Nimi: Zánel Fímon Mochenpoika
Ikä: 46 kierrosta (haltian ikävuosissa, eli n. 16 kierrosta ihmisvuosissa)
Syntynyt: 11.1.ku 253 SSR
Sukupuoli: Poika, mies
Laji/rotu: Metsähaltia, formarnt
Tärkeimmät ja oleellisimmat sukulaiset: Sumon Kerl Vohbyntytär (äiti, elossa Anthomessa Chirin lähistöllä) Moche Thio Fímon Gawbynpoika (isä, elossa Anthomessa Chirin lähistöllä)Dorfé Fímon Mochenpoika (veli, elossa. Jossain Fenyanissa)
Ammatti: Ei vielä mikään, mutta haluaisi merirosvoksi ja pyrkii saavuttamaan sen keinolla millä hyvänsä. Sillä välin hän yrittää etsiä merirosvolaivaa ja sen ”asukkeja” eli ihan oikeita merirosvoja. Hän kutsuukin itseään tutkimusmatkailijaksi, joka vaeltaa pitkin eri mantuja löytääkseen jotain mitä etsii. Matkallaan hän kyllä varastelee itselleen ruokaa, joten voisi häntä myös sanoa varkaaksi. Kiinni hän ei ole vielä jäänyt, kiitos vikkelien jalkojen.
Aseet: Asevyöllä roikkuva pieni tikarin ja miekan sekoitus. Tikarista hieman isompi terä, mutta ei ihan miekan kokoa. Kahva on ihan tavallista puuta, jonka Zánel on itse veistänyt kotonaan pienenä. Terään on kaiverrettu erilaisia kuvioita ja Zánelin nimi on muotoiltu teräaseen päähän. Nuori mies kutsuu asettaan itse miekaksi.
Ulkonäkö: (
Kuva ) Zánelin ruumiinrakenne on varsin hintelä ja hän hoikka. Vaikka poika voikin näyttää hauraalta ja hintelältä, hänestä löytyy yllättävää voimaa jos joku haluaa vastustaa häntä. Hän on vain 157cm pitkä, mutta toivoo, että kasvaisi hieman pidemmäksi kuin muut metsähaltijat. Hänen kasvonsa ovat poikamaiset, mutta kauniit haltioiden tavalla. Hänen silmänsä ovat syvän vihreät ja ne ovat vilkaat ja avoimet näkemään kaikenlaista. Suu on pieni samoin kuin nenäkin. Hänen ihonsa on hyvin vaalea, mutta siinä on hieman vivahdetta ruskeampaan sävyyn.
Zánelin hiukset ovat syvän ruskeat ja jossain valossa ne voivat näyttää hyvin mustiltakin. Se on hieman poikkeusta metsähaltioiden hiusten väriin, mutta tämä poika on melkein aina poikennut ulkonäöltään yhteisössään, joten tämä ei enää poikaa haittane. Hiukset ovat aika villisti sekaisin, hiukset yltävät juuri ja juuri niskaan. Ne ovat usein pörrössä ja häntä nimitelläänkin usein kotonaan metsän pörröpääksi.
Zánel pukeutuu tummanvihreään tunikaan, jonka hänen äitinsä on hänelle tehnyt luonnon puuvillasta. Sen alla on luonnonvalkoinen aluspaita. Myös ruskeat housusukat kuuluvat hänen varustukseensa, samoin kuin ihan tavallisesta narusta vyötärölle solmittu vyö. Se pitää tunikaa kasassa ja pitää sitä hieman ylempänä, sillä se on Zánelille hieman pitkä. Tunikan alla pojalla roikkuu toinen naru, josta hän on itse kyhännyt asevyön. Se kannattaa pojan ”miekkaa” ja sieltä se on tosipaikan tullen helppo vetäistä puolustamaan itseään.
Kengät pojalla ovat hieman vaatimattomat, sillä ne ovat vain ruskeaa nahkaa ja ehkä hieman liian pienet Zánelin jaloille. Kengät ovat olleet hänellä monet vuodet, sillä hänen perheellään ei ollut varaa ostaa uusia, joten niistä löytyy pari reikääkin jalanpohjista. Silti nuori mies niillä tallustelee eteen päin reippain askelin, sillä hän pitää mielessään määränpäänsä. Se antaa intoa kävelemiseen, vaikka jalkoja särkisikin pitkien matkojen kävelystä.
Hän omistaa myös ruskean hänelle maahan asti ovelan viitan, jossa on hänelle ylisuuri huppu. Se on aika ohut eikä Zánel muutenkaan ole tottunut hurveän kylmiin oloihin.
Nuoren miehen ääni on hieman vielä poikamainen, mutta se on koko ajan kypsymässä ja sen myötä madaltumassa.
Luonne: Zánel on varsin tuittupäinen niin kuin kaikki metsähaltiat ovat, joten tämä nuori mies ei ole poikkeus. Hän haluaa aina tahtonsa läpi ja tekee sen saavuttamiseksi melkein mitä vain.
Poika on myös varsin suorasanainen eikä hän sanojaan säästele edes vieraiden keskellä ollessa. Hän laukoo kommenttejaan, vaikka sellaisia ehkä ei haluttaisikaan kuulla ja yleensä karu totuus kuuluu tämän nuoren miehen suusta. Zánel vain haluaa olla realistinen, eikä elää missään unelmissa. Hän kyllä kertoo asiat niin kuin ne ovat kiertelemättä. Varsinkin muille hän latelee karuja näkökulmiaan mielellään. Hän pitää ihmisten ilmeistä kun hän näkee heidän ihmettelevän hänen käyttäytymistään tai sanojaan.
Tästä voikin päätellä, että nuori mies ei välitä mitä hänestä ajatellaan. Hän on sitä mieltä, että kaikkein tärkein asia on, että itse pitää itsestään, eikä hän ainakaan vielä inhoa itseään.
Yrittää hän joskus hillitä kieltään varsinkin sellaisten henkilöiden seurassa, joista pitää, mutta se osoittautuu varsin vaikeaksi hänen liukkaan ja terävän kielensä takia. Tästä sai nyt sellaisen kuvan, että Zánel olisi itsekäs ja ilkeä, mutta sitä hän ei ole. Hän ei tavoittele aina omaa etuaan, vaan melkein aina hän asettaa muut etusijalle. Jopa niiden terävien sanojen takana, voi olla jotain, jonka hän haluaa viestittää toisille, mutta se ei ole enää hänen käsissään tajuavatko muut hänen puheensa vai eivät. Zánel osaa olla joskus hellyyttävänkin hyväsydäminen ja auttavainen ja hän pitää siitä kun häntä kehutaan. Kehuista hän saa aina hieman itsevarmuutta lisää ja se antaa hänelle iloisemman olon. Punaa ei tämän pojan kasvoille kehuista nouse – jos sitä ei sitten anna joku sievä neito. Suuttuessaan poika raivoaa oikein kunnolla. Hän ei säästele ääntään, sanojaan eikä tekojaan ja hän saattaa hyvinkin tehdä jotain mikä alkaa häntä kaduttamaan häntä myöhemmin. Tämä ei ole hyvä asia, ja vielä kun Zánel suuttuu varsin helposti, niin siinähän on pojalle tekemistä. Hän yrittää aina hillitä hermojaan, mutta se ei käykkään niin helposti kuin luulisi. Hän ei myöskään pelkää räyhätä häntä isommalle kaverille, sillä hän uskoo vahvuuksiinsa, jotka ovat nopeat jalat ja aika hyvä miekan käyttö.
Kun Zánel turhautuu, hän ei tirauta kyyneltäkään vaan hänellä suoraan sanottua kiehahtaa pääkopassa. Tämä onkin yksi syy, miksi poika suuttuu. Hän ei jaksa tylsyyttä tai kovaa odottamista. Hän on siis varsin kärsimätön ja haluaa yleensä kaikki pian tai hän tekee itse asialle jotain. Tappaminen ei ole vielä käynyt tämän nuorukaisen mielessä, mutta hän itse on sitä mieltä, että voisi senkin tehdä, jos vain joku hänen unelmaansa tai hänen itsensä tielle astuu. Palvoo Leprekaunia – metsän jumalaa ja muistaakin häntä aina vain kun hän kävelee rehevissä metsissä. Hän onkin kaupungeissa enemmän kuin eksyneen näköinen ja kiertää ne mieluummin niiden lähistöltä kuin kulkee suoraan lävitse. Jos hän kaupunkiin joutuu, Zánel näyttää pieneltä eläimeltä, joka pelkää joutuvansa saaliiksi. Hän pelkää sitä vilskettä, joka hänen ympärillään käy ja suosiikin siksi hiljaisempaa luontoa. Ystävilleen – joita Zánelilla ei ole paljon – hän on lojaali ja pitää heidän puoliaan tiukasti. Hän ei ystävysty helposti, koska hän on hieman epäileväinen muita kohtaan. Luottamus kasvaa hitaasti Zánelin ja muun henkilön välillä, koska itse Zánel on niin epäileväinen. Hän ei luota toisiin helposti, ja se näkyy hänen käyttäytymisessäänkin.
Menneisyys :Zánel syntyi Anthomessa Chirissä, vuonna 253 SSR. Hänellä oli kahdeksan kierrosta vanhempi veli, joka lähti hänen ollessa ihmisvuosissa 8-vuotias. Zánel muistaa tämän karkeana aikana ja hän ikävöi veljeään kovin. Nykyään hän ehkä hieman tuntee vihaa veljeään kohtaan, sillä toinen jätti hänet yksin perheensä pariin ja lähti itse huvittelemaan ympäri Fenyania. Hän on luvannut itselleen, että jos törmää veljeensä joku kaunis päivä, toinen saa ansaitsemansa opetuksen häneltä.
10 kierrosta ihmisten näkökulmassa täyttäessään hän sai oman aseensa. Sen on tehnyt hänen kylänsä parhain aseseppä ja siihen kaiverrettiin hänen oma nimensäkin. Kahvan hän tosin veisti itse ja on siitä ylpeä, vaikka se onkin varsin normaalin näköinen. Miekka onkin hänelle rakkain esineensä, mitä hän omistaa ja hän pitää siitä hyvää huolta, sillä hänen perheensä hankki sen pienillä rahoillaan. Zánelin perhe ei ikinä ole ollut rikas, joten perhe joutui usein tuntemaan nälkää ja kylmyyttä. Onneksi he asuivat Anthomen eteläosassa, jolloin kylmä talvi ei ihan yltänyt heihin niin purevasti.
Miekan saatuaan, poika harjoitteli sillä melkein päivittäin metsissä. Hän onkin nyt yllättävän hyvä taistelutaidossa, eikä hän jää isostakaan aikuisesta paljoa jälkeen. Lisäksi hän on nopea, mikä auttaa paljon asiaa.
Nykytilanne: Nuori mies elää nykyään Chirissä Anthomessa, mutta pyrkii sieltä pois mahdollisimman nopeasti. Vanhemmat eivät häntä ole estämässä, sillä he tietävät Zánelin olevan itsepäisintä metsähaltija kansaa. Innoissaan unelmastaan, poika on lähtemässä Anthomesta – tai ainakin Chiristä – pois. Hän yrittää löytää merirosvoiksi itseään kutsuvan joukon ja liittyä siihen. Hän ei kuitenkaan viitsi kysyä kaikilta vastaantulijoilta näistä kyseisistä raakalaisista, sillä merirosvot pelottavat suurinta osaa. Joskus hän joutuu kuitenkin niistä kysymään, mutta onneksi hänen kysymyksenä otetaan yleensä vain vitsinä. Ja näkyyhän niitä etsintäkuulutuksia joka puolella, joten niistä Zánel saa jotain viittaa etsimistään henkilöistä.
Taidot/vahvuudet: Zánel on mahdottoman hyvä suunnistamaan luonnossa. Hänen ei tarvitse tuntea seutua, vaan hän on kuin kotonaan metsissä ja vähän syrjäisimmillä seuduilla. Hän väittää siitä häneltä kysyviltä, että metsän jumala ohjaa häntä ja uskoo hän niin itsekin. Eihän hän itse siihen pystyisi, joten kaikki kunnia kuuluu Leprekaunille. Vikkelä ja nopea jaloistaan Zánel on. Hän joutuu terävästä kielestään aina juoksentelemaan kaikkia pakoon ja se on hyvä, että hänellä on nopeat jalat. Varsinkin metsässä – kaikista esteistä huolimatta – poika pinkoo eteen päin kuin tuulispää, eikä edes huomaa mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän taittaakin yleensä matkansa juosten, sillä muuten matkasta tulisi tylsä ja uuvuttava. Kun hän juoksee, hän on nopeammin perillä, eikä hänen tarvitse pysähtyä kuin muutaman kerran (riippuu tietenkin matkan pituudesta). Zánel pystyy elämään myös vähällä ruokamäärällä. Se johtuu siitä, kun hänen perheensä oli aika köyhä hänen ollessa lapsi, joten hän on tottunut muutenkin syömään vähemmän. Zánel osaa käsitellä miekkaansa aika hyvin hänen ikäisekseen. Hän on muutaman kerran jo peitonnut kylänsä leikkimielisesti hänen kanssaan taistelleet miehet ja luottaa kykyynsä. Nopeus on myös yksi valttikortti tässäkin lajissa ja se onkin suuri etu Zánelin kaltaiselle pojankoltiaiselle.
Heikkoudet: Hän ei osaa tippaakaan magiaa, eikä ole edes tuhlannut aikaansa sen opettelemiseen, sillä hänen vanhempansakaan ei sitä osannut, niin tuskin hänkään sitä oppisi. Pelkää merta ja pysyykin siitä mahdollisimman kaukana jos vain mahdollista. Hän kuitenkin ymmärtää, että merirosvot seilaavat merellä, joten hän yrittää tyynyttää pelkonsa. Meri vain on niin suuri ja arvaamaton, että se voi tappaa ja hukuttaa koska haluaa. Mutta itsepäinen Zánel kun on, hän pystyy seilaamaan meren yli eri saarille, jos vain pysyy tiukasti hytissään. Voi hän pakon tullessa astua kannellekin, mutta pysyy mieluiten kaukana laivan reunasta. Myös kaupungin vilske tuntuu hänestä pelottavalta. Hän välttääkin kaupunkeja mahdollisimman paljon, sillä viihtyy paremmin rauhallisissa oloissa. Hänellä on todellakin lyhyt pinna ja Zánel on varsin tempperamenttinen. Hän on kuin kävelevä tulivuori, joka voi räjähtää koska vain. Tosin, poika kuitenkin yrittää hillitä tätä, sillä eihän se käy, että hän koko ajan suuttuu muille. Vihamiehiä hän kun ei kaipaa.
Muut esineet : Pieni rahapussi, joka on aina melkein tyhjä. Hän hankkiikin matkallaan yleensä elantonsa varastamalla pienemmiltä toreilta, sillä suureen kaupunkiin hän ei vahingossa eksy.
//Kuva on hieman huonolaatuinen, mutta antaa se jotain viittaa nuoren miehen ulkonäöstä ^^
muokattu kirjoitusvirheitä 3.7//
15.06.08 16:28
