Sataman vilskeessä

// phobiaa tänne odottelen. Muutkin saavat toki liittyä mukaan! Peli sijoittuu koleakauteen 298 SSR //


Beregryn Ilyaven Betorinpoika

Beregrynin selvittyä sisään Tenlitin porteista, häntä vastaan iski mereltä puhaltava jäätävän kylmä tuuli, joka kaikenlisäksi vielä toi mukanaan pieniä sadepisaroita. Päivä alkoi vähitellen kääntyä illaksi, vaikka sadepilvien aiheuttama pimeys kielikin muusta. Beregryn ei ollut ikinä rakastanut ammattinsa tätä puolta; hyytävä tuuli ja piskottava sade saisivat hänen puolestaan painua sinne minne pippuri kasvaa, ellei kauemmaksikin.

'Ja tänne piti raahautua yhden vaivaisen kirjeen tähden!' mies harmitteli. Hän oli saapunut satama-alueelle, jossa säästä huolimatta riensi miehiä työssään ja tavallista kansaa toimissaan.

Saavuttuaan suurien rahtilaatikoiden kohdalle, Beregryn pysäytti hevosensa ja valui alas satulasta. Beregrynin rautias tamma ravisteli päätään vesipisaroista hermostuneen oloisesti. Beregryn ei seurannut sen esimerkkiä ja vaivautunut ravistelemaan vettä viitastaan; se olisi kastunut heti uudelleen joka tapauksessa.

Beregryn tiesi, että hänellä olisi vielä hyvää aikaa lähteä etsimään kirjeensä vastaanottajaa ennen yötä, mutta mies oli sen verran näreissään ja kylmissään, että päätti etsiä majatalon heti alkajaisiksi. Onneksi moisen löytäminen satama-alueelta ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa.

Leszek D'agostino
Leszek istuu majatalon nurkkapöydässä seuranaan tuopillinen olutta. Majatalo on lähes täynnä. Ainoa pöytä johon voisi istua on sama missä Leszek istuu.
Rankan päivän jälkeen nauttisin mielelläni kunnon olutta, mutta nykyään mistaan ei saa kunnollista tavaraa hän harmitteli, kaataen samalla aimo annoksen olutta kurkkuunsa. Majatalo on kyllä kumman täynnä. Mahtaa johtua sateesta. Leszek ajatteli. Majatalon oven aukeaminen kiinnitti Leszekin huomioon ja oluen kritisointi sai jäädä myöhemmäksi. Nopea vilkaisu salin muihin pöytiin vahvisti sen, että mikäli tulija jäisi pidemmäksi aikaa hvnen oli tultava juuri hänen pöytäänsä.Juuri minun tuurillani tulija on joku muukalainen.Leszek ei juuri ole millään rupattelu tuulella, etenkin jonkun muukalaisen kanssa. Pakko sitä on kuitenkin kestettävä, onhan tämä ainoa vapaa paikka. Leszekin kasvot synkenenivät, kun hän huomasi tulijan todellakin olevan muukalainen

Beregrynin ei tairvinnut kauaa katsella ympärilleen, kun hän huomasi mukavan näköisen majatalon muiden satamarakennusten joukossa. Mies otti suunnan heti sitä kohti väsyneen tamman löntystellen perässä. Saavuttuaan majatalon ovelle, hänen vierelleen tuli nuori poika, joka pyysi saada viedä Beregrynin hevosen majatalon taakse talliin. Beregryn kaivoi massistaan kolikon, jonka painoi pojan käteen sanomatta sanaakaan. Sitten hän astui majatalon ovesta sisään.

Majatalon salin lämmin ilma sai Beregrynin huomaamaan, kuinka kylmä ulkona olikaan ollut. Hän käveli varmoin askelin sisemmälle majataloon väistellen ympärillä kulkevia ihmisiä. Majatalo oli hieman liian meluisa ja täynnä Beregrynin kyseiselle mielentilalle, joten alta aikayskikön miehen kasvoille on muotoutunut ärsyyntynyt ilme, joka varmasti kertoi kaikille ympärilläolijoille, että tämän miehen kanssa ei juuri tällä hetkellä kannattanut tehdä tuttavuutta. Ilme ei ilmeisesti ollut kuitenkaan tarpeeksi torjuva, sillä Beregrynin eteen ilmestyi nuori ja hymyilevä tarjoilijatyttö. "Mitäs herralle saisi olla?" tämä kysyi mitä maireimmin. "Huone. Ja olutta", Beregryn tyytyi vastaamaan lyhytsanaisesti.

Hetken kuluttua Beregryn seisoikin keskellä majataloa kädessään oluttuoppi, josta oli yli puolet vaahtoa, etsiskellen istumapaikkaa. Hänen kulmansa painuivat yhä enemmän ryppyyn, kun hän tajusi, että ainoat tyhjät paikat koko salissa kuuluivat pöytään, jossa istuskeli karskin näköinen mies. Mutta koska vaihtoehtoja ei ollut, Beregryn istui pöytään tämän seuraksi. Hän ei tervehtinyt toista miestä mitenkään, tuskin edes katsoi tätä päin, laski vain tuoppinsa pöydälle ja ryhtyi riisumaan märkää viittaansa pois päältään.

Leszek seurasi kun mies tuli samaan pöytään juin hän. Muukalainen oli oletettavasti tullut pidemmmän matkan takaa kun oli tilannut huoneen ja mies oli ehtinyt kastua. Leszek odotti miehen sanovan jotain tullessaan pöytään. Mies kuitenkin vain riisui viittansa ja istuutui ja alkoi juomaan oluttaan.

Mikähän hän luulee olevansa?Leszek ajatteli. Mieshän mitään sanomatta tuli samaan pöytään, missä istui joku muukin. Aluksi Leszek suivaantui moisesta käytöksestä, mutta muisti kuitenkin oman reaktionsa muukalaisen tultua majataloon.

Leszek mietti hetken mitä tekisi avatakseen keskustelun. Hänhän on tarkka loukkauksista ja olisi hyvin vakava virhe arvioida toista vain hetken mielijohteesta. Se on nähty ja koettu mitä muukalaisten kohdistuvista ennakkoluuloista voi syntyä. Milläs asioilla liikut näillä main kulkija? Leszek pienen tauon jälkeen tokaisi.

Majatalon lämpö pääsi viimein vaikuttamaan Beregryniin, kun hän oli saanut vettä tippuvan viittansa pois päältään. Hän nosi tuopin huulilleen ja maistoi hienon juoman sijasta vetisen litkun inhan maun.

Beregryn oli jo ehtinyt uppoutumaan tuoppinsa saloihin, ennekuin kuuli pöytätoverinsa aloittavan keskustelun. Beregrynin kasvoilla käväisi hämmästynyt ilme, joka vaihtui kuitenkin nopeasti huvittuneeseen virneeseen. "Kulkija, ha?", Beregryn naurahti ivallisesti. "Kuulostaapa se teatraaliselta. Suuri ja mahtava seikkailija, jostain Fenyanin perämetsiltä!" Beregryn pudisti päätään huokaisten. Hän ei voinut sanoa olevansa juttutuulella, juuri nyt, eikä toisen miehen melkein kankeaksi luisuva aloitus auttanut asiaa. "Eikö ihan vain muukalainen kävisi paremmin?" Beregryn jatkoi. "Tai vieras tai tulokas tai jotain." Beregrynin äänessä ei ollut tuttavallisen rupattelun tuntua. Hän osasi puhua ivallisesti ja pisteliäästi jos vain halusi.

Beregryn otti uuden kulauksen tuopistaan. Hän tiesi vältelleensä kysymykseen vastaamista. Ei niin, etteikö Beregryn olisi halunnut sanoa olevansa vain työasioilla, hän vain ei viitsinyt jakaa kaikkea täysin vieraiden - ja sellaiseksi jäävien - tuoppikavereiden kesken. Mitäpä kukaan sillä tiedolla tekisi.

Mies salaa jotakin. Tuli ensimmäisenä Leszekin mieleen, eikä kyseessä ollut miehen vastahakoisuus juttelemaan. Tämähän alkoi muuttua kiinnostavaksi. Hän tuumi. Näihin aikoihin nimittäin pitäisi saapua tietyt piirustukset erään varakkaan miehen talosta, joka vallasta sokeutuneena on tullut uhaksi asiakkaalle. Muukalainen oli selvästi tullut sopivan matkan päästä, käyttäytyy kuin kokenut kulkija ja salaa jotakin. Hänellä voisi siis aivan mainiosti olla asiakkaan lähettämä kirje. Leszek tutki muukalaista samalla kun tyhjensi kolpakkonsa. Meitä yhdistää ainakin yksi asia. Leszek hymähti. Tämä olut on karmeaa litkua! Muukalainen kaikessa kiinnostavuudessaan ja mahdollisesta lähetin asemastaan alkoi käydä hermoille. Muukalainenhan lähestulkoon kerjää hankaluuksia. Luulisi matkalaisen tietävän, ettei kannata soittaa suutaan vieraassa kaupungissa.
Sitähän voi joutua makoilemaan ojassa punaisella "matolla" Leszek ajatteli itsekseen ja salamurhaaja nosti päätään sepän sisällä.
" No jos lähetti haluaa kutsua itseään joksikin niin sanokoon nimensä" Leszek sanoi rauhallisesti, mutta hänen naamallaan näkyi häivähdys vahingoniloa ja julmuutta. Pelataanpa pientä peliä "Lähetti" ja katsotaan miten sinun käy. Leszek hymähti ajatuksissaan. "Peli" oli alkanut ja muukalainen voi syyttää vain itseään jos hänelle käy huonosti. "Etkä kertonut millä asioilla liikut Tenlitissä." Leszek lisäsi vielä lopuksi.

Beregryn ei jollain tavalla pitänyt toisen miehen tavasta arvioida Beregryniä. Jos jossain muualla majatalon pöydistä olisi ollut tilaa, hän olisi varmasti vaihtanut paikkaa hyvin sukkelaan. Beregrynin oli väsynyt ja vielä äärimmäisen kettuuntunut ulkona vallitsevasta säästä, eikä hän voinut juuri nyt sietää ihmisiä, joista ei päässyt perille.

Ja kaiken lisäksi olut oli mitä kaameintä litkua. Hetken Beregryn jopa ajatteli vaatia majatalon henkilökunnan tilille asiasta, mutta koska asiasta mainitseminen aiheuttaisi vain lisää hälyä jo muutenkin tarpeeksi meluisaan saliin, Beregryn päätti vain tyytyä osaansa inhottavan oluen uhrina.

Beregryn vastasi lyhyesti ja äärimmäisen epämuodollisesti toisen nimikyselyyn. "Olen Beregryn", hän ensin sanoi, mutta lisäsi vielä "Ilyaven." Jotenkin mies vain tunsi olonsa varmemmaksi ilmoittamalla myös sukunsa nimen. Jos kyselijä tunnistaisi nimen, hän varmasti tajuaisi sen korkean arvon ja toivon mukaan pitäisi suutaan supummassa. "Entä sinä?"

Vasta sitten Beregryn tajusi, että toinen mies oli juuri sanonut 'lähetti'. Beregryn huokaisi raskaasti. "Mistä sinä niin päättelit, että olisin lähetti?" Beregryn tokaisi pyöritellen oluttuoppia kädessään. "Eihän sillä ole mitään väliä mitä minä olen tai en ole." Beregryn sanoi jälleen kierrellen. Hänen ääneensä oli hiipinyt vuorostaan tuohtunut sävy. Hän ei tuntenut minkäänlaista luottamusta toista miestä kohtaan, ja jo se pelkästään riitti Beregrynille syyksi pitää suuta supummassa, vaikka ei hän mitään salaisuuksia mukanaan kannellutkaan. "Ja työasioissa liikuskelen", Beregryn lisäsi hiljempaa vilkuillen samalla joskos joku lähipöydistä vapautuisi. Toisen miehen katse oli muuttunut aavistuksen liian vaaralliseksi.

"Leszek. Leszek D'agostigo. Beregryn sattuisiko sinulla olemaan kirjettä minulle?" Leszek vastaa välittämättä Beregrynin ilmoittamasta sukunimestään. "Ja jos on niin olisi hyvä ettei sitä olisi avattu." Leszek jatkaa madaltaen ääntään. " Ei niin että epäilsin juuri sinun tehneen niin, mutta näinä päivinä ei voi olla varma mistään." Leszek painostaa merkityksellisesti "mistään" sanaa. Leszek juo oluensa loppuun ja sanoo sitten " Kiitos seurasta Beregryn Ilyaven. Mikäli sinulla on jotain asiaa minulle, niin voit tulla pajaani. Kaikki kaupungin asukkaat tietävät missä se on."

Leszek nousee ottaa viittansa pistää sen päällensä tiputtaen samalla lapun johon oli kirjoittanut hiilellä " täkäläiset eivät pidä varkaista ja lähistöllä liikkuu susia." jatkaa matkaansa tiskille. Hän heittää isännällelle pari lanttia ja sanoo jotain tälle. isäntä nyökkää ja Leszek jatkaa matkaansa ovesta ulos. Ovi narahtaa ja sisälle tunkeutui kylmä viima. Sade oli yltynyt sen jälkeen kun LEszek oli majataloon astunut. Hän nosti viittansa hupun päänsä yli ja alkoi kulkemaan kohti pajaansa joka sijaitsee lähellä satama-aluetta.

Jos sillä beregrynillä on se kirje, niin hän tulee todennäköisesti tuomaan sen vielä minulle. Ja toivon hänen turvallisuutensa vuoksi että sinetti on alkuperäisellä paikallaan, muutenhan hänelle voisi käydä kovinkin hassusti. Leszek painoi huppunsa alemmaksi niin että hänen kasvojaan ei näkyisi ja hymyili toispuoleisesti omille ajatuksilleen.

Beregryn tunsi olonsa hyvin epämukavaksi Leszekin sanoesssa nimensä. Bergerynin taskussa lojuvan kirjeen päällä luki kuin lukikin juuri tämän kyseisen miehen nimi. Miehen vihjatessa kirjeen avaamisen suuntaan, Beregryn vaivaantunut mielentila vain syveni. Hän itseasiassa oli avannut kirjeen, mutta tiesi kuitenkin, että kukaan ei voisi huomata eroa. Beregryn ei ollut tottunut nöyristelemään yhtään kenenkään edessä, mutta nyt hänen täytyi myöntää itselleen, että hän katui koko tähän kaupunkiin tulemista.

Ja sekös sai Bergynin raivostumaan. Hän eivoinut sietää sitä, että Leszek puhui niin valtavan ylimieliseen sävyyn. Olihan miekkosella kenties pokkaa ryppyillä kaikille vastaantulijoille, mutta siihen hänen taitonsa taisivat jäädäkin.

Beregryn tuijottaa edelleen luimistellen tuoppinsa sisältöä, kun Leszek nousee pöydästä ja lähtee harppomaan kohti ovea. Beregryn huomaa nopeasti miehen jättämän lapun, ja hänen kulmansa painuvan ryppyyn. Mitä hittoa muka tuonkin on tarkoittavinaan? Aivan kuin Leszek haluaisi pelotella Beregryniä kaikin mahdollisin keinoin.

Itsekseen manaten Beregryn nousi nopeasti ylös tuolistaan, nappasi vielä märän viittansa mukaansa ja jätti puolityhjän tuopin paikoilleen. Hän ryntäsi ulos majatalosta Leszekin perään välittämättä hiukkaakaan siitä, kuinka monta tuolia ja humalaista hän kaatoi matkallaan. Hän huomasi Leszekin satama-alueella ja melkein juoksi tämän kiinni. "Minulla ei ole aavistustakaan mikä sinun ongelmasi on", Beregryn tokaisi jäätävästi heti kun pääsi lähelle toista. Sadepisarat rummuttivat katua valtavalla nopeudella ja Beregrynin vaaleat hiukset olivat hetkessä kastuneet läpimäriksi. Hän kaivoi nopeasti taskustaan kirjeen. "Ota kirjeesi, jos se on sinulle noin pirun tärkeä ja opettele käyttäytymään ihmisiksi", hän jatkoi kihisten kiukusta.

Leszek huomaa Beregrynin tulevan perässä ja rauhoittaa itsensä. Hänellä siis todellakin on se kirje. Leszek kuuntelee Beregrynin motkotukset. Hän todellakin suuttui. No suuttuneet tekevät virheitä.. Leszek miettii ja ottaa kirjeen. Sinetti näyttää olevan pintalle päin kunnossa. Leszek murtaa sinetin ja tutkii sisältöaä.Hyvä mitään nimiä ei ole viestiin lisätty ja kuvatkin on kunnossa. Leszek toteaa itsekseen Eikä minun nyt sitten tarvitse tutkia tarkemmin tätä kirjettä mahdollisen avauksen varalta. Beregryniä taisi onnistaa. Leszekin tutkiessa piirroksia kirjeen välistä tippui pieni lappu.
Hän nosti lapun ja luki sen.

"Anna lähetille pari kultarahaa hiljaisuudesta"

Mogeroth vieköön sen vainoharhaisen ylimyksen. Olisi itse voinut maksaa mokoman "hiljaisuuden" ihan itse. Eihän mokoma pysyisi hiljaa vaikka saisi kokonaisen valtakunnan itselleen. Käsky on kuitenkin käsky. Pitää muistaa ensi kerralla rajata palveluksien määrää.

"Taidat joutua olemaan vielä hetken aikaa seurassani ellet sitten halua luopua osasta palkkiotasi." Leszek sanoi totisesti.

Se, että Leszek ei sanonut sanaakaan ennenkuin avasi kirjeen sai Beregrynin kiristelemään hampaitaan. Hänen teki mieli motata Leszekiä päin naamaa, lähinnä vain se epämiellyttävä yksityiskohta että Leszek sattui olemaan se, jonka kuului maksaa kirjeen toimittamisesta, esti miestä toteuttamasta halunsa. Leszekissä oli jotain niin vastenmielistä.... todellinen ylimielinen isottelija. Beregryn halusi päästä mahdollisimman nopeasti pois seisoskelemasta vesisateesta tämän inhan ihmisen seurasta, ennenkuin tekisi jotain radikaalia. Miehen tuohtumus paistoi selvästi hänen kasvoiltaan.

Vasta tutkittuaan saamaansa kirjettä ylimaallisen pitkään, Leszek mainitsi sanan 'palkkio'. Toisaalta Beregrynin olisi mieli olisi tehnyt sanoa hyvästit koko hepulle ja kadota takaisin majatalon lämpöön, mutta hän ei viitsinyt tehdä sitä tyhjin käsin. Hän ei halunnut että matka Tenlitiin olisi ollut pelkkä hukkareissu.

"Mitä sinä tuolla tarkoitat?" Beregryn ynähti. "Tehtävä on suoritettu, kirje on toimitettu oikeaan osoitteeseen. Minä haluan lanttia kouraan, jotta pääsen jatkamaan elämääni..." Beregryn painotti jokaista sanaa erikseen ja teki näin erityisen selväksi, että ei ollut kiinnostunut mistään muusta kuin rahasta ja sen jälkeen koko Leszek-tyypin kadottamisesta elämästään ikiajoiksi.

Leszekiä alkoi todella raivostuttaa. Ensiksi paasaa muiden käyttäytymisestä ja sitten itse on kun mikäkin sikalassa kasvanu heinäpää. Onneksi paja sentään on lähellä

" Paljonko veloitat viestistä? " Leszek murahti Ei sen puoleen etteikö sitä voisi arvata, mutta kysytäänpä kuitenkin. " Lisää siihen tämä." Leszek sanoi ja näytti Beregrynille pientä lappua. "Joten täytyykö minun toistaa itseäni vai tuletko pajaani, joka on tuossa kadun kulmassa?"

"Kultakolikon", Beregryn vastasi suoraan Leszekin kyselyyn veloituksesta. Käytännössä Beregrynin palkka viestien kuljettamisesta vaihteli hyvinkin paljon; jos viesti oli ollut vastaanottajalleen mieluinen, hänen kukkaronnyörinsä olivat höllemmässä, mutta jos taas kyseessä oli tieto siitä, että jonkun kauppiaan laiva oli karahtanut karille, lähetin palkka oli ollut tuskin muutamaa rautakolikkoa.

Beregrynin nähdessä Leszekin lapun, hänen sisällään nousi epäilys aivan uudella tavalla. Tähän mennessä hän ei ollut ajatellut kirjeen sisältämän karttakuvan olevan mitään ihmeellistä, mutta lapun sanat saivat hänet varuilleen. Ajatukset alkoivat heti risteillä Beregrynin päässä. Liittyikö Leszekin ihnottava käytös johonkin, josta Berehryn ei tiennyt mitään?

Lapun sanat eivät tienneet hyvää, joten Leszekin pyytässä Beregryniä uudelleen tulemaan pajalleen, hän epäili hetken. "Hyvä on sitten", hän kuitenkin sanoi. Loppujen lopuksi ei olisi kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Beregryn joutui tekemisiin salaisuuksien kanssa. Ammatin varjopuolia.

Leszek nyökkää kuullessaan viestin hinnan. Hän kääntyy ja kulkee ripein askelin kohti pajaansa. Pajan kylttiin on maalattu ristiin miekka ja tappara, joiden edessä on vielä seppien tunnus alasin. Leszekin saavuttua ovelle hän riisuu huppunsa ja kaivaa avainketjun kaulaltaan. Mitäköhän Beregryn ajattelisi tästä avaimesta.

Avain oli hieman erilaisempi kuin muut vastaavat. Avaimen pituus oli puolet pitempi kuin muiden ja hampaistus näyttää monimutkaiselta kaikkine kiemuroineen ja reikineen. Helppo tapa ehkäistä murtoja on luoda monimutkaiselta näyttävä avain. Vaikka tässä on 6 haittalevyä, niin avaimen koukerot ovat kuitenkin vain koristeita. Tepsii kuitenkin useimpiin varkaisiin.Leszek ajatteli. Saatuaan ketjun päänsä yli hän avaa sillä oven. Kuului kilahdus ja Leszek avasi rautavahvisteisen oven.

Hän astui sisään pajaan ja astui sivuun antaen katseensa kiertää kaupan puolella. Kaikki oli paikoillaan.Miekat tynnyreissään laadun, hinnan ja tyypin mukaan. Tapparat hyllyissään. Tikarit ja heittoveitsi sarjat omilla pöydillään. Vaikka huone oli isohko aseet täyttivät sen lähestulkoon kokonaan. Ihankuin joku täältä veisi jotakin Leszek hymähtää. Leszekin katse pysähtyy hetkeksi hänen tapparaaan jonka hän teki mestarityönään.

Voisin antaa sille Beregrynille vain kultaa, mutta hän vaikuttaa sellaiselta tyypiltä joka puhuu sivu suunsa siinä kapakassa missä päättää rahansa tuhlata. Leszekin katse pysähtyy pöytään jossa on esillä joukko tikareita. Toisaalta voisin antaa hänelle tuollaisen. Vaatimattoman näköisiä, mutta kaikki on tasapainotettu ja tehty hyvästä teräksestä.Mutta Beregryn haluaa kilisevää... Leszek kulki pohtiessaan kohti vastakkaisella seinällä sijaitsevaa hyllyä, avasi erään laatikon ja kaivoi sieltä kaksi tunnuksetonta kultakolikkoa.

"sulje ovi ja tule lähemmäs" hän sanoi." Tässä sinulle kultaa ja ota haluamasi tikari tuosta pöydältä." Leszek sanoi. " tajuat varmaankin, ettet ole saanut minulta mitään" Leszek sanoi vakavasti." et myöskään ole käynyt tääällä, saatikka saanut mitään kirjettä" Leszek sanoi painokkaasti. " Etkä tunnista minua, missään tilanteessa. Kelpaako?" Leszek sanoi niin hyytävästi, kuin henkilö, joka ei välittäisi ollenkaan vaikka joutuisi tappamaan keskustelu kumppaninsa. Mikä kyllä oli totta. Leszekiä ei voinut vähempääkään kiinostaa kuolisiko Beregryn vai ei.

Tehtävä menee kaiken edelle ja jos Beregryn alkaisi puhumaan... No viestinviejiä löytyy muitakin tässä maailmassa. Leszek ajatteli samalla kun tarttui vapaalla kädellään viittansa hihassa olevaan tikariin, valmiina heittämään sen kohti Beregryniä.

Beregryn seurasi Leszekiä tämän pajalle luimistellen itsekseen. Hän ei kiinnittänyt huomiota Leszekin jännittävään avaimeen tai tämän lukonavaamispuuhiin, sen sijaan hän piti sitäkin tarkemmin silmällä joka ikistä merkkiä toisen miehen käytöksessä, joka kertoisi tämän mielessä liikkuvista mahdollisista pahoista aikeista.

Beregrynin astuessa sisään pajaan ja hänen nähdessään valtavan asekokoelman, joka sen seinillä roikkui, hänen teki ensimmäisen kerran mieli juosta karkuun. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, vaan puristi hampaansa yhteen yhä tiukemmin. Nyt hän oli lähes varma, että Leszekillä oli mielessään jotain muuta kuin hänen runsas palkitsemisensa. Samalla kun Beregryn veti oven perässään kiinni Leszekin kehotuksesta, hänen toinen kätensä eksyi viitan alle miekan kahvalle.

"Tajuan kyllä", Beregryn tuhahti Leszekin varmisteluille. Toisen miehen käytös kävi kokoajan hämärämmäksi. Beregryn yritti vaivihkaa keksiä mitä hän suunnitteli. Vaikka koko tilanne uhkui suoraa vaaraa, Beregryn ei antanut palankaan epävarmuudestaan näkyä ulospäin. Miehen silmät tarkkasivat Leszekin jokaista liikettä, kun hän siirtyi varmoin askelin pöydän luo ja loi nopean silmäyksen siinä esillä oleviin tikareihin. Ne olivat kaikki loistavaa työtä. Beregrynin meielssä ei voinut olla käymättä ajatus siitä, mahtoikohan Leszek olla yhtä hyvä tikareiden käyttämisessä kuin niiden tekemisessä.

Leszek huomasi Beregrynin kiristävän otettaan miekastaan. Leszek nyökkäsi Beregrynille ja kulki ovelle pysyen kuitenkin miekan ulottumattomissa. Pitäen kuitenkin Beregrynin näkökenttänsä rajalla, jokainen lihas valmiina liikkeeseen mikäli miekka liikkuisi huotrassaan.

Leszek avasi oven ja totesi."Pääsemme sitten vihdoinkin toisistamme." Leszek lisäsi hetken päästä lähes kuiskaten. " majatalon pitäjä ei sitten tunne ketään Beregryniä herra Bardus, mikäli aiotte vielä yöpyä täällä."

Beregryn valitsi nopean silmäyksen jälkeen yhden tikareista ja nappasi sen vyönsä alle piiloon. Yhä varuillaan hän sitten lähti takaisin ovea kohti, mutta Leszekin sanat pysäyttivät hänet. Beregryn kyllä saattoi ymmärtää kaikenmoisen salailun, sillä hän oli nyt tekemisissä hyvin arkaluontoisten asioiden kanssa, joka tosin ei ollut harvinasta hänen ammatissa. Hän ei kuitenkaan voinut hyväksyä moista määräilyä Leszekiltä. Ja miksi hän juuri äsken minua kutsui? Beregryn ajatteli valmiina vetämään miekan huotrastaan millä hetkellä hyvänsä.

"Nyt sinä menet kyllä liian pitkälle", Beregryn sihisi hampaittensa välistä. "Minulla ei ole todellakaan pienintäkään aikomusta jättää käyttämästä oikeaa nimeäni! Ja sitäpaitsi sanoin sen majatalossa jo." Viimeinen lause ei välttämättä pitänyt paikkaansa, mutta Beregryn ei itsekään voinut muistaa sanasta sanaan mitä oli sanonut ja mitä ei. Viha oli jo sumentanut miehen silmät näkemästä kuinka vaarallista Beregrynille olikaan alkaa panemaan vastaan miehelle, jolla olisi etu puolellaan, jos tilanne äityisi taisteluun asti.

Leszek alkoi ärtyä vallitsevaan tilanteeseen. Olihan hän muuttanut majotalosta lähdön aikana Beregrynin nimen Bardukseksi, mutta onhan sekin parempi kuin retkottaa metsässä kuolleena. Asiakkaiden vaatimukset saattoivat joskus olla kohtuuttomia. Niinkuin joku muka kaipaisi lähettiä.

Hehän kulkevat vikkoja pitkin poikin maata ja vaikka joku alkaisi pohtimaan minne mokoma katosi, ja löytäisi ruumiin, niin siihen mennessä se olisi raadeltu tunnistamattomaksi. Yrittäisi tajuta paikkansa ja olla hiljaa ja lähteä pois

" Se mikä on tarpeellista tai tarpeetonta ei ole meidän päätettävissä. Voithan toki yrittää päästä majatalossa sisään Beregryninä, mutta et kyllä tule onnistumaan siinä Bardus." Leszek sanoi viileästi, kuitenkin tarkkaillen Beregrynin jokaista liikettä. "Päätä mitä aiot tehdä. Joko lähdet nyt tai jäät tänne, sillä ovi ei pysy ikuisesti auki." Hän lisäsi.

Kyllä - nyt Beregryn sananmukaisesti kiehui raivosta. Leszekin viimeisten sanojen jälkeen hän olisi ollut valmis ryntäämään miehen kurkkuun sillä samaisella hetkellä. Beregyn ei saanut sanaa suustaan ja hänen silmiinsä oli ilmestynyt aivan uudenlainen vihan kiilto. Pieni itsesuojeluvaiston ja järkevyyden ääni yritti turhaan piipittää huutojaan Beregrynin korvaan. Sen verran Beregryn sai kuitenkin hillittyä raivoaan, että sai siirrettyä itsensä ovelle ohittaen Leszekin tarpeeksi läheltä kertoen, että ei pelännyt tätä tippakaan.

"Sinä vedät tämän henkilökohtaiseksi, joka ei liity tippakaan mihinkään", hän tiuskaisi. "Jos sinulla on jotain sanomista, anna tulla vaan äläkä sutjauttele tyhmyyksiä kuin mikäkin sivistymätön emakko!" Beregryn jäi tuijottamaan Leszekiä suoraan silmiin käsi miekan kahvalla, valmiina vetämään sen esiin ja tekemään selvää tästä moukasta.

Leszek raivostuu Beregrynin sanoista.Sivistymätön emakko Leszekin kunnia huutaa sotahuutoa ja ylpeys janoaa verta. Hän pistää kämmenellään Beregrynin palleaan iskien häneltä ilmat pihalle. Sulavalla liikkeellä Leszek potkaisee oven kiinni ja vetää heittoveitsen hihastaan.

// Ei enää autohittausta, eihän? n___n //


Leszekin iskun nopeus ei anna Beregrynille aikaa väistää, vaan häneen kohdistunut lyönti saa hänet horjahtamaan taaksepäin henkeään haukkoen. Ovi paukahtaa kiinni hänen vieressään. Puhtaasti adrenaliinin voimalla mies vetää pitkän miekkansa ulos huotrastaan ja tähtää iskun sivulta Leszakin hartiota kohden tarkkuuden kuitenkin hieman kärsiessä hänen yrittäessään saada hengityksen jälleen kulkemaan.

Leszek yllättyy Beregrynin kiihkeästä hyökkäyksestä ja joutuu vain kääntämään iskun suuntaa veitsellään heittäytye samalla taakseppäin miekan ulottumattomiin. Hän on hyvä. Leszek ajattelee. Mutta nurkkaan ajettu rottakin osaa näyttää hampaansa.

Leszek torjuu iskun ja perääntyy taaksepäin aivan liian nopeasti. Beregryn jää paikalleen seisomaan, ja hänelle jää vihdoinkin hetkinen aikaa ajatuksille. Kyllä, hän itse oli yllyttänyt Leszekiä hyökkäämään, eikä -ainakaan vielä- katunut tuota päätöstä hiukkaakaan. Kuitenkin nyt Leszekin äärimmäisen taitavaa liikkumista seuratessa Beregrynin oli pakko päästä mieleensä ajatus siitä, että ehkä hänellä ei sittenkään olisi tarpeeksi papua antaa turpiin vastustavalleen. Mutta ajatus oli pieni, ja Beregryn hukutti sen välittömästi. Hän suoristi selkänsä ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan ollen kuitenkin valmiina jos Leszek liikahtaisi tuumaakaan mihinkään suuntaan.

Leszek ottaa sormiensa väliin toisen hihansa salastaskusta kolme litteää tähden muotoista terää ja heittää ne kohti Beregrynin miekkakättä. Toivottavasti tämä riittää. Se kirottu ylimys ei pidä siitä jos ylimääräisiä kuolee. Mokoma vähentää palkkiotani jos joku muu kuolee. Aivan varmasti se kirottu varmistaa jollain tavalla onko tuo lähetti kuollut vai ei. Mutta jos Beregryn haluaa kuolla niin olkoon niin.

Beregryn ei osannut aavistaa Leszekin asevalikoiman laajuutta, joten reagoimisaika jäi aivan liian pieneksi. Beregrynin ainoa puolustus lähietäisyydeltä heitettyjä heittotähtiä vastaan oli vain tilanteen huomioonottaen kuitenkin melko ketterä väistöliike, joka kuitenkaan ei ollut kuitenkaan tarpeeksi hyvä. Yksi heittotähdistä kiisi Beregrynin hartijoiden ohi ja kopsahti pajan seinään. Kaksi muuta olivat Beregrynin kannalta epäonnisempia; ne viilsivät nopeasti miehen hihan läpi ja iskeytyivät käteen pureutuen syvälle lihaan ja jääden siihen kiinni. Beregrynin huulilta pääsi tukahtunut parkaisu ja hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä veren alkaessa valua kättä pitkin ja imeytyessä riekaleiseen hihaan. Miehen ote miekasta herpaantui ja se putosi pajan lattialle.