmat, heidän kanssaan saman katon alle. Isoäidistä onkin ollut Ileenille suuri apu varsinkin teini-iässä, jolloin mummo jaksoi päivittäin kehuskella lanteistaan levenevää lapsen lastaan kauniiksi kuin kedon kukkanen. Oktaviuksen tytär kun oli asiasta hieman eri mieltä ja vollotti vähän väliä sitä, miten hänen ihonsa oli repeillyt äkkinäisten muutosten aikana rumannäköiseksi. Seepraksikin neiti taisi aikoinaan nimittää peilin edessä tutkiskellessaan kaikkia niitä arpikudoksia, joita elämänkoulu toi tullessaan.

Näin vanhemmalla iällä mitään arpia ei kuitenkaan enää ole näkyvissä. Jossain valossa ne saattavat tulla esiin, mutta jollei niitä etsimällä etsi, niin ei niitä kyllä havaitse. Linnie ei kuitenkaan enää nykyisin ole yhtä ihana isoäiti kuin aiemmin, sillä hän on huomannut lapsen lapsensa pyöristyvän ehkä liikaakin ottaen huomioon, että Ileen on kuitenkin haltia, jonka ei edes pitäisi kyetä saavuttamaan moista muodokkuutta, mitä hänelle on siunaantunut…jos sitä nyt siunaukseksi saattaa sanoa. Mummo on koettanut rajoittaa pojan tyttärensä syömisiä ja passittanut tämän lenkille vielä pitkän työpäivänkin jälkeen, mutta eipä Ileen ole siitä huolimatta juurikaan laihtunut. Syyllinen neidin kehittämään syömishäiriöön löytyy merten takaa, sillä rakkaudesta riutuva merihaltianeiti hukuttaa mielellään kaipuunsa makeisiin.

Tämä merten takana seilaava herra henkilö on tietenkin Gâshtê le Húm, huoleton maailman matkaaja, jota eivät perheen perustamiset tunnu kiinnostavan sen enempää kuin yhdessä vietetty aika kihlattunsa kanssa. Ileen kihlaantui isänsä kauppakumppanin pojan kanssa jo vuosikymmeniä sitten, kun hän oli 42-vuotias (eli ihmisen iässä n. 15 vuotta), eikä perheen perustaminen ole kuulemma vieläkään ajankohtaista. Tunteellinen ja herkkäluonteinen tyttö on tietenkin kääntänyt tulevan aviomiehensä sitoutumiskammoisuuden omaan niskaansa ja pitää itseään milloin liian rumana, milloin liian lihavana ja milloin liian lapsellisena Gâshtêlle, ja siihenkös niitä makeisia sitten kuluukin.

Nykyisin Ileen haaveilee kovasti lukutaidosta. Hän osaa kyllä tulkita erilaisia ammattiinsa liittyviä kaavoja ja kirjoittaa oman nimensä, mutta muuta hän ei sitten juuri osaakaan. Kaikki rakkauskirjeet, joita hän merellä seilaavalta mieheltään saa, hän luetuttaa eräällä kouluttautuneemmalla ystävättärellään, joka opiskeli aikoinaan luostarissa. Tätä nykyä nainen on kuitenkin perheellinen, mutta edelleen hengellisissä menoissa mukana talonpoikaispapin vaimona. Samainen nainen myös kirjoittaa kaikki Ileenin kirjeet lukuun ottamatta ystävättärensä nimikirjoitusta, jonka Lithumilin neiti itse mielellään taiteilee. Sitä tyttö ei tiedä, onko Gâshtê kuinka tietoinen hänen lukutaidottomuudestaan, mutta siltä varalta, että mies lopettaisi kirjoittelun kokonaan kuullessaan, ettei Ileen itse kykene lukemaan saamiaan kirjeitä, hän ei ole asiasta erikseen maininnut.

Ileen asuu tällä hetkellä Mihterin satamasta noin 200 metriä avomeren suuntaan, eräässä meren pohjaan rakennetussa tönössä isänsä ja isovanhempiensa kanssa. Töitä Ileen tekee kuitenkin vedenpinnan yläpuolella.

Taidot/vahvuudet:
Tämä seamarnt-neiti on luonnonlahjakkuus ammatissaan ja ruuan pyydystäjänä. Loistavaksi kokiksi häntä ei voi kehua, sillä hän ei tosiaankaan osaa valmistaa juuri mitään maanpäällä syötäviä herkkuja. Sen sijaan hän on hyvinkin näppärä telkeämään kaloja ja äyriäisiä haaveihin ja kuljettamaan ne kotiinsa, muun perheen syötäväksi. Merihaltioitten elimistö kun pystyy helposti sulattamaan raakaakin lihaa, mutta heillä on erittäin suuri todennäköisyys saada lapamato tai jokin muu kiusallinen niljake sisuksiinsa. Tämän tähden moni merihaltia onkin luopunut merellisestä elinympäristöstä ja siirtynyt maanpäälliseen elämään.

Heikkoudet:
Ileenilla on todella huono ilman sietokyky, joten neitonen ei kykene olemaan kovinkaan kauaa meren pinnan yläpuolella kastautumatta. Hän ei myöskään ole järin fiksu, mutta monesti hän sortuu esittämään sellaista kun häneltä kysytään asioista, joista hän ei tiedä hölkäsen pöläystä. Tyttö ei ole kovin häävi itsepuolustuksessa.

Muut esineet:
Tyttö kantaa mukanaan lähes aina rahapussiaan.

Muuta:
Neiti Lithumiel ei ole kova juhlimaan, mutta jos hän juhliin eksyy niin on hyvin varmaa, ettei hän kävele sieltä omin jaloin pois.