Chiar

Nimi: Chiar
Ikä: 14 vuotta ihmisen iässä, 38 haltian iässä
Syntynyt: Kasvukaudella 261 (SSR)
Rotu: Varjohaltija
Skp: Poika/Mies (mutta sitähän ei moni tiedä)
Pituus/ Paino: n. 140cm/ 35kg
Perhe: Chiarin isä majailee Orlanossa tuiki tietämättömänä Chiarin olemassa olosta. Pojan äiti taas kuoli synnyttäessään jälkeläistään maailmaan. Sisaruksia tällä haltiapojalla ei ole.
Ammatti: Haluaisi kuuluisaksi kirjailijaksi.
Aseet: Ei omista.

Chiar on hyvin suloisen ulkomuodon omaava pikkupoika. Hänen pyöreähköt, sydämenmuotoiset kasvonsa, silkinpehmeät, hopeiset hiuksensa ja suuret, teräksenharmaat silmänsä suorastaan huokuvat neitseellistä tyttömäisyyttä. Lanteita varjohaltiapojalla ei ole nimeksikään, mutta sen hän on ovelasti peittänyt pukeutumalla vain mekkoihin, joissa on ylimääräisiä alushamekerroksia ennen itse päällysmekkoa. Olematonta rintavarustustaan Chiar on muutamaan otteeseen koettanut täydentää erilaisin kangastilkuin, mutta ne ovat lähes poikkeuksetta tipahtaneet kovassa menossa matkan varrelle ja herättäneet hämmästystä varsinkin ihmisten keskuudessa.

Tämä varjohaltia pitää väreistä yli kaiken. Jos hän voisi kantaa kaikkia maailman värejä yhtä aikaa yllään, hän tekisi sen mieluusti. Poika ei kuitenkaan ole järin varakas ja niinpä hänen pukeutumisensa on melko yksitoikkoista. Chiarin yllä ei ole koskaan nähty mekkoja, jotka olisi koristeltu kullalla, hopealla tai jalokivillä, ei edes mekkoa, joka olisi kasattu jostain muusta kuin pellava- ja villatilkkujen jämäpaloista. Suuren osan vetimistään hän on luovuttanut eteenpäin niille, jotka hänen mielestään ovat tarvinneet vaatteita enemmän kuin hän itse. Tästä syystä klopilla ei juuri koskaan olekaan kuin pari vaatetta, joita vaihdella. Yleensä ne ovat väriltään luonnonvalkoisia taikka ruskeita.

Lyhyen pituutensa vuoksi Chiarin on helppo piiloutua itseään suuremmilta. Pakeneminen voi kuitenkin olla vaikeampaa, sillä yleensä hänen askeleensa ovat paljon lyhyempiä kuin takaa-ajajien. Onneksi poika ei törmää tällaisiin takaa-ajotilanteisiin kovinkaan usein. Vain jos hän on tietämättään onnistunut viettelemään jonkun perheellisen miehen tai tonkinut majatalojen takapihojen jätesankoja, joiden on ollut tarkoitus ruokkia majatalon isäntien sikoja, eikä suinkaan ryysyläisten kurnivia massuja.

Ainoastaan Chiarin kasvattaneet huorat Merkyssä tietävät totuuden pojan sukupuolesta. Koska varjohaltia kasvoi lapsuutensa ottolapsena bordellinaisten keskuudessa ilman miehen roolimallia, hän koki paljon helpommaksi samaistua hameväen edustajien kanssa samaan muottiin, kuin koettaa elää elämää, josta hän ei tiennyt mitään. Jo pienenä taaperona Chiar halusi ehdottomasti pukeutua vain mekkoihin ja sovitteli lukuisten ”äitiensä” sukkanauhoja silmät kiillellen. Jos joku naisista oli vahingossa unohtanut meikkinsä näkyvälle paikalle, oli hyvin varmaa, että pian eräs nimeltä mainitsematon varjohaltia oli sutannut antimonisulfidilla ja elohopeasulfidilla kasvonsa. Tästä ei kuitenkaan koskaan seurannut rangaistusta, vaan poikaa pikemminkin kannustettiin kaikkeen sukupuolensa vastaiseen toimintaan. Moni Chiarin ”äideistä” kun oli perheensä menettänyt leski, joilla ei ollut muuta keinoa elättää itseään kuin prostituutio, ja ketkäpä muutkaan heidän asiakkainaan olisivat käyneet kuin perheelliset miehet, jotka kaipasivat hieman vaihtelua kotirouviensa sijaan. Varjohaltia poika ei siis kasvanut kovinkaan rakastavaisessa ympäristössä, ja nekin, jotka häntä aidosti rakastivat kuin omaa lastaan, vaikenivat enemmistön painostuksen alla.

Täytettyään 7 vuotta ihmisen iässä, lukutaidoton ja varsin kuriton Chiar jätti bordellielämän taakseen. Ei kuitenkaan omasta tahdostaan, vaan hänet lahjoitettiin erään porttolan kanta-asiakkaan matkaan hyvityksenä siitä, että miehen suosikkitytön väitettiin kuolleen kurkkumätään. Tosiasia oli, että huorien välillä oli tullut tappelua nokkimisjärjestyksestä ja riita oli vaatinut yhden lesken hengen. Siitä hetkestä lähtien, kun varjohaltia poika astahti valkea pellavamekko yllään porttolan edustalla odottaviin hevoskärryihin, hän ymmärsi sen, miten vähän häntä todella oltiinkaan rakastettu.

Uusi perhe, johon Chiarin oli koetettava sopeutua, oli kaikkea muuta kuin mukava häntä kohtaan. Töitä oli paiskittava kellon ympäri. Ruokaa sai vain, jos koira ei ennättänyt paikalle ensin. Ilotalosta poika ei saanut pukahtaakaan, sillä aina kun hän teki niin, hän sai selkäänsä. Myös se, että perheen isäntä, Rumerus Homnol, oli kovin mieltynyt karkailemaan öisin aittaan, jossa Chiar nukkui, oli varsin ikävä seikka. Pahinta kuitenkin oli, kun isäntä eräänä päivänä päätti kotikonstein viedä jo valmiiksi munattomalta miehen alulta sen välineen, jolla hänet mieheksi luokiteltiin. Tuska oli sanoin kuvaamaton ja sen kuuli varmasti koko pitäjä. Herra Homnol oli kuitenkin viisas mies ja väitti teurastaneensa sikaa, kun naapurit tulivat tiedustelemaan vertahyytävän kiljunnan syytä.

Useita päiviä varjohaltia pienokainen sai kärsiä suurista kivuista ja alapäätään kalvavasta tulehduksesta, jonka likainen puukon terä oli saanut aikaan. Virtsaaminen istuallaan tuli hänelle tutuksi, niin kuin pidättelykyvyn heikentyminenkin. Vaikka Chiar olikin koko pienen elämänsä toivonut, että nyppylä hänen alushousuistaan katoasi tuhkana tuuleen, hän ei ollut osannut odottaa sitä, miten kovia tuskia se toisi mukanaan.

Tuli päivä, jolloin lapsen jalat eivät enää kantaneet ja hänestä tuli vuoteen oma. Tuli myös se päivä kun Homnolin vaimo kyyditsi Chiarin kaupungin sairastuvalle, jonne poika jäi hoidettavaksi useammaksi kuukaudeksi. Tuli se päivä, kun poika tervehtyi ja karkasi, ja se päivä kun hän ylitti ensimmäisen kerran elämässään meren pienellä kalastaja-aluksella. Poika päätyi Feniin, tarkalleen ottaen Feliin, jonne hän jäi suunnittelemaan elämäänsä oman elämänsä herrana…siis neitinä.

Luonteeltaan Chiar on todella naivi. Jos joku väittäisi rakastavansa häntä sydämensä pohjasta, poika luultavasti uskoisi sen parin sekunnin harkinnan jälkeen ja suunnittelisi jo seuraavana päivänä yhteistä asuntoa hänelle ja rakkautta tunnustaneelle henkilölle. Klopilla on hirveä tarve tulla hyväksytyksi lähes jokaisen vastaantulijan silmissä ja siksi hän pyrkii miellyttämään suurinta osaa tapaamistaan henkilöistä. Ongelmaksi tässä muodostuu kuitenkin se, että kukaan ei lopulta tiedä millainen tämä haltijanuorukainen oikeasti on, sillä hän käyttäytyy jokaisen ihmisen seurassa eri tavalla - sillä tavalla kun hänen toivotaan käyttäytyvän. Jonkun olisi varmaankin korkea aika takoa pojan päähän se tieto, ettei kaikkia voinut miellyttää, jos halusi olla oma itsensä.

Taidot ja vahvuudet:
- Mielikuvituksellinen ja nokkela
- Pienikokoinen ja vikkelä
- Osaa lukea ja kirjoittaa, kiitos kristillisen opin

Heikkoudet:
- Ei osaa halritia
- Ei osaa muuttua varjoksi
- Ei osaa muutakaan magiaan liittyvää

Erikoistaidot/kyvyt:
Kuten muut varjohaltiat, Chiar ei kykene muuttumaan varjoksi, sillä kukaan ei ole opettanut häntä hyödyntämään synnynnäisiä lahjojaan. Hän on kuitenkin huomannut pystyvänsä sulautumaan varjoihin värittömyytensä tähden. Poika ei kykene katoamaan paikalta tuhkana tuuleen jälkiä jättämättä, mutta voi saada hyvän etumatkan ennen kuin hänen huomataan livistäneen. Useimmiten Chiarin kohtaloksi käy se seikka, että hän unohtaa että hiekkaan jää jalanjälkiä, samoin kuin heinikko pitää meteliä, kun sen seassa rämmitään. Pojalla on myös paha tapa jäädä kiinni vaatteistaan eteen tupsahtaviin puunoksiin, puiden juuriin, talojen seinistä törröttäviin nauloihin, hiomattomiin pöydänkulmiin ja jollei mikään edellä mainituista tule vastaan, hän saattaa kompuroida mekkonsa pitkään helmaan.

Lemmikit: Chiar kuljettaa mukanaan pieniä käärmeitä mekkonsa taskuissa. Ne ovat jostain syystä kovasti nuoren herran mieleen.

Muuta huomioitavaa: Tämä nuori herra ei ymmärrä keijujen ja haltioitten yhteiskieltä, halritia, koska kukaan ei ole opettanut sitä hänelle. Hän tuli uskoon (kristinusko) pari vuotta takaperin lyötyään vahingossa erästä vanhempaa rouvaa miekalla päähän (älkää kysykö…). Tämän jälkeen hän ei ole puhunut juurikaan muualla kuin rippituolissa, sillä papit vakuuttivat, että hän kohtaisi äkkikuoleman, jollei katuisi tekojaan mykkänä loppuelämäänsä.

Nykyään:
- Chiar on luopunut kristinuskosta ja alkanut taas puhua, ja ihmekseen vieläkin elossa
- Hän ei edelleenkään osaa halritia, eikä muuttumaan varjoksi
- Ei ole enää yhtä naivi kuin aiemmin, mutta naivi silti
- Liikkuu Zhionin seurassa ja on luokiteltavissa lainsuojattomaksi avunannosta merirosvouteen